Tää on nyt vaikeeta



Jostain syystä tää blogin päivittäminen on nyt vaikeeta, vaikka olisi taas kivoja asioita päivitettävänä, elämä alkaa pikkuhiljaa palautua raiteilleen.
Tai oikeastaan se heittää kohta taas häränpyllyä, mutta positiivisella tavalla 😍😍

Ensin vähän jupisen. Viime viikolla, kun olin siellä unitutkimuksessa, oli sairaalassa samaan aikaan kanssani yksi kaverini. Hänellä oli ongelmia sydämen kanssa.
Minä sain sen reilun vuorokauden aikana jälleen kerran oikein hyvää ja ystävällistä palvelua; jo ensimmäinen hoitaja joka otti minut vastaan, jaksoi ja ehti kuunnella, kun kerroin, mitä meille on viimeisen parin kuukauden aikana tapahtunut.
Kaverini lähti omasta tahdostaan/pyynnöstään/halustaan/vaatimuksestaan pois sairaalasta ja valitti sitten FB:ssa, miten sairaalassa ei viitsitä eikä osata hoitaa. No vaikeatahan se on hoitaa, jos potilas ei ole paikalla 😕😣 Eikä edes pyytänyt sairaslomaa, vaan meni töihin "aika raskas päivä tulossa" -kommentilla.

Itse olen tälläkin viikolla saanut hyvää palvelua kahdelta hoitajalta ja yhdeltä lääkäriltä. Yhdeltä hoitajalta vielä niin, että kun piti hakea lääkärinlausunto, niin sihteeri oli just ehtinyt lähteä pois ja jouduin siksi häiritsemään hoitajaa kesken hänen töidensä saadaksni lausunnon. Vasta autossa tajusin, että olisin voinut hakea sen ensi viikollakin...

Ihmettelinkin viime viikolla unitutkimuksen jälkeen osastolta lähtiessäni, että mihin te oikein piilotatte aina sen ilkeän ja inhottavan ja kiukkuisen hoitohenkilökunnan silloin, kun minä tai läheiseni olemme siellä, kun me ole tavanneet heitä. Ja lehtikirjoitusten mukaan meidän sairaalamme on täynnä niitä 😉😉😂

Ikäviäkin uutisia sain toissapäivänä; en tuntenut kyseistä henkilöä, kerran vain tavannut,  mutta tuntuu pahalta kun rakkaan ystävän ex-appi, pojanpojan rakas pappa nukkui pois. Samalla tavalla kuin oman Pojan mummi juuri pari viikkoa sitten. Mutta poika varmasti selviää, hän on fiksu ja reipas nuori mies.

Sitten vähän iloisempia asioita.

Vajaan vuorokauden kuluttua laskeutuu Helsinki-Vantaalle kone, joka on lähtenyt Heathrowlta kolme tuntia aikaisemmin, mukanaan Siskorakas ja kaksi pientä ihmistä 💕 Heitä niin on odotettu ja nyt he viimein tulevat!
Viikon päästä meillä on myös Poika, toivottavasti tyttöystävänsä kanssa.
Ja kun ensi viikon lauantai koittaa, vietämme Äitirakkaan syntymäpäivää ja lähelläni on lankomiestä lukuunottamatta kaikki rakkaat ihmiset.
Pöllöä varmasti vähän majavoittaa, kun näkee kaikki rakkaat kerrankin yhdessä - majavoittaa jo pelkkä ajatuskin, hassu kun on.

Hyviä uutisia saatiin tänään; oli AM:n "vuosipäivä", vuosikontrolli siis. Kaikki hyvin, edes toinen meistä on siis terve 😉

Viime päivityksessä esittelin teille Neuroliiton sukkakampanjaan neulomani sukat.

Lankaa jäi sen verran, että jämistä neuloin ihan perussukat. Varret 3 oiken 1 nurin -joustinta ja kokeilin näihin Palasia arjesta -podcastia pitävän Riikan tapaa neuloa tuosta 3 oikein "sarjasta" ensimmäisen silmukan takareunasta. Ja kyllä, joustimesta tulee siistimpi ja napakampi.
Nyt teen toisia sukkia joissa joustin on ihan tavallainen 2o 2n ja niissäkin neulon ensimmäisen oikean silmukan takareunasta - sama juttu. Taitaa siis tulla tavaksi.
Kantapää puolestaan on - niin ikään Riikan tapaan - tehty muuten tavallisesti, mutta kantalapussa on aina kaksi (2) ensimmäistä silmukkaa neulottu oikein. Nimenomaan neulottu, ei nostettu neulomatta. Kun silmukat on neulottu oikein, on silmukoiden nostaminen kantalapun reunasta helpompaa ja reunasta tulee siisti, ilman reikiä tms.
Hyviä vinkkejä Riikalta siis. 

Kuva jäi taas korjaamatta; kantapään ja kärjen väri on ihan muuta kuin mitä se todellisuudessa on, lähempänä oikea väriä se on edellisen postauksen kuvassa tai seuraavassa kuvassa.


Tämmöiset vyötteet väkersin sukkiin mukaan - ja
vasta kuvia tänne siirtäessäni huomasin taas kirjoitusvihreenkin, mutta eipä tuo kai haittaa?

Sukkien kootkin muistin laittaa vyötteeseen.

Sen lisäksi, että sukkien neulomisesta tuli hyvä mieli, niiden matkaan laittamisesta tuli hyvä mieli; sain niin hyvää asiakaspalvelua Postista.
Asiakaspalvelija kokeili, meneekö paketti/kirje postiluukusta läpi. Ei mennyt. Kysyi, onko siellä jotain särkyvää. Ei, villasukkia vain.
Saisiko hän avata paketin, ja kokeilla, jos sitä saisi vähän litteämmäksi, hän teippaa sen sitten kiinni.
No toki, jos siitä on jotain hyötyä.  Hän avasi paketin, asetteli sukat uudelleen, paineli ilman pois kuoresta ja teippasi sen takaisin kiinni. Jo vain mahtui hyvin postiluukusta.
Ja mikä oli lopputulos? Lähetys meni kirjeenä, kirjemaksulla. Jos sitä ei olisi saatu mahtumaan postiluukusta, se olisi pitänyt lähettää pakettina, jolloin se olisi ollut kalliimpaa.
Se ei tietenkään ollut kynnyskysymys, mutta hyvää asiakaspalvelua ottaa tuollainenkin huomioon asiakkaan kannalta.






Kommentit

  1. Voi sua majavaa (tai majavoittujaa) <3

    VastaaPoista
  2. Kun on itse avoin eikä mörökölli saa parempaa palvelua, moni nariseva unohtaakin katsoa peiliin ennen kommenttitulvaa. Aina ei tietysti näin ole koska ihmisiähän me kaikki (kai) ollaan. Pöllölle tekee hyvää kun saa huolia ja murheita purettua pois alta ennen tätä läheisrakkautta. Aurinkoa päiviisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta; usein se palvelu laatu on kiinni siitä, mitä peilistä löytyy. Toki puolensa saa ja pitääkin pitää, mutta ei pidä mennä takki auki "kaikki-mulle-heti-tänne-nyt" -meiningillä ainakaan joka paikkaan.

      Pojasta muuten olisi tullut hyvästä setä päikkään ja se sitä joskus miettikin, kun opiskelupaikkaa mietti :)

      Aurinkoista viikonloppua sinullekin Onneli <3

      Poista
    2. Päikkäsetiä, hyviä sellaisia on edelleen liian vähän. Ala ei palkallaan houkuttele. Omakin kloppi tykkäsi tehdä tettinsä päikässä ja lapset olivat innoissaan. Nyt viikonloppuna kloppi sitten valmistui datanomiksi...ei taida päikkään tulla ;)

      Poista
    3. Onnea tuoreelle datanomille ja äidille myös!

      Poika on myös datanomi, jostain kymmenen vuoden takaa :) Nyt opiskelee japanologiaa ja on viimein löytänyt sen oman tien elämässään <3

      Poista
    4. Kiitos :) Ihanaa että on löytänyt oman mielenkiinnon kohteen!!Peukutan. Meillä (siis ei mulla ;) ) lähtö kesällä inttiin ja sitten jatkuu elon etsintä <3

      Poista
  3. Jopa oot saanu hyvää palvelua Postilta! Sinusta varmaan lähtee jotain hyvän mielen säteilyä, joka saa ihmiset palvelualttiiksi :)
    Jos joskus vielä saan aikaiseksi tehdä sukkia tai jotain joustinneuletta, kokeilen noita jippoja. Nyt on pajunpunontainto päällänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH, kauniisti sanottu <3
      Hymy on varmaan se joka auttaa siinä hyvänmielen säteilyssä - aina sitä säteilyä ei kyllä minustakaan irtoa ;)

      Minulta ei tuo pajunpunonta taitaisi sujua; en kyllä ole koskaan kokeillut. Voiko sitä tehdä milloin vain, vai onko se ennemminkin kevään juttu?
      Vai voiko sitä tehdä myös syksyllä? Tai kesällä? Siis onko pajun oltava tuoretta?

      Mutta joustinneuleessa ainakin kannattaa tuota kokeilla, se joustaa samalla tavalla kuin ns. tavallinenkin joustinneule, mutta se "eka" silmukka ei jää sillain lerpalleen, niin kuin ainakin itselläni jää, kun neulon tavallisesti.

      Poista
    2. Mie en oo ihan varma, miten mie sen joustimen ekan silmukan teen, mutta kantapäässä oon kyllä aina siirtäny neulomatta, ja sit väännelly niitä kun on pitäny reunasta poimia, ettei tulis kovin harvaa...

      Pajua voi käyttää kuivattunakin, jos sen liottaa, mutta mulla ei oikein ole mahdollisuuksia liotella pitkiä soiroja, joten käytän vaan tuoretta. Se pitää poimia kasvukauden ulkopuolella, kesällä kerätty paju ei sovi punontaan, vaan katkeilee.

      Poista
    3. Minä oon kanssa aina kantapäässä aina ottanut ensimmäisen silmukan neulomatta, mutta noissa on siis neulotaan myös se ensimmäinen silmukka - silloin siihen reunaan tulee helposti poimittavia silmukoita, vähän niin kuin helminauha :)
      Joustimessa taas olen aina ennen neulonut kaikki silmukat ihan "tavallisesti" eli ihan vaan etureunasta.

      Näin ajattelinkin tuosta pajusta; itselläkään ei ole oikein mahdollisuutta liottaa, kun tarvitsisi olla joku iso astia. Mökillä olisi kaksi vanhaa kylpyammetta :)

      Poista
  4. Pöllölle tapahtuu emotionaalisesti liikuttaviua juttuja, Pöllö pitää nyt varansa ettei itse keikahda mielenterveyslaudalta hullujen joukkoon;)
    Tarkoitan tällä että lepää ja koita olla vaan välillä, kauheasti häppeningejä ja kaaikenlaisia tunteita tässä viime aikoina pörähtänyt Pöllön läpi...Sus'tohtoroi ja ulvooo perään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sus' ei ole ihan väärässä - kiitos kun pidät huolta <3 Muutama viikko sitten tuntui jo, että pöllön siivet murtuu, mutta ystävien, teidän ja niiden muutaman muun joita oikeasti voi vielä sanoa ystäviksi, avulla olen pysynyt ilmassa :)
      Te olette jaksaneet lukea ja tukea näitä samoja juttuja viikosta toiseen.
      Ja loistavien, ja huolta pitävien lääkäreiden.

      Siskon ja lasten tulo on ihan parasta, samoin Pojan.
      Ja elämä alkaa tasaantua - toivottavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)