Juhlat on juhlittu, mutta juhlat jatkuu vielä

Äitirakkaan syntymäpäiväjuhlat on juhlittu, mutta meidän juhlat jatkuu vielä. 

Silmä ei tullut mustaksi, mutta taas meinattiin ottaa pikkumiehen yhteen niin, että tällä kertaa meinasi jäädä tädillä alahuuli hampaiden väliin 😂
Siinä sitä olisikin ollut; mustan silmänhän olisi saanut peitettyä meikillä, mutta milläs peität turvonneen alahuulen? Sunnuntaina kun oli edessä vaalit; ensin äänestys omassa vaalipiirissä ja sitten Pieni ele -keräyksen lipasvahtina neljä tuntina toisessa vaalipiirissä.  Ja siinä samalla vähän oppaanakin, kun samassa paikassa oli itse asiassa kaksi eri vaalipiiriä. Kaikki eivät olleet ottaneet postin tuomaa lappusta mukaan eivätkä edes lukaisseet sitä, edes sitä vertaa, että olisivat tarkistaneet vaalipiirin numeron. Eivätkä olleet ihan varmoja kummassa kaupunginosassa asuivat.
Ei sillä, ei mekään oltu, osa meni ihan arvaamalla ja osa käännytettiin takaisin ja ohjattiin käytävän toiselle puolelle.
Auringonpaiste kuitenkin sai ihmiset hyvälle tuulelle eikä kukaan ollut kiukkuinen vaikka joutui ottamaan muutaman ylimääräisen askeleen.
Nuoret, ensi kertaa äänestämään tulevat saivat vanhan Pöllön taas vähän majavoitsemaan. Osa tuli niin reippaina ja valmiina muuttamaan ja parantamaan maan, osa vähän ujoina ja arkoina, kysymään neuvoa meiltä lipasvahdeiltakin, kun eivät olleet varmoja mihin mennä. Ja äänestettyään kävivät pudottamassa muutaman kolikon Pieni ele -keräykseen. Kyllä meidän nuorissa vain on tulevaisuus, olkoot vanhat kärtyt mitä mieltä tahansa 😘

Mutta niistä syntymäpäiväjuhlista mun piti. Piti ottaa kuvia.  Kuvia päivänsankarista vieraita vastaanottamassa, mutta myöhästyin lähes joka kerta ja valokin tuli väärästä suunnasta.
Piti ottaa kuvia kukkasista.
Ja piti ottaa kuvia lahjapöydästäkin.
Ja kahvipöydästä.
Ja piti ottaa kuvia ihan noin vain yleisesti, vieraista ja sillain.
On mulla pari kuvaa.

Ja oli tarkoitus ottaa kuva, jossa olisi ollut Siskorakas ja minä, kaikki lapsenlapset ja toinen vävyistä, siis AM. Toinen kun ei harmi kyllä päässyt paikalle.

No tässä se kuva sitten on. The kuva. Se minkä tietenkin näin ensimmäisenä sen jälkeen kun olin nähnyt ja kun olin yhdessä onniteltu Äitirakas, mummo ja anoppi.

Mikäs muukaan se siellä nurkassa kökötti. Sinne se sitten jäi, vaikka kyllähän sitä vähän suunniteltiin, että jos vaikka.... mutta ei me sitten kuitenkaan....

Juhlapaikka oli vanha työväentalo, tässä muutama tunnelmapala juhlapaikalta:

                                                                            Tämä on kuulemma Muuramen tekemä penkki, vuosilukua en muista, mutta ei kai ihan uusi 😉   


Henry Theelin orkesterin tahtiin on pidetty tanssiaiset elokuussa 1952, sisäänpääsy 3 mk.

Voin sieluni silmin nähdä, miten elokuisena kesäiltana on tytöt olleet rivissä odottamassa sitä unelmien prinssiä hakemaan tangolle.
Ja miten upeasti "Suomen Tino Rossi", Henry Theel on laulanut Satumaata, Liljankukkaa ja  Syyspihlajan alla. 💕
Kuinkahan moni rakkaustarina on tuolla lavalla saanut alkunsa?

Ihania punatulkkuja oli lennähtänyt näille oksille, joka joku oli poiminut vanhaan kahvipannuun.


Näistä kupeista ei meille kahvia tarjottu, mutta kaapin päällä ja kaapissa näitä oli aika paljon, hyvin säilyneitä.

 Tekiskö mieli? 

Pieni mies juoksi neljä tuntia salia ympäri ympäri ympäri ympäri.... Jos me aikuiset oltaisi juostu vastaava aika yhteen menoon, matkaa olisi kertynyt ehkä n. 30 kilometriä. Paitsi, että me oltaisi hyydytty ensimmäisten 300 metrin jälkeen.
Pikkumies pysähtyi vain hetkeksi syömään täytekakkua ja juomaan mehua. Ihana, rakastava Ballerina-rakennusmies Isosisko huolehti Pikkumiehestä, piti huolta, ettei veikka putoa tuolilta ja pyyhki suupielet. 💕 Ja huolehti muutenkin.