Pumpulipuikkoja ja vessapaperia

Saimme AM:n kanssa aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Toki keskustelumme ovat yleensäkin mielenkiintoisia, mutta tämän kertainen keskustelu rupesi jo naurattamaan.

Kuten otsikosta voi päätellä, aiheena oli siis pumpulipuikot ja vessapaperi. Tähän voisi tietysti lisätä hammastahnan, mutta koska meillä on molemmilla on hammastahnatuubi, se ei oikeastaan liity aiheeseen.

Vessapaperin yleisin keskustelunaihe perheissä on varmaankin se, miten päin rulla laitetaan telineeseen. Meillä ei tarvitse käydä keskustelua siitä, sillä olemme samaa mieltä asiasta: rullan pitää pyöriä niin päin, että paperin pää roikkuu vapaana, ei seinää vasten.
Keskustelun aiheena oli paperin väri 😃😃
Toinen meistä haluaisi, että paperi on ihan tavallista, Serlan keltaista paperia. Ja toinen haluaa hienostella valkoisella värillä 😉 Saatte arvata kumpi haluaa kumpaa..

Ohjeiden mukaanhan korvia ei saa kuivata eikä puhdistaa pumpulipuikoilla. Hiustenkuivaajallako ne kuivataan? No, meillä joka tapauksessa käytetään pumpulipuikkoja, siitäkin huolimatta, että olemme kuulleet tuttavapiiristämme tarinan, jossa piti käydä päivystyksessä poistattamassa korvakäytävästä se pumpulituppo.
Käytämme niitä varovasti - ja kun korvat, siis korvakäytävät puhdistetaan säännöllisesti, niin ei tarvitse rassata ihan aivoihin asti.

Viimeksi kun käytin pumpulipuikkoja, manasin niitä, kun ovat niin huonoja: varsi taipuu kaksinkerroin jo melkein ajatuksesta.
AM puolestaan kehui niitä kun ovat NIIN hyviä, paljon parempi kuin edelliset. varsikin
niin tukeva 😂😂

Että näin mielenkiintoisia keskusteluita voi vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin käydä - kymmenen päivää ja meillä on taas merkkipäivä 💓 Sitä seuraavaa vuosipäivää en haluaisi muistaa, mutta tiedän, että se tulee mieleen väkisin.

*****
Tiedättehän, että kun yksi laite hajoaa, niin sitten hajoaa toinen ja sitten... jne jne... AM oli luvannut mulle tämän uuden läppärin jo aikaa sitten ja siihen oli säästetty rahaa. Vanha alkoi vedellä viimeisiään ja sain tämän aika lailla viime tinkaan.
Ennen SMelooseen lähtöä meille tuli se kaapeli-tv ja valokuitu, jonka takia piti hankkia uusi reititin. Siinä reititintä ostaessa katselin kaihoten puhelimia, vanha kun oli...vanha... Ja temppuili sekin ja sitä sai olla lataamassa kaksi kertaa päivässä, vaikka olin poistanut siitä kaiken mahdollisen.
Reissussa se teki viimeisen temppunsa: ei suostunut latautumaan kuin kaikkein hienoimmista pistorasioista! Jumitti kun piti soittaa tai ei katkaissut puhelua - piti katkaista virta kokonaan. Ja Aiföynistä kun ei irroteta akkua, niin ei voinut mitään!

Keskiviikkona oltiin menossa Kelaan ja vielä ennen lähtöä tulostelin ja kopioin viimeisiä papereita kun tulostin sanoi yhtäkkiä: "Irrota virtajohta ja ota yhteyttä huoltoon" Voi sanonko mä mikä! Ja ei,
ei ole herännyt siitä eloon, sitä samaa se mulle hokee vaikka olen irrotellut virtajohtoa. Voi kyynel!

Sain sentään uuden puhelimen - jota opettelen käyttämään, mutta nyt on sitten vielä mietinnässä tuo tulostin. Kun sellaistakin tarvitsisi aina välillä, jos ei muuta niin pitää skannata milloin mitäkin papereita. Taitaa tulla halvemmaksi investoida rahat joita ei ole uuteen tulostimeen, kuin yrittää korjauttaa vanhaa.

Mikähän seuraavaksi? Ai niin, parvekkeen lattialaatoista pitäisi muistaa käydä sanomassa, neljännen tai viidennen kerran. Ne kun meinaa irrota.

Mutta ei se mitään. Onneksi on kirjasto jossa on kuulkaa hieno tulostin, se ratkaisee yhden ongelman. Eihän se tota parveketta korjaa, mutta parvekkeen lattia ei näy tähän sohvalle, niin sekään ei haittaa 😋😋