perjantai 9. maaliskuuta 2018

Varsin laiska päivä

Tänään on ollut varsin laiska päivä - en ole tehnyt yhtään mitään. En hyödyllistä enkä hyödytöntä. Tai no, hyödylliseksi voi ehkä laskea pedin petaamisen ja nakkien pilkkomisen nakkikeittoon.
Muuten olen vaan olla möllöttänyt.

Sängyn petaamisen jälkeen otin kyllä muutaman kuvan, ihan teitä varten. Ennen julkaisua, pitää tarkistaa, etten ole joitakin niistä jo julkaissut - jotain näytettävää kyllä jää, vaikka olisinkin. Joudutte siis katselemaan kuvia joka tapauksessa 😝

Posti on ollut ahkerana - ja minä huonomuistinen, saamaton, kun en ole muistanut kiittää saamastani postista. Anteeksi.



Siinä sitä postia on. Tuhannet kiitokset. Minun postit on edelleen tuolla kassissa odottamassa, että joku veisi ne postiin... *nolo*

Su'elle kiitokset ystävänpäiväkortista - ystävänpäiväkin on mennyt jo kuukausi sitten, siis se kalenteriin merkitty. Onneksi ystävänpäivä on joka päivä!
Repu on lähettänyt kaksikin pöllökorttia: tuon ylimmäisen yhdessä tuon ihanan pienen muistikirjan kanssa (meillä kun on tämä sama "harrastus": muistikirjojen keräily. Koskaan ei voi tietää, minkälaisen muistikirjan tarvitsee, siksi niitä on hyvä olla varalla!) ja tuon toisen pöllökortin tuossa oikealla sain kun tunnistin = arvasin oikein kaikki Repun kuvaamat linnut

(Äitirakas; voit kertoa Tunturiruipelollekin, että kyllä minäkin tunnistan muitakin lintuja kuin punatulkun ja talitintin. Ja Tunturiruipelon 😉😉)

Sinisen Sohvan Emäntä ja Isäntä muistivat tuolla suloisella neulovalla pöllöllä - miten paljon maailmalla oikein onkaan erilaisia pöllökortteja ❤
Ja Arkeilijakin oli muistanut minua kortilla lomareissullaan - olette te vaan ihania kaikki!

Tiistain paha mieli on kerta kaikkiaan pois pyyhitty; ystävien ansiosta aurinko paistaa, lumisateesta huolimatta.

Sitten niiden käsitöiden pariin. Taannoin tehtyjen tiikerisukkien kaveriksi tein seeprasukat - ja samaan kuvaan eksyi vielä toisetkin sukat. Keskeneräisinä ne teille esittelinkin, mutta tässä ne nyt valmiina:



Ja sitten se "mystinen" pöllölapanen. En ole saanut aloitettua sitä toista vieläkään, kun tämä ensimmäinen pitäisi saada tehtyä loppuun, ja olen tehnyt yksiä tilauskynsikkäitä tässä välillä. Ja tänäänhän en siis ole saanut aikaiseksi mitään. Mutta tässä kuva tästä keskeneräisestä lapasesta, tästä näkee kyllä mistä on kyse ja miksi tähän hommaan olen lähtenyt: 

Eli tarkoitus on opetella neulomaan kirjoneuletta "nurjalta puolelta".
Yksi ystävä neulekerhostamme haastoi vuoden alussa kunkin meistä opettelemaan jotain uutta, hän lupasi opettaa tai jos ei itsekään, opetellaan yhdessä.
Minä yllytyshulluna tartuin haasteeseen ja tässä sitä ollaan 😝

Luulin tämän olevan paljon paljon vaikeampaa, mutta itse asiassa tämähän olikin oikeastaan ihan helppoa. Ja parasta tässä on tietenkin se, että on paljon helpompi kontrolloida langanjuoksuja ettei niistä tule liian pitkiä. Eikä ne langanjuoksut siis näin ollen kiristä neuletta liikaa.

Tuo kärkikavennus on nyt siis työn alla, siitä en vielä osaa sanoa miten se onnistuu - ja sitten se peukalo, että saa sen kohdalleen.

Niiden kynsikkäiden varren tekeleen näytän toisella kertaa - siinäkin olen opetellut uutta 😉

16 kommenttia:

  1. En kyllä aio ruveta neulomaan kirjoneuleita nurinpäin, oikeassakin on ihan riittävästi hommaa :P Mulla on tän talven uusi opeteltava asia neulomisessa ylhäältä-alaspäin-neuleet sekä pitsineuleet. Hain juuri kirjastosta neulekirjan 'Saumatonta neulontaa', jossa oli mukavannäköisiä ohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No rehellisesti sanottuna: tuo neulotaan ihan oikein päin, neule, siis sukka tai lapanen vain on nurin päin, mutta sitä neulotaan ihan samalla tavalla oikein kuin neulot muutenkin.

      Mäkin luulin, että sitä neulotaan jotenkin nurjalta tai nurin päin ja noita lankoja pitää kieputella ja vaikka mitä, mutta ei.
      En välttämättä osaa sitä selittää kunnolla, mutta tuossa siis oikea puoli on sisällä (niin kuin varmaan ymmärsitkin), mutta seuraat ohjetta ja neulot ihan normaalisti, ihan niin kuin teet muutenkin.
      Tuossa vain se "kikkakolmonen" on juuri se, että on helpompi sitoa ne langanjuoksut, eikä niistä tule vahingossa liian pitkiä (niin kuin ainakin mulla tulee) eikä ne lähde kiristämään.
      Suosittelen kokeilemaan; nyt kun olen tuon yhden lapasen tehnyt, niin luultavasti en enää teekään kirjoneulesukkia ja -lapasia muuten kuin tuolla tavalla.
      Sen AM:n pipon kanssakin olisin päässyt paljon vähemmällä kun olisin osannut tuon tekniikan.

      Poista
    2. Kyllä mä ymmärsin sen ihan kuvasta :D Ei vaan tunnu jotenkin luontevalle, mutta kaipa sitäkin vois kokeilla.

      Poista
    3. Arvelinkin, että ymmärsit - yksi mun....hmmm...ärsyttävistä? :D tavoista on vaan jumittua selittämään asioita turhan perusteellisesti :D :D

      Kun saan nuo lapaset, ja ne tilauskynsikkäät, tehtyä, niin paneudun niiden magic loop -sukkien opetteluun; olen yhdet joskus vuosia sitten tehnyt ja mulla on yksi kokonainen kirja ohjeitakin niihin, mutta ei mitään muistikuvaa niiden tekemisestä.

      Hih, googletin tuon magic loopin, löytyi linkki ylen uutisiin vuodelta 2014. En avannut sitä, mutta siellä lukee "Magic loop -tekniilla voi neuloa vaikkapa kahdet lapset yhtä aikaa."
      Että en nyt sitten olekaan ihan varma tosta magic loopista... ;)

      Poista
    4. Mun aivot ei taivu siihen magic looppiin. Eikä se mua haittaa, teen ihan mielelläni perinteisellä tekniikalla sukkani ja lapaseni :)

      Poista
    5. Katsotaan kuin mun käy :) Mä tässä joku aika sitten kokeilin, ne oli pitkään keskenkin mutta purin ne sitten pois.
      Siitä ihan alusta kun pääsee, siis niistä silmukoiden lisäyksestä, niin sitten mä selviän taas kantapäähän asti - seuraava haaste on kantapää.

      Yks mitä haluisin myös kokeilla onnistunko, on se... millähän nimellä sitä kantapäätä nyt sitten kutsutaankaan... Jälkikäteen tehty kantapää, sillä nimellä löytyy täältä Ullaneuleen sivulta:

      http://www.ullaneule.net/0206/neuvot_sukkaekstra.html

      Mutta hei, sä osaat neuloa paitoja ja takkeja, mun taitoni riittää vaan näihin lapasiin ja sukkiin - ja ehkä vielä joskus johonkin huiviin :D

      Poista
  2. Vasurina ymmärsin helposti nurin perin neulomisen. Kaunis pöllö tumppu nurin perinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Jäin näppiksestä kiinni Siskorakkaan kanssa - kärkikavennus on vieläkin tekemättä ja vuorokausi on jo vaihtunut.... :D

      Poista
  3. Kuten kortista huomaa, olen laajentanut sus'huetseista käsitteelliseen kubismiin;D tai minkä määritelmän tuo nyt ansaitsee mutta tekniikka on tuttu leikkaa ja liimaa, askartelu on kivaa!!
    Pöllölapasista tulee ihan hitsin upeat, wtg Owl

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä unohdin mainita, että tuon mallin, pöllön, noihin lapasiin, valitsi tällä kertaa opettajani, en minä :D
      Minä olisin tehnyt ihan mitä vaan, kunhan vain tekniikka - joka siis onkin piece of cake - tulee opetetuksi, mutta opettaja-ystävä valitsi pöllön :D

      Askartelu ON kivaa, mutta nyt on kaikki nämä muut käden työt vieneet kaiken ajan, mikä on kyllä harmi.

      Poista
  4. Minä olen luvannut opetella tänä vuonna sukkien neulomisen varpaista alkaen. Kerran joskus vuosia sitten kokeilin, mutta purkuun meni se aloitus. Tänä vuonna en ole vielä tehnyt asian eteen mitään.
    Villapesuohjelma- podcastissa neulomme yhdessa paitaa saumattomasti ylhäältä alas. Minun on tarkoitus neuloa nuorimmaiselleni Flax light- paita. Mistä saan lisää aikaa?
    Magic loopista olen käynyt yhden viikonlopun kurssin. Ei tunnun mun jutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon kun keksit vastauksen, että mistä saat lisää aikaa, niin kerro mullekin :)
      Ei muka ole muuta kuin aikaa, kun on vaan päivät täällä kotona, mutta silti ei ole tarpeeksi aikaa kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä.

      Vuotta on kuitenkin vielä jonkun verran jäljellä, niin ehdit opetella tuon sukkien neulomisen varpaista alkaen :)

      Poista
  5. Aika on vakio, sen määrä voi venyä, vanua mutta se ei lisäänny eikä häviä. Sitä ei tarvi siis olla enempää eikä vähempää. Sitä on just sen verran kuin pöllöllä pitää olla jotta pöllön olemus saa aikaiseksi sen mitä pöllön tarvii saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olet Sus' oikeassa - kaikilla meillä on varmasti aikaa just tasan niin paljon kuin tarvitaankin, meidän pitäisi vaan osata käyttää sitä paremmin. Tai paremmin ja paremmin. Sekin on oikeastaan suhteellista, nyt kun mietin. Meinasin nimittäin sanoa, että eilinenkin päivä meni pääosin tässä koneella - no meni meni, kun teidän blogeja, luin lehtiä, etsin tietoa, ja seurustelin facessa ystävien ja Siskorakkaan kanssa.
      No, nyt joku ajattelee, että mikset mennyt ystävän luo. No kun on se autohomma.
      Sitten vasta kun muut poistuivat koneelta, tartuin käsitöihin kunnolla, muutoin tein niitä vain "siinä välissä" :D
      Kyse onkin siis vain priorisoinnissa. Aikaa on.
      Tai sitten on pöllö on laiska ja saamaton :D :D

      Poista
  6. Minulla aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä, mutta väliäkös sen. Pakolliset hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.
    Kirjoneule nurin on ihan helppoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu on mulla nykyään - ja pakollisten asioiden hoitaminenkin on välillä pakkopullaa.. Mieluummin olisin kuin ellun kana päivät pitkät.
      Kirjoneule nurin on tosiaan helppoa, mulla vain oli luulo, että se on vaikeaa. Nyt kun sitä kokeilin, niin se on minusta ehkä jopa helpompaa - juuri siksi, että saa seurattua niitä langanjuoksuja ja saa ne lyhyemmiksi ja tasaisemmiksi, ei tule niin pitkiä. Ja jotenkin se pahuksen lankadominanssi, mistä siellä Taimitarhan joulukalenterisukkien fb-ryhmässä viime syksynä puhuttiin, sekin aukesi nyt paremmin kun oli opettaja :D

      Poista

Jepulis Penjamin Pieni tulitikkutytär

Meille on tullut talvi! Ihanaa, joka puolella vihdoinkin näyttää siltä miltä talvella pitääkin ja on pikkuisen pakkasta. Juuri sen verran, ...