perjantai 30. maaliskuuta 2018

Su'en haaste: koominen muisto harrastukseen liittyen

Sus' haastoi kirjoittamaan jonkin koomisen muiston liittyen harrastukseen. Meillä Caran kanssa on yksi sama harrastus, melonta, jonka niin kuin jo hyvin tiedätte, olen joutunut ainakin toistaiseksi jättämään rannalla ruikuttamiseksi (ja sitähän teen kyllä hyvin tehokkaasti...)

Kerron kaksikin tarinaa, sillä tämä ensimmäinen ei varsinaisesti ole niinkään koominen - ihan hauska sattumus vain, enemmänkin sellainen "mitä äidit edellä, sitä lapset perässä" -sarjaa:

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun olin melomassa sittemmin ns. kotijoeksi muodostunutta jokea, Lammin (oikeammin Hämeenlinnan) Pääjärveltä Mommilanjärvelle virtaavaa Teuronjokea. Siinä on muutama koski ja pari pienempää nivaa, mutta ihan hyvä ja turvallinen joki aloittelijankin meloa.

Edessä oli Hyväneulan koski ja Äitirakas meloi edelläni; näyttääkseen oikean melontalinjan. Vaan hups, kuinkas kävikään: kajakki kääntyi ja hän laski kosken TAKAPERIN. Mutta oikein päin ja kuivana.
Ja siis, mitä Äiti edellä, sitä lapsi perässä: kun mulle oli näytetty oikea melontalinja,  lähdin matkaan ja... miten onnistuinkaan siinä samassa tempussa: kajakki kääntyi ja laskin kosken TAKAPERIN 😃😃  Mutta oikein päin ja kuivana. Seuraavana tuli enoni ja totesi kosken alapuolella rauhalliseen tapaansa "Niin, näin se olisi ollut tarkoitus laskea..."

*******

Muutamia vuosia myöhemmin olimme taas samassa koskessa, huhtikuussa, jäät ja lumet olivat vastikään sulaneet ja oli ensimmäinen melontaretki. Kokenut melojahan tietää, että kajakissa on AINA oltava mukan kuiva vaatekerta. Ihan varoilta. Mutta kun eihän me pitkää matkaa...
Taas laski Äitirakas edellä, vuosien harjoittelun tuloksena oltiin jo opittu laskemaan keula edellä 😜😜

Vaan tällä kertaa Äitirakas yritti sitä eskimokäännöstä, se vaan jäi puolitiehen... Vesi jääkylmää - eikä tietenkään vaihtovaatteita..
Ja mitä tekee perässä tuleva tyttärensä? Pöllö, Huuhkain, ihan mikä vaan? Täysin samat liikkeet!
Siinä kelluu kajakki pohja ylöspäin ja Pöllö räpiköi siivet märkänä huhtikuisessa jääkylmässä vedessä. Ja onko kuivia vaatteita mukana?
Niin joo, oli kummallakin, mutta kun ne oli siellä autossa joka odotti siellä maihinnousupaikalla, n. tunnin melontamatkan päässä... Tai no tuntikin on suhteellinen käsite,  kun melotaan jokea ensimmäistä kertaa talven jäljiltä: tiedossa oksien sahausta, kumartelua, kiertelyä yms. jumppausta.



Onneksi, onneksi kajakissa tulee meloessa nopeasti lämmin ja lämpö myös pysyy siellä ja onneksi ilta oli lämmin, mutta empaattinen seurueemme...heti kun näki, ettei meillä ollut mitään muuta hätää kun kolhiintunut itsetunto, nauroi vatsalihaksensa kipeiksi.

9 kommenttia:

  1. Melonnnan parissa kyllä sattuu ja tapahtuu. Vietimme kerran ystävättäreni kanssa yön Näsijärven saaressa, kun kaunis tyyni ilta muuttui myrskyäväksi järveksi. Aamyöstä oli jo kova nälkä kun meloimme takaisin.

    ps.Teuronjoki on tuttu, siinä melontatahtumassakin muutaman kerran olen ollut mukana, mikä Hämeenkoskelta lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :)
      Meillä kävi vähän samanlainen tapaus Päijänteellä; olisi tullut äitiä ikävä jos ei olisi ollut jo valmiiksi mukana. Olin ihan varma, etten ikinä selviä rantaan, mutta täällä sitä ollaan..

      Jos olet ollut Teuronjokimelonnassa mukana, niin sitten ollaan nähtykin :) Mä notkun siellä joukossa mukana "virkani" puolesta; ensimmäiset vuodet olin vesillä, yhden vuoden jouduin jättämään väliin ja sen jälkeen olen ollut rannalla tekemässä mitään käsketään - tai kuten viime kesänä mulle nätisti sanottiin "seurustelu-upseereita tarvitaan aina".
      Eli minä oon se, joka on aina tiellä ja jaloissa ja kyselen miten menee ja onko kivaa ja onko kaikki hyvin :D

      Poista
  2. Siis onko tämä eskimokäännös 360 astetta? eikös siinä muka kastu?
    Minä olen kyllä sitä mieltä että koski takaperin on vaikeusaste enemmän kuin etuperin!! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyy-llä eskimokäännöksessä kastuu, mutta siinä on tarkoitus pyöräyttää se kajakki ympäri - siis niin, että meloja ei putoa sieltä kajakista pois. Melaa apuna käyttäen.
      Cara varmasti osaa selittää paremmin, hän kun osaa tehdä sen eskimokäännöksen ihan oikein.
      Minä osaan tehdä sen vaan siihen puoliväliin ;) Eli siihen asti, että kajakki on kumollaan ja humpsahdan pois sieltä kajakista..

      Takaperin laskiessa ei pelota niin paljon ;)
      Tossa koskessa muuten on yksi kivi, joka pitää luonnollisestikin ohittaa. Ei mikään iso kivi, ei paha. Yksi melojista, en nyt muista kuka *pyörittelee silmiään* onnistuu joka kertaa laskemaan sen kiven päältä ja joen vesimäärästä riippuen jää vähäksi aikaa keikkumaan sen kiven päälle. Vähän niin kuin arpomaan, kummalle kyljelle kaatuis... Ei oo kyllä siinä onnistunut vielä kaatumaan.

      Poista
    2. Katsoin juutuupista viteon, olen nyt viksumpi tässäkin asiassa=)

      Poista
    3. Eli nyt osaat sinäkin tehdä eskimokäännöksen? Hyvä. Ei muuta kuin Melanvilauttajien kurssille heti kun vedet vapautuu :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ja menevälle tapahtuu.... Muistatko Essi kun pidättelin junaa Lahden rautatieasemalla? :D :D

      Poista

Jepulis Penjamin Pieni tulitikkutytär

Meille on tullut talvi! Ihanaa, joka puolella vihdoinkin näyttää siltä miltä talvella pitääkin ja on pikkuisen pakkasta. Juuri sen verran, ...