Pö-pö-pö-pö-pöllö

Pöllöjä on taas lehahdellut pöllönpesään sieltä ja tuolta ja joka puolta. Kuvia ei ole nyt kaikista ja nyt myönnän rehellisesti, etten laiskuuttani jaksa nostaa pyrstöäni ja ryhtyä niitä kuvaamaan. Kuvaan ja esittelen huomenna. Olen ollut niistä kaikista kovin iloinen!

Kerron teille sen sijaan muita juttuja. Blogilistalleni kuuluu muiden muassa Pöpelikössä -blogi, jossa oli päivitys mitä hänen blogilistalleen kuuluu. Iloisena huomasin päässeeni listalle ja kun luin kuvauksen blogistani, ensin itsekseni ja sitten AM:lle en voinut kuin nauraa ❤😊😊
Tunnistin kuvauksesta itseni ja blogini ja AM sanoi, että kuulostaa niin tutulta:

"Tänne kun itsensä klikkaa, niin tuntuu kuin sukeltaisi pehmeään syliin. Siltä, kuin menisi jonkun ihanan, sympaattisen ja ehkä hieman keskittymiskyvyttömän hölöttäjän sohvan nurkkaan istumaan ja puhaltelemaan tyynenä teetään ja kuuntelemaan – et sinä kuitenkaan itse ehtisi siihen väliin sanoa yhtään mitään. Hyväntuulista, arkista, todellakin sitä elämänmakuista ja aitoa tarinaa riittää. Käsitöitä harrastavalle suosittelen myöskin lämpimästi, joskaan itse en niistä mitään ymmärrä."

Kauniisti sanottu - olen otettu ❤ 

Kerroin jo edellisessä päivityksessä, että olin viikonloppuna messuilla. Siellä minusta pidettiin hyvää huolta sillä osastolla jossa olin ja sillä osastolla josta löysin sen synttärilahjan. "Lahjaosastolla" sovittiin, että palaan asiaan tällä viikolla ja näin tehtiinkin; lähetin sähköpostia maanantaina ja sain puhelinsoiton jo heti tiistaiaamuna. No, ihan kaikki ei mennytkään putkeen ja jouduin laittamaan uudestaan sähköpostia: tunnissa asia oli korjattu ja nyt vain odotan pakettia. Palvelu oli niin ystävällistä kuin olla ja voi! Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä vielä kesälläkin.

Tiistai-iltana käytiin kirjastossa Lukupiirissä. Luettavana oli Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, josta on tehty elokuvakin. Meitä oli siellä kahdeksan ja vain yksi oli lukenut kirjan ihan kokonaan. Huh, en tosiaankaan saanut kirjasta otetta. Pisin lause minkä Lukupiirin vetäjä oli kirjasta löytänyt oli 209 sanaa pitkä (tai jotain sinne päin)...

Keskiviikkona käytiin Kelassa ja vaikka uutiset ei olleetkaan kovin hyviä ja mieltä ylentäviä, niin palvelu oli taas todella hyvää - ei voi Kelaa moittia tälläkään kertaa. Oltiin  varattu aika etukäteen, joten kaikki sujui kätevästi. Sen verran kelju mieli tuli, että illalla en enää jaksanut lähteä mihinkään, vaikka pääkirjastossa olisi ollut Kirjavat Rivit - meidän kirjaston Novellikoukkua vastaava tilaisuus. 

Semmoinen muuten järjestetään mm. Leppävirran kirjastossa, siellä se on nimellä Tarinakoukku.
Ja kun hain sillä nimellä Googlesta, näyttää olevan monessa muussakin kunnassa!

Käykääpä ihmeessä katsomassa, löytyisikö teidän kirjastosta vastaava tapahtuma - minusta ainakin on mukavaa kun joku muu lukee ääneen 😊 Käsitöitähän ei ole pakko tehdä, saa ihan vaan istua ja kuunnella - meillä ainakin. 

Tänään sitten.... Tänään toteutui pitkäaikainen haaveeni!  Tiedän kyllä, että kaikki eivät näistä perusta, mutta.. minulla on jo toisessa pohkeessa yksi ja nyt sain viimein tämän toiseen. Tätä on sitten tämä päivä hoidettu: huuhdeltu vuoroin kuumalla ja kylmällä ja rasvattu.

Ja niska on kipeä, kun sitä on pitänyt ihailla:

(Kuva on vähän epäselvä, mutta on se silti hieno ❤😊😊)

Ja sen verran pitää kehua, että kuvan on tehnyt ystävämme Tony, joka esiintyi v. 2013 esitetyssä HelsINK -tositelevisio-ohjelmassa. 

Huomenna - tai siis tänään - sitten muita kuvia, käsitöitäkin 😊