Kiitos Äijän, Äijäblogi IV, kirjoittelen tässä kielikylpymatkan välissä tarinan ensimmäisestä kohtaamisestani matkapuhelimen kanssa. Ette ihan kyllästy tuohon matkakertomukseen.
Elettiin muistorikasta 1990-lukua ja olin ollut jonkun aikaa töissä erään nimeltä mainitsemattoman teleoperaattorin laskutuksen puhelinasiakaspalvelussa. Työ oli mukavaa, vaikka välillä melkoista santaa korville tulikin, kiitosta kuitenkin useammin.
"Työsuhde etuihin" meillä kuului yhteiskäyttömatkapuhelin. Käyttäjiä kun oli paljon, piti laittaa nimi listaan ja odottaa kiltisti vuoroaan, että saisi puhelimen käyttöönsä.
Lopulta tuli SE perjantai kun oli mun vuoro saada puhelin viikonlopuksi käyttöön. En ollut ikinä pitänyt sellaista kapinetta kädessäni, siis soittaakseni sillä johonkin, otin vain laatikon mukaani töistä lähtiessäni ja kiipesin autoon, kun Mursu oli tullut hakemaan töistä.
- Hei, kato, nyt meillä on puhelin viikonlopuksi, voidaan soitella ilmaiseksi!
- Miten se toimii?
- En mä tiedä. Kokeillaan.
Näpy, näpy, näpy - näpyttelin Äitirakkaan koti- siis lankapuhelin numeron.
Kuulin etäisesti, kun puhelin hälyytti ja kuulin myös kun Äiti vastasi. Keskustelu meni suurinpiirtein näin - kukaan meistä ei sitä enää tarkalleen varmaan muista:
- Haloo? Onko siellä ketään?
- Mihin tässä pitää puhua?
- En minä tiedä, kai siinä joku mikrofoni on.
- Haloo, missä sä olet, koeta nyt puhua siihen puhelimeen. (Äiti kyllä kuuli mun äänen)
- En mä nää tässä mitään mikrofonia. Täältä kyllä kuuluu jotain ääntä, ihan hiljaa.
- No onhan siinä jossain mikrofoni oltava. Onko siellä laatikossa käyttöohje?
- On täällä. Täytyy äkkiä katsoa.
- Haloo, oletko sä siellä? Puhukaa nyt jotain, tänne kuuluu kyllä ihan hyvin, mutta oliko
teillä asiaa?
- En mä tästä mitään selvää saa. Tosta tää varmaan katkeaa, mä katkaisen tän ja luetaan nää käyttöohjeet ja soitetaan sitten uudestaan.
NIIN NOLOA! Ihminen on teleoperaattorilla töissä, eikä tiedä miten päin matkapuhelinta pidetään kädessä 😛😛
Mutta toisaalta, mitä muuta voi odottaa Pöllöltä joka vastaa saapuvaan puheluun "Matkapuhelinlaskuttelu" - kun piti vastata "Matkapuhelinlaskutus"...
 |
Sattuuhan sitä, eikä elämä ole niin vakavaa ;) Minä en eilen tuntenut meidän sairaanhoitajaa, kun se oli ruokailemassa ottanut maskin pois kasvoilta ;) Satuin vielä toteamaan, ketä etsin, ja että ei ollutkaan paikalla,kunnes sanoi että tässähän minä olen ;D
VastaaPoista😅 Niin kauan pidetty maskeja ihan koko aikaisesti, että on opittu tunnistamaan muut pelkistä silmistä - ja nyt kun maskeja voi ottaa pois ja istua viereen, niin ei enää tunnista tuttujakaan 😊
PoistaOlihan se aika huoletonta aikaa ennen noita kännyjä ja maskeja ja kaikkea nykyistä arkielämää. Mutta kaikkeen ihminen taipuu sujuvasti. Nyt on jo taivuttu olemaan ilman maskeja, minäkin, vaikka koronaa tuntuu olevan lähipiirissä enemmän kuin koskaan. Pilatesopettaja kyllä pitää maskia, mutta osallistujista ei kukaan. Eikä julkisissakaan näy kuin satunnaisia maskillisia. Terveyskeskuksessa sentään on edelleen maskipakko.
VastaaPoistaMiten huoletonta oli lapsuus: muori tai naapurin mamma huusi rappusilta illalla "syömään" niin, että koko kulmakunta kaikui ja kaikki tiesi, että on aika mennä kotiin (mummolaan) syömään. Ei ollut puhelimia, ei kelloja - auringosta tiedettiin milloin on ruoka-aika.
PoistaEi tarvittu maskeja eikämuita, porkkanat syötiin suoraan maasta, vähän housun persukdiin enimpiä multia pyyhittiin tai sadevesitynnyrissä huljautettiin.
Minä pidän Mursun kanssa maskia, kumpikin kuulutaan riskiryhmään ja kun suurin osa ihmisistä ei käytä maskeja, niin omalla maskilla yritetään vähän suojautua. Tiedä auttaako, mutta yritetty on.
huaahahahahahaha...kiitos...hahahhhaahahaaaa hhihihihi teleoperaattorilla töissä hahahahehehehuaahahahah.. mihin puhutaanhahaha apuaaaaaa kuolen nauruun...
VastaaPoistaSuus kii Sus' 😉😂
PoistaSilloin ei kuule vielä tiedetty mitään GSM:stä saati sitten edes tekstiviesteistä.
Ja mitä tehdään puhelimilla nyt? Lämmitetään sauna, tarkistetaan jääkaapin sisältö, vahditaan lapsia, imuroidaan..
Muistan ajan kun ei ollut muita puhelimia kuin jugurttipurkkipuhelimet - miten voisin osata käyttää jotain matkapuhelinta. Jonka kuljettamiseen piti käydä salilla, koska se oli niin painava, että piti treenata haukkaria...
Tekniikka on joskus hauskaa. Itse ostin ensimmäisen kännykän -94 ja muistan menneeni ostamaan käsilaukun, johon kännykkä mahtui antenni ”auki”. Ensimmäinen kännykkäni oli Philipsin ”lankkumalli”.
VastaaPoistaSe puhelin saattoi olla juurikin tuo kyseinen malli - NMT900? Aloitin työt puhelinoperaattorilla 2.5.94 ja lopetin 2012 Riesan takia, ja sitten irtisanottiin 7 vuoden sairasloman jälkeen. Ihan aiheesta, yhteisymmärryksessä.
Poista