Tää on nyt vaikeeta

Jostain syystä tää blogin päivittäminen on nyt vaikeeta, vaikka olisi taas kivoja asioita päivitettävänä, elämä alkaa pikkuhiljaa palautua raiteilleen.
Tai oikeastaan se heittää kohta taas häränpyllyä, mutta positiivisella tavalla 😍😍

Ensin vähän jupisen. Viime viikolla, kun olin siellä unitutkimuksessa, oli sairaalassa samaan aikaan kanssani yksi kaverini. Hänellä oli ongelmia sydämen kanssa.
Minä sain sen reilun vuorokauden aikana jälleen kerran oikein hyvää ja ystävällistä palvelua; jo ensimmäinen hoitaja joka otti minut vastaan, jaksoi ja ehti kuunnella, kun kerroin, mitä meille on viimeisen parin kuukauden aikana tapahtunut.
Kaverini lähti omasta tahdostaan/pyynnöstään/halustaan/vaatimuksestaan pois sairaalasta ja valitti sitten FB:ssa, miten sairaalassa ei viitsitä eikä osata hoitaa. No vaikeatahan se on hoitaa, jos potilas ei ole paikalla 😕😣 Eikä edes pyytänyt sairaslomaa, vaan meni töihin "aika raskas päivä tulossa" -kommentilla.

Itse olen tälläkin viikolla saanut hyvää palvelua kahdelta hoitajalta ja yhdeltä lääkäriltä. Yhdeltä hoitajalta vielä niin, että kun piti hakea lääkärinlausunto, niin sihteeri oli just ehtinyt lähteä pois ja jouduin siksi häiritsemään hoitajaa kesken hänen töidensä saadaksni lausunnon. Vasta autossa tajusin, että olisin voinut hakea sen ensi viikollakin...

Ihmettelinkin viime viikolla unitutkimuksen jälkeen osastolta lähtiessäni, että mihin te oikein piilotatte aina sen ilkeän ja inhottavan ja kiukkuisen hoitohenkilökunnan silloin, kun minä tai läheiseni olemme siellä, kun me ole tavanneet heitä. Ja lehtikirjoitusten mukaan meidän sairaalamme on täynnä niitä 😉😉😂

Ikäviäkin uutisia sain toissapäivänä; en tuntenut kyseistä henkilöä, kerran vain tavannut,  mutta tuntuu pahalta kun rakkaan ystävän ex-appi, pojanpojan rakas pappa nukkui pois. Samalla tavalla kuin oman Pojan mummi juuri pari viikkoa sitten. Mutta poika varmasti selviää, hän on fiksu ja reipas nuori mies.

Sitten vähän iloisempia asioita.

Vajaan vuorokauden kuluttua laskeutuu Helsinki-Vantaalle kone, joka on lähtenyt Heathrowlta kolme tuntia aikaisemmin, mukanaan Siskorakas ja kaksi pientä ihmistä 💕 Heitä niin on odotettu ja nyt he viimein tulevat!
Viikon päästä meillä on myös Poika, toivottavasti tyttöystävänsä kanssa.
Ja kun ensi viikon lauantai koittaa, vietämme Äitirakkaan syntymäpäivää ja lähelläni on lankomiestä lukuunottamatta kaikki rakkaat ihmiset.
Pöllöä varmasti vähän majavoittaa, kun näkee kaikki rakkaat kerrankin yhdessä - majavoittaa jo pelkkä ajatuskin, hassu kun on.

Hyviä uutisia saatiin tänään; oli AM:n "vuosipäivä", vuosikontrolli siis. Kaikki hyvin, edes toinen meistä on siis terve 😉

Viime päivityksessä esittelin teille Neuroliiton sukkakampanjaan neulomani sukat.

Lankaa jäi sen verran, että jämistä neuloin ihan perussukat. Varret 3 oiken 1 nurin -joustinta ja kokeilin näihin Palasia arjesta -podcastia pitävän Riikan tapaa neuloa tuosta 3 oikein "sarjasta" ensimmäisen silmukan takareunasta. Ja kyllä, joustimesta tulee siistimpi ja napakampi.
Nyt teen toisia sukkia joissa joustin on ihan tavallainen 2o 2n ja niissäkin neulon ensimmäisen oikean silmukan takareunasta - sama juttu. Taitaa siis tulla tavaksi.
Kantapää puolestaan on - niin ikään Riikan tapaan - tehty muuten tavallisesti, mutta kantalapussa on aina kaksi (2) ensimmäistä silmukkaa neulottu oikein. Nimenomaan neulottu, ei nostettu neulomatta. Kun silmukat on neulottu oikein, on silmukoiden nostaminen kantalapun reunasta helpompaa ja reunasta tulee siisti, ilman reikiä tms.
Hyviä vinkkejä Riikalta siis. 

Kuva jäi taas korjaamatta; kantapään ja kärjen väri on ihan muuta kuin mitä se todellisuudessa on, lähempänä oikea väriä se on edellisen postauksen kuvassa tai seuraavassa kuvassa.


Tämmöiset vyötteet väkersin sukkiin mukaan - ja
vasta kuvia tänne siirtäessäni huomasin taas kirjoitusvihreenkin, mutta eipä tuo kai haittaa?

Sukkien kootkin muistin laittaa vyötteeseen.

Sen lisäksi, että sukkien neulomisesta tuli hyvä mieli, niiden matkaan laittamisesta tuli hyvä mieli; sain niin hyvää asiakaspalvelua Postista.
Asiakaspalvelija kokeili, meneekö paketti/kirje postiluukusta läpi. Ei mennyt. Kysyi, onko siellä jotain särkyvää. Ei, villasukkia vain.
Saisiko hän avata paketin, ja kokeilla, jos sitä saisi vähän litteämmäksi, hän teippaa sen sitten kiinni.
No toki, jos siitä on jotain hyötyä.  Hän avasi paketin, asetteli sukat uudelleen, paineli ilman pois kuoresta ja teippasi sen takaisin kiinni. Jo vain mahtui hyvin postiluukusta.
Ja mikä oli lopputulos? Lähetys meni kirjeenä, kirjemaksulla. Jos sitä ei olisi saatu mahtumaan postiluukusta, se olisi pitänyt lähettää pakettina, jolloin se olisi ollut kalliimpaa.
Se ei tietenkään ollut kynnyskysymys, mutta hyvää asiakaspalvelua ottaa tuollainenkin huomioon asiakkaan kannalta.