Viisaat miehet sen selvitti mikä varoittelun aiheutti; kovin on tarkkoja nuo nykyiset autot, voi voi.
Meillä oli taas monta tuntia aikaa viettää näissä maisemissa, sillä aikaa melojat, Kuljettaja-Sirkkunen mukaan lukien meloi Koloveden kansallispuiston vesillä.
Harmi kun ei tullut paikallisilta kysyttyä, kuka on veistänyt nämä suloiset norpat/hylkeet (kumpia ne nyt sitten olikaan 😊)
Maisematkin tuossa kohdin oli upeat. Vastapäisellä rannalla oli myös melkoinen majavanpesä, mutta kun tämä Pöllö ei vieläkään ole reenannut noiden kummankaan kameransa käyttöä niin puhelimen zoomi ei kovin kummoinen ole...
Voi kun saisin tämän kuvan tunnelman paremmin välitettyä teille - etenkin teille, jotka pidätte ukkosesta, jos teissä sellaisia on?
Voitte varmasti kuvitella, että kovin leveä tuo virta ei ollut ja me siis olimme virran toisella puolella.
"Tälläkin" puolella oli kalliota, molemmin puolin sitä siis oli, ja kun ukkonen alkoi varoitella tulostaan, pistin apukäsien kanssa kaupan ripeästi kiinni - enkä hetkeäkään liian aikaisin! Kun viimeiset laatikot oli autossa ja ovet kiinni, taivas aukesi ja näin tämän upeimman näytöksen!
Osa pelkäsi, mutta minä nautin! Nautin salamoista ja nautin siitä jyrinästä, joka tuntui kaikuvan rannalta toiselle ja juuri kun edellinen jyrinä loppui, alkoi uusi. Olisin toivonut ukkosen kestävän kauemminkin - toki hiukan pelkäsin vesillä olijoiden puolesta, mutta tiesin heidän olevan turvassa: johtomeloja yhdessä Turvaryhmän kanssa piti huolen siitä, että melojat olivat turvassa koko matkan. Eivätkä he olleet enää kaukana - sellaisen matkan päässä vain, että ehtivät kastua, mutta täytyyhän Suomi Meloossa ainakin kerran kastua 😉😉
Kun Kuljettaja-Sirkkunen oli saatu taas kuivalle maalle, kuiviin vaatteisiin, tällaisella hässäkkällä "tuoreet" tai kuivat vaatteet vaihtaneet melojat saaneet saatu matkaan, niin MyyntiSirkkuset lähti etsimään taas paikkaa mihin päänsä yöksi kallistaa.
Yöpaikkamme oli tällä kertaa Oravi ja siellä suht iso mökki, johon mahtui myös vapaavuorolla olevat Turvaryhmäläiset sekä ne joiden vuoro loppui yöllä - siis vaihtui. Luksusta, varsinkin juuri Turvalle, oli sauna sekä kuivauskaapit jossa saivat kuivatella vaatteitaan.
Ja MyyntiSirkkusille oli oikein SuperLuksusta seuraava aamu! 😍
Oikein kunnon ukonilma on kyllä tunnelmallinen (kun sitä katselee turvassa vaikka oman terassin suojissa).
VastaaPoistaMeille on luvattu huomiselle ukkosta - siä odotellessa. Nyt onkin ollut niin hiostavan lämmin, ettei mkkään ihme. Johtoja vaan täytyy repiä irti, ja kuopus pelikoneesta ;-)
Meillä käy niin, että kun ukkonen tuon tähän tulee, niin se yleensä tässä sitten pyörii, riippuen toki vähän mistä se tulee, mutta tuo harju ja järvi pidättelee sitä usein pitkäänkin.
PoistaNyt on vaan meni useampi vuosi, ettei ole osunut oikein KUNNON ukonilmaa tähän.
Eilen oli tosi hautova ja tuskainen ilma, mutta ei siitä mitään tullut - vaikka kuinka odotin.
Meillä on vähän toisin päin: en tiedä onko kuvitelmaa, mutta kun olemme järven ja ison sähkölinjan välissä, niin meidät ukkonen yleensä kiertää.
PoistaToisaalta se ei haittaa, eipä tarvi niin pelätä sähkövempeleiden puolesta.
Mutta nyt on kyllä niin hikevää, että ennemmin tai myöhemmin se varmaan tulee. Tuleeko sitten lähelle, se jää nähtäväksi!
Johan oli mulla monta kirjoitusvirhettä :) Ylimääräisiä sanoja siellä täällä, huh huh....
PoistaMeillä siis tuo harju ja järvi pitää tänne osuneen ukkosen päällä pitkään, mutta vastaavasti ne pitävät ukkoset myös poissa, jos sattuvat olemaan sopivasti niiden "toisella" puolella. Eli riippuu vähän siitä, mistä se ukkonen on tulossa tai tullut, miten se täällä viihtyy :)
Joskus saattaa pamauttaa pari kertaa oikein houkuttelevasti: "jes, nyt se tulee, vihdoinkin" - ja just kun saat kaikki koneet ja irti seinästä, niin se oli sitt siinä :D
Nyt oikeastaan odotan taas kunnon ukkosta tänne meidän mäelle, mutta taidan odottaa turhaan - tänäänkin....
Hurjaa! Onneksi kaikki pääsivät turvaan, sillä luonnon voimat ovat arvaamattomat. Näin muuten eilen pikkuisen kyyn lenkkipolulla, onneksi en päälle astunut. Komeasti ruskea, alle 20 cm pituinen ja nosti päätään. Jäin sitä katselemaan ja paikalle pysähtyi myös pyöräilevä herrasmies. Ihastelimme sitten, kun kyy lämmittyään auringossa luikersi maastoon. Luonto yllättää kauneudellaan.
VastaaPoistaVau! Minä oon nähnyt kyitä tosi harvoin, varmaan pari kertaa vain.
PoistaYstävät kerran poikkesivat kotimatkallaan tässä meillä, olivat olleet viikon retkeilemässä ja löytäneet kyyn vastikään luoman nahan - ottaneet sen talteen. Jossain varmaan on kuvakin siitä..
Juuri eilen AM:n kanssa puhuttiin siitä, miten paljon sitä näkeekään, kun malttaa kulkea rauhallisesti ympärilleen katsellen, eikä aina mennä touhota eteenpäin kauhealla kiireellä.
Tyhmä tässä kyselee, miten johtoryhmä ja turvaryhmä varmistavat melojien tuvallisuuden vedessä ukkosella? Jos salama iskee niin se iskee. Miten siinä kukaan voi mitään? En ymmärrä!
VastaaPoistaEt suinkaan kysele tyhmiä, ihan hyvä kysymys.
PoistaTotta; siinä vaiheessahan ei voi mitään, jos salama iskee niin se iskee, olet oikeassa.
Turvaryhmä on koko ajan yhteydessä johtomelojaan, joka kulloinkin joukkoa vetää sekä tarvittaessa maissa olevaan viestinjohtajaan (ja lepovuorossa oleviin johtomelojiin). Kaikilla on käytössään kartat ja lisäksi GPS ja nykyään lisäksi myös ns. koirapanta, jonka avulla maissaolijat voivat seurata melojien etenemistä.
Kaikkien näiden ja älypuhelimien sääpalveluiden, salamatutkien ja mitä kaikkea niitä nykyään onkaan, avulla voidaan seurata esim. juuri ukkosrintaman etenemistä ja tarvittaessa sitten ohjata melojat saareen tai jonnekin muualle rannalle, jos vaikuttaa siltä, että vesillä ei ole turvallista.
Oikein tuulisilla ja huonoilla keleillä on joskus pakko perua melontaosuus, jos kyse on vaikkapa ison järvenselän ylitys ja on luvattu kovaa tuulta.
Jos huono keli yllättää melojat vesillä, selvitetään onko turvallista ja viisasta jatkaa perille asti, kääntyä takaisin vai löytyykö läheltä joku paikka johon rantautua ja josta maajoukot voivat tulla hakemaan melojat ja kajakit/kanootit pois. En muista, että mun aikana näin olisi käynyt, mutta tällainenkin mahdollisuus on aina otettava huomioon.
Lisäksi on vielä isoilla järvillä tai merillä tukena järvi- tai meripelastusseura, joka auttaa tarvittaessa - meillä pitää siis olla ihan viranomaisille tehty pelastussunnitelma koko tapahtumaa varten.
Että hyvissä käsissä meidän melojat on: periaatteessa hyvällä kelillä ja lyhyelle matkalle minäkin voisin kaksikossa lähteä melomaan: meidän porukan miehet ovat luvanneet mut kaksikkoon ottaakin ja tänä vuonna olin sitä jo harkinnutkin, mutta sitten tuli se Riesa kiusaksi niin lähellä koko reissuun lähtöä, että peruin ajatuksen...
Kiitti infosta! Tämä selvensi asia.
PoistaOle hyvä - oikeasti kiva kun joku on näin/tälläkin tavalla kiinnostunut meidän tapahtumasta :)
PoistaUkkosta on upeaa seurata, etenkin kun on sisällä turvassa, mutta vesillä tai maastossa se on joskus hiukan pelottavaakin.
PoistaTuolla oli hyvä seurata ukkosta, kun kymmeniä ihmisiä ympärillä - oli turvallinen olo. Monta urheaa miestä turvana ;)
PoistaYksin olisi varmaan vähän pelottanutkin, mutta tuolla nautin siitä. Ja kun vieressä oli ystävä jota pelotti, oli, oltava rohkea hänenkin puolestaan <3
Joko sait minulta postia?
PoistaKyllä vain, kiitos paljon.
PoistaMukana olleen Liikunta -lehtisen melojakin sattui olemaan tuttu :)
Hieno homma! Toivottavasti postista on edes jotain iloa sinulle, jossei mitään hyötyä ole.
PoistaKyllä mä uskon, että siitä on hyötyäkin, kun tässä päästään elokuuhun ja pistetään taas hihat heilumaan siltä osin.
PoistaMinä tykkään ukkosista. Olen aina tykännyt. Minultahan puuttuu sellainen etukäteispelkäämispiirre. Kasvatuksen ansiota. "Ei kannata etukäteen murehtia. Ehtii sitä sittenkin, jos jotain tapahtuu." Kerran oltiin lasten kanssa soutelemassa. Lapset onki ja minä laiskottelin. Yks kaks nousi ukkonen suuren selän yli. Onneksi omaan vähän tuota luonnonlukmistaitoa. Komensi lapset istmaan ja pitämään kiinni. Kun soudin sen, minkä käsistä lähti ehdittiin ranna tuntumaan ennenkuin myräkkä oli päällä. Litimärkinä kiskottiin vene rantaan ja sidottiin kiinni. Se tuli vauhdilla, se myrsky. Ja hupsut lapset vain ihasteli. Luottivat raukat, että äiti hoitaa hmman. Nykyisin vain en halua ukkosia, kun Koirapoika pelkää ihan paniikinomaisesti.
VastaaPoistaVarmaan ovat saimaannorppia, kun pn pyöreä naama. Hylkeitähän nekin ovat, mutta harmaahylje eli halli on kuonokas tyyppi, koirankuono, halli.
Kiitos tuosta norppa/halli -opista. Olisin varmaan tämänkin opin saanutk jos olisin päässyt melomaan, mm. tällaista tietoa noilla melontapätkillä saa ja siitä on nyt vuosien mittaan jäänyt paitsi.
PoistaHauska tarina teidän onkireissusta - vaikkei tuo uskkosmyrsky nyt niin hauska osuus siinä varsinaisesti ehkä ollutkaan. Mutta se kertoo myös siitä, miten luja lapsen luotto :)
Mulle on aina sanottu, että "anna hevosen surra, sillä on isompi pää" - siksi en niin kovin jaksa kaikkia asioita surra ja murehtia. Asiat järjestyy, tavalla tai toisella, eikä niille mitään voi.
Täälläkin ukkosen ihailija ilmoittautuu! Kunhan tosiaan on turvassa ite, ja mielellään kaverin kans.
VastaaPoistaTänne oli ennustettu täksikin päiväksi, mutta enpä nähny ensimmäistäkään salamaa tai kuullu jyrinää...
Kaverin kanss on paras on katsella ukkosta, mutta ulkona se on parasta. Lämmin kesäsadekaan ei haittaa.
PoistaNäistä helteistä en paljon perusta ja siksi odottelen iltaisin sitä virkistävää ukkosta, vaan ei tule...
Pidän ukkosesta kaupungissa enemmän kuin mökillä, siellä on jokseenkin turvattomampi olo.
VastaaPoistaKaupungissa ukkonen yleensä kiertää meidät, mutta kerran se löi niin että koko talo oli koronassa. Meillä ei hajonnut mitään, mutta naapurissa oli mennyt useampikin tietokone virtapiikin vuoksi.
Mökillä taas kauan sitten salama löi meidän tontin vieressä kasvavaan kuuseen ja se paloi, onneksi tuli ei levinnyt vaan sade kasteli sen. Toisen kerran äitini ollessa yksi mökillä, oli salama lyönyt sähkölinjaan niin, että meillä tuli savu sulaketaulusta. Onneksi silloinkaan ei käynyt hullummin. Äitini oli kovin ukkospelkoinen, olen kuullut tarinan miten hän oli nuormepana istunut autonrenkaissa varastossa ukkosen ajan.
AM:n joku vanha sukulaistäti pelkäsi ukkosta niin, että aina kun tuli ukkonen, hän meni komeroon piiloon ja pysyi siellä niin kauan, kunnes ukkonen oli varmasti ohi :)
PoistaItsekin muistan, että kun olin lapsi, niin neuvottiin menemään autoon, auton renkaat suojaa salamoilta (onko se oikein taivutettu?)