Kerrankin haaste, joka ei jäänyt kesken

Vihdoinkin voin melkoisen ylpeänä esitellä teille lopputuloksen haasteesta johon osallistuin ja jonka suoritin tuloksellisesti loppuun asti. Moneen haasteeseen olen osallistunut, aloittanut innolla, sortunut matkalla tai haaste on peräti jäänyt kokonaan keskenään, mutta nyt on päästy maaliin, täälläkin.

Kyse on siis Neuroliiton haasteesta neuloa/kutoa villasukat kuntoutujalle.  Lainaus facebookista "Villasukat#munkuntsille" -sivulta:

Maskun neurologinen kuntoutuskeskus on saanut 30-vuotisen taipaleensa kunniaksi kolme villasukkamallia. Neulo itselle tai lahjoita kuntoutujalle!
Suurin osa kuntoutuskeskuksen kuntoutujista ei pysty tekemään itselleen villasukkia toimintarajoitteidensa vuoksi. Sairastavalla voi olla esimerkiksi neulomista hankaloittavaa vapinaa tai ongelmia näkökyvyssä. Myös kognitiiviset haasteet voivat hankaloittaa neulomista.

Niin monet ihanat pöllösukat olen itse lahjaksi saanut, että nyt on kyllä minun vuoroni tehdä hyvää, joten tartuin haasteeseen ja neuloin sukat. Tuossa aamutuimaan ne höyryttelin valmiiksi ja alkuviikosta pistän matkaan. Tämmöiset niistä tuli:

FB-sivujen mukaan sukkapareja on kertynyt 23 paria. Sukkia on varmaan paljon vielä puikoilla, mutta ymmärsin, että lisääkin heille saa vielä lähettää.
Ja vaikka heidän sivuiltaan löytyy kolme eri mallia väreineen, niin varmastikin kaikenlaiset sukat ovet heille tervetulleita (tervemenneitä). 

Lupasivat kaikille sukkia lähettäneille muistikirjan muistoksi.

Ja kun niin monta päivitystä meni ihan ilman kuvaa, niin laitan tähän muutaman kuvan sitten niidenkin edestä. 

Piti niitä lintuja bongailla silloin laskiaisen jälkeen ja ystäväkirjoja täytellä ja sen sellaista, niin jäi näyttämättä kuva tästä kaverista, joka saatteli meidät, Äitirakkaan ja Tunturiruipelon, matkaan sinne laskiaisriehaan. Tämä käy heidään pihallaan syömässä sulassa sovussa lintujen kanssa ja on melkoisen kesy, aika lähelle päästi (no, minun kuvaustaidoilla on pitänyt päästääkin, että olen näinkin hyvän kuvan saanut...)

Ja nämä kuvat otin meidän kirjastosta ihan varta vasten Onnelille - samassa rakennuksessa kirjaston kanssa kun on päiväkoti, joka aina silloin tällöin ilahduttaa meitä muita kävijöitä mm. tällaisilla näyttelyillä. Lapset käyvät usein kirjastossa, kun se on niin helppoa sisäkautta - ei tarvitse pukea eikä riisua ulkovaatteita. 

Heijastuksia en saanut pois millään, kun ovat lasin takana. 

Enkä muista Peikon nimeäkään, mutta kyllä Pöllö terveiset näille kaikille jätti.

Runon on siis kirjoittanut Kirsi Kunnas.



Edit: Tässä vielä linkki tuonne Neuroliiton sivuille tuohon sukkahaasteeseen:
https://www.kuntoutuskeskus.fi/neuroliitto-haastaa-neulomaan-kuntoutuskeskuksen-vareja-toistavia-sukkamalleja/