Mullapa onkin lihaksia!

Tai ainakin mä luulen niin. Ennen pystyin nostamaan tämän läppärini yhdellä kädellä syliini, nyt tarvitsen siihen kaksi kättä. Koska käsivarsissa on olevinaan lihaksia, jotka väpäjävät niin, että pelkään pudottavani tämän kallisarvoisen vekottimeni.

En ole lukenut ihmisen anatomiaa sitten peruskoulun ja siitähän on aikaa jokunen tovi, mutta luulen, että ihmiseen ei kuuluisi sattua, kun se haukottelee. Oletteko samaa mieltä? Joten luultavasti myös jossain kylkiluitten lähettyvillä on olemassa lihaksia.
Reidet ja pohkeet kiljuu sohvalta noustessa joltisenkin apua ja kysyy, onko IHAN pakko, vai pystyisinkö vielä hetken elämään ilman teemukiani, juustosiivuani, vessassa käyntiä tai jotain muuta.

Tai olisiko sen fillarin myynnin voinut hoitaa vaikka huomenna siinä samalla kun käy sanomassa heippa Siskorakkaalle ja murusille. Tai ainakin käyttää hissiä. Oliko pakko kävellä ne kaksi kerrosta, eli 32 kpl portaita alas. Ylös ne tuli paljon sutjakkaammin.

Ei, en ole käynyt kuntosalilla, en sellaisella perinteisellä. Kävin tällaisella toisenlaisella.

Tällä kuntosalilla oltiin eilen. Täältä löytyi kaikenlaisia kauniita kukkia, niitäkin mitä kyselin Sinisen Sohvan emännältä, kun en itse muistanut mitä ne oikein ovat. Oma viherpeukaloni on pahasti keskellä kämmentä, ja peukalot ovat vielä vaihtaneet paikkaakin. 

Tämmöisiä kahdenlaisia - vai onkohan nämä samanlaisia, valo vain osuu erilailla näihin kukkiin 😕😕  No kauniita ne on kumminkin, vai mitä?                                                          Kun välillä pidettiin taukoa ja istuttiin portailla, tuli maantietä pitkin pieni valkoinen koira emäntänsä kanssa. Robert -nimeltään. Robert oli kovin innokas tekemään tuttavuutta ja katseli nappisilmillään niin vetoavasti, että olihan se kylään kutsuttava. Siinä se vähän aikaa pyöri ja haisteli ja asettui sitten minun jalkoihin rapsutettavaksi - aina kun puhelultani unohdin rapsuttaa, niin jo tökkäsi kuonolla "sulla on hommia" 😂                  

Sitten oli tietenkin vielä sinivuokkoja, niitä oli pitkin pihaa, siellä täällä. 

Illalla tuli kyllä uni hyvin, ei paljon tarvinut nukkumattia huudella eikä odotella. Minun nyt ei muutenkaan, mutta eilen ei varsinkaan. Hyvä, että pääsin sänkyyn oikein päin. 

Tänään jatkettiin hommia ja jostain tuli mieleen tämmöinen vinkki, ajatus. Alkoi nimittäin se kottikärryjen ees taas kuljettaminen tylsistyttämään kumpaakin. Ja noita kevytpeitteitä löytyi varastosta yksi ja toinenkin: 

Tuohon saatiin mahtumaan ainakin viisi kottikärryllistä lehtiä kerralla ja kahdestaan se oli helppo kuskata kompoistatavaksi. Etupihan haravointi kävi tänä aamuna nopeasti.  AM ehti saada rakot peukalonhankoihin, mutta minä säästyin niiltä. Kipeät ne vähän on, mutta ei rakkoja, onneksi. 

Mutta nyt on isommat hommat hoidettu, pihalla ja voidaan keskittyä muihin juttuihin. Ja odottaa kun piha alkaa vihertää, miettiä ostettaisiinko muutama tuija näkösuojaksi maantieltä pihaan ja rappusille - ja päinvastoin, vai mitä tehtäisiin. Paljon on töitä edessä.... Onneksi on kevät ja pitkä kesä edessä 😊😍😋

Yksi kuva vielä, tämä on jäänyt täysin esittelemättä teille kaiken muiden asioiden alle. Siskorakas ja muruset toivat ihan huipputuliaisia, mutta tämä on niistä ihan ehdottomasti paras (heidän itsensä jälkeen) 

                                                             HEDWIG     💗💗