Onkohan Pöllöllä viherpeukalo? Tai vihernokka?

Oli niin upeita kevätpäiviä kuluneella viikolla, että pakattiin AM:n kanssa tavaramme ja itsemme Gunnarin kyytiin ja ajettiin maalle, jatkamaan pihan siivoamista ja miettimään mistä sitä aloittaisi. Paljon olisi tekemistä, A-nopin tavaroiden läpikäymistä.

Mennessä pysähdyttiin tietenkin ruokakaupassa ja..ja.. yhdessä semmoisessa TOOOSI pahassa kaupassa. Siellä on mm. paljon pöllöjä, kaikenlaisia. Ja kaikkea muuta. Ihan kaikkea. Me oikeasti mentiin sinne ajatuksena ostaa joku amppelikukka, siis tekokukka, verenpisara tms., mutta ei sillä ollut. Mutta löytyi kaksi pyöreää palloa.  Kaksi muovista puksipuuta. Kuulostaa varmaan vähän hullulta; muovikukka, mutta oikeasti, kun ne laitettiin paikalleen, portaiden kummallekin puolelle amppeleihin, ne ovat aika kivat.
Niihin voi vaikka talveksi valot jos haluaa (ei välttämättä meidän juttu, mutta ei sitä koskaan tiedä, vannomatta paras) tai sitten voi vaikka tökkiä kukkia koristeeksi 😊
Muuten keskiviikkoilta taisi mennä vain kävellessä ja suunnitellessa, tonttuja löytyi muutama ja niille me luvattiin uusi koti Äitirakkaan luota:

 

Torstaiaamuna raivattiin vähän saunalle menevää polkua, kun joku pensas, ei aavistustakaan mikä, kasvaa niin kauheaa vauhtia, että on joka kevät raivattava siitä polun reunalta, kasvaa kivetyksestä huolimatta polulle. Reippailua heti aamusta ennen aamupalaa.

Ei me hirveästi saada aikaan.. en tahdo hätyytellä AM:ä enkä painostaa, tehdään asioita hänen tahdillaan. Pikkuhiljaa.
On ihana istuskella mökin (pienen talon) portailla, nauttia tulevasta kesästä, kuunnella lintujen laulua. Muistella menneitä ja suunnitella tulevaa...
Illan suussa otin yhden ruusupuskan käsittelyyn, yritti siihen alppiruusujen kylkeen sekin kasvaa. Helle, kumartelu ja yletön (mikä?) työnteko aiheutti sen, että piti pyytää tukea AM:ltä. Muistan kun sanoin, että on taas kumma maku suussa. Seuraavaksi havahduin siihen kun istuin sisällä sohvalla ja ihmettelin missä oikein olen ja missä pitäisi olla. Riesa 😓😢. Parin tunnin unet ja sitten alkoi taas maailma olla mallillaan.

Istuskeltiin taas portailla ja ruodittiin Riesaa. Vaan se unohtui kun Robert tuli tervehtimään. Pieni suloinen koira, joka myöskin on sairas. Vielä ihan nuori, mutta tarkka ruokavalio ja mitä kaikkea. Siinä me Robertin kanssa yhdessä istuttiin, kaksi "reppanaa" - ja päätettiin, että kyllä me pärjätään, meitä ei pienet tuulet kaada 💪 Huutia tuommoisille riesoille. Nih. Maalla on mukavaa, kun ohikulkijat poikkeavat pihalle juttelemaan noin vaan, kun vain annat merkin, että sopii tulla. Robertinkin isännän kanssa tuli todettua, että maailma on pieni: ovat olleet AM:n kanssa samassa koulussa aikanaan 😁

Perjantai-aamuna ajeltiin aamupalan jälkeen kirkonkylälle ostamaan multaa. Oli ajatus, kun löydettiin kukan siemeniä. Ja maitokärryt. Ja kuitukangasta.

Näihin toivottavasti kasvaa pian tarhakehäkukkia. Vai olikohan ne niitä? No jotain kehäkukkia kuitenkin.

AM  on kuitenkin joskus nuorena miehenä ollut töissä yrityksessä joka teki viherrakennusprojekteja, joten sillä on jonkinlainen ajatus hommasta, minulla kun ei ole mitään.
Tiedän vain, että tarvitaan multaa ja siemeniä. Ja vettä ja lämpöä.

Ja vähän kyllä tuuriakin, vai mitä?


Tuon homman jälkeen istuttiin taas portailla ja kehuttiin itseämme. Tai siis toinen toisiamme. Tietenkin.
Ja katselin taas niitä alppiruusuja. Ja niiden vieressä retkottavia herttavuorenkilpiä. Ja niiden alta pilkottavia leppäkerttuja. Niitä näkyi kolme. Poika sanoi, että niitä pitäisi olla enemmänkin.
"Nyt etsin ne loputkin leppikset"  Ja löytyihän niitä. Ja samalla sai kyytiä ne herttavuorenkilvet.
En voi sietää niitä. En. Vaan. Voi.

Leppäkerttuja löytyi seitsemän. Ja yksi kuoriainen. Ilmeisesti coloradokuoriainen.

Nämä on Poika maalannut joskus Mummin kanssa vanhalla mökillä, näillä on ikää yli 20 vuotta.
Huuhtelen näitä vähän, samoin siivoan sen kiven niiden alppiruusujen vieressä ja laitan nämä leppikset takaisin paikalleen.

Ja ne pahuksen vuorenkilvet saavat luvan pysyä poissa. Silläkin uhalla, että Riesa taas uhkailee. Niin kuin nytkin 😠. AM joutui hoitamaan homman loppuun - tuli huono olo, menin portaille istumaan ja hetkeksi katosi taas kuulo kokonaan. Näin ja ymmärsin kyllä kaiken, näin että AM puhui jotain ja sain kai sanottua itse, etten kuule mitään, mutten kuullut edes omaa ääntäni.
On kai taas tyydyttävä toisenlaisiin hommiin. Huoks.

Mutta onko jollakulla keinoa, millä niistä vuorenkilvistä pääsisi kokonaan eroon? Neuvoja vastaanotetaan.

Kirjoittaminen tuntuu jotenkin tahmealta tänään, kankealta. Joten lopetan teidän kiusaamisenne tältä erää tähän.

Sopivasti aurinkoa ja sadetta alkavaan viikkoon - Myynti-Sirkkuset toivois vähän vettä....

Kommentit

  1. Äärettömän tympäisevää että Riesan pitää änkeä juuri sellaiseen hetkeen joka on jo varattu. Kovasti toivon sinulle enemmän sitä varattua aikaa omille jutuille. Leppäkertut ovat ihania <3 Meilläkin vielä töröttää parvekkeella entisen keppikeräilijän matkasauva, en vain ole tohtinut pois pistää. Vuorenkilvistä en sano mitään, itse tykkään niistä vihulaisista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, matkasauva <3 Ei semmoista voi pistää pois, kyllä semmoiselle varmasti jostain aina paikka löytyy.
      Meilläkin nuo leppikset varmasti tulee kulkemaan mukana aina, tai lopulta ne ehkä löytää kodin Pojan luota. Ihan niin kuin Kummakin :) Kumma on Pojan itsensä tekemä unilelu, vähän semmoinen vino, mutta niin tärkeä ja rakas. Kumma pakattiin muuttolaatikkoon ensimmäisten joukossa, kun Poika muutti pois kotoa <3
      Riesan kanssa pitäisi oppia elämään sovussa, minä vaan en oikein meinaa oppia. Haluaisin pitää oman pääni ja oman tilani. Upottaa koko Riesan vaikka sinne tontilla olevaan ojaan.
      Vuorenkilpiä voisin lähettää sinulle vähän lisää, niitä riittää :D Kyllähän niistäkin kai jonkun täytyy tykätä :)

      Poista
  2. Täällä kolmas reppana ilmoittautuu... ihania hommia teillä, viherpeukaloilla <3

    Kesän tuloa on niin ihana seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robertista on tullut jo kaveri. Ja Robertilla on "veli" nimeltä Onni <3 Häntä emme ole vielä tavanneet.
      Onneksi kirjasto on täynnä kirjoja, joista opetella viherpeukaloiden hommia :)

      AM oli tänä aamuna kovin tuohtunut, kun tuli parvekkeelta: "söiköhän se varis nyt ne räksän munat tosta pesästä" Mutta huokasi helpotuksesta, kun huomasi, ettei ollut syönyt. Oli ihan sitä varten mennyt parvekkeelle, että varis lähtee karkuun, kun räksät hädissään lenteli edes takaisin.

      Poista
  3. Harmittava tuo Riesa.

    Näin tuon kuvan ja oli pakko laittaa kommentti. Noiden leppäkerttujen serkut asuu meillä. Yhden kannon päällä ovat asuneet jo parikymmentä vuotta. Lähettävät serkuille terveisiä.

    Meillä on vuorenkilpeä vaikka muille jakaa. Jossain paikassa se on maanpeitekasvina tai rinteen mullan sitojana ihan ok, mutta leviää helposti. Olen yhdestä paikasta yrittänyt siirtää sitä pois ja silti joka vuosi joku pieni juurenpalanen tunkee taas uusia lehtiä, joten annoin olla. Tuttu puutarhuri sanoi vuorenkilvestä ja ruttojuuresta, että vain myrkyttämällä ( Roundup tai vastaava) se häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viedään terveiset perille, kun taas mennään maalle - AM varmaan menee huomenna.
      Olisi oikeastaan pitänyt tietääkin, että teillä niiden sukulaisia asustaa :) Nuokin on muuten tuolla kivellä varmaan asustelleet kohta parikymmentä vuotta, johan tästä sen verran aikaa tulee, kun A-noppi pienen talonsa rakennutti.

      Riesa on yks riesa; ja jokainen kohtaus aina pelottaa, etten "sekoa" samalla tavalla kuin silloin kuin sairastuin siihen :(

      Poista
    2. Niin ja tuo Roundup - sitä en muistanutkaan. Mutta ettei se sitten tapa niitä alppiruusujakin...hmmm....

      Poista
  4. Meillä pysy vuorenkilvet pitkän aikaa aisoissa, ennenkuin yhtäkkiä lähti leviämään. On joutunu vähän rajottaan. Mutta mieluummin ne kuin nokkonen - tosin nokkonen viihtyy siellä väleissä.

    Maitokärryidea on hauska! Siitä tulee hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH - toivottavasti noihin maitokärryihin kasvaa kukkia, mua jännittää tosissaan :) Laitan teille kyllä kuvia matkan varrella. Kehäkukka ainakin sen pussin mukaan vaatii aurinkoisen paikan ja tuossa riittää aurinkoa. Ja vettäkin tuohon sataa, sitten kun sataa, ja kuitukangas taas päästää ylimääräisen veden läpi. Toivottavasti.

      Mä ehkä ottaisin ne nokkoset *miettii ankarasti* Kyllä. Vaihtaisin vuorenkilvet nokkosiin, ainakin tuossa kohtaa, mistä niitä nyt raastoin irti.
      Laitan teille kuvia niistä alppiruusuista sitten kun ne kukkii, nyt niissä on vasta valtavasti nuppuja- kai nekin on nuppuja :)

      Poista
  5. Vuorenkilpi on myrkytön ja Urbaani Maalainen teki sen lehdestä teetä podcastissaan. Radiossa eräs rouva kääri eväsleipänsä vuorenkilven lehteen ja se lehti toimi pitkään ekologisena kääreenä, koska ei kuihdu nopeasti. ELI turvallinen tapa pääsät eroon vuorenkilvistä: Käytä niitä eväskääreenä! Myrkkyä en suosittele, jää mokoma maaperään. Nokkonen kasvaa vain vahvassa maassa. Ihania puuhia teillä maalla! Nauttikaa, tehkää rauhassa. Oikein ihanaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teetä? Täytyypä käydä katsomassa, en ole kuullutkaan moisesta. En myöskään eväsleipien kääreenä käyttämisestä.
      En kyllä ole ajatellut, onko ne myrkyllisiä vai ei; niitä vain on siellä meidän omalla mökillä niin mahdottomasti, että sain niistä yliannostuksen jo siellä :D
      Kyllä ne tuollakin saa joissain paikoin olla rauhassa, mutta tuo ei ollut se paikka.
      Ja tosiaa se myrkky, pelkään sen alppiruusun puolesta.
      Nokkosia ei tuolla muuten näykään, nyt kun sanoit. En kyllä panisi pahakseni, näin keväällä voisi nuoria nokkosia kerätä pakkaseen ja talvella keitellä nokkoskeittoa.

      Kunhan aika tässä vielä vähän kuluu, niin on ehkä enemmän kerrottavaa teille kaikille.

      Poista
  6. Höh, kurjaa että riesa mokoma yllätti. Pysyköön nyt poissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pysyisi poissa, en haluaisi sitä nyt taas kaverikseni. Olisi niiiiin paljon muuta kivempaa tekemistä, kuin leikkiä sen kanssa.

      Poista
  7. Olipa ikävä Riesa :/

    Mä itse tykkään vuorenkilvistä, ne kasvaa paikoissa mihin mikään muu ei suostu. Lisäki se on talvenvihanta. Mutta et ole ainoa vuorenkilvenvihaaja mun tuttavapiirissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vuorenkilpi saa kyllä kasvaa siellä talon takana tai jossain muualla, mutta just SIIHEN kivelle sillä on pääsy kielletty ;)
      Ei onnistu. Ensi keväänä tulee taas lähtö, jos yrittää asettua siihen majailemaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)