Suomi Meloo, päivä 3 - "aurinko paistaa ja räntää sataa..."

Suomi Meloo alkoi varsinaisesti lauantaina Keuruulta. Meillä työt alkoi jo heti aamusta aamupalan jälkeen: kauppa auki ja siitähän se sitten ihan tosissaan alkoi.  Suunnilleen klo 10.30 asti oli meno yhtä sutinaa:
- No hei, ihana nähdä taas pitkästä aikaa :)
- Niin on, mitä kuuluu, tosi kiva kun tulitte taas!
- No totta kai, eihän täältä voi olla pois. (Tässä välissä tiukka halaus) Mitäs teillä on tänä vuonna myynnissä?
Ja sitten kierretään yhdessä koko meidän pieni myymälä :D

Puoli 11 kauppa hiljeni: kaikki muut paitsi minä siirtyivät itse lähtöpaikalle Keuruulle. Sovittiin, että kun "apinan tuntee jo kaikki", niin uusi työparini L lähtee muun organisaation kanssa lähtöpaikalle ja esittäytymään, minä jään ensimmäiselle vaihtopaikalle odottamaan ensimmäisiä maajoukkoja.

Keli oli aivan upea: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Paitsi klo 11 kun viesti lähti Keuruulta. Istuin ikkunan ääressä ja katselin järvelle; tuolta ne sitten 1,5 tunnin kuluttua tulevat. Mitä ihmettä??
Siellähän sataa. Siellähän sataa RÄNTÄÄ!!!! Kyllä, siellä satoi räntää! Ei sitä räntäsadetta kestänyt kuin ehkä vajaa viisi minuuttia ja sen jälkeen aurinko taas paistoi, mutta - kuten sen sateenkin ajan, mutta se näytti niin uskomattomalta, auringonpaiste ja räntäsade :)

Hetki lähdön jälkeen alkoi väkeä taas valua takaisin Keurusselälle ja kaupassa kävi sutina - pikkuhiljaa alkoi syntyä rutiini ja muistua vanhat tavat mieleen, niitä sitten sen sutinan keskellä huutelin ja neuvoin L:lle. Siinä samalla alkoi joidenkin tavaroiden paikat (=laatikoiden numerot) painua mieleen, samoin hinnat, vaikka osa hinnoista ei kyllä jäänyt mieleen koko viikolla :)

Puoli yhdeltä iltapäivällä ensimmäisen osuuden melojat saapuivat rantaan ja kahdelta paikka oli jo tyhjä! Meidänkin kauppa oli jo pakattu autoon ja me mietittiin L:n kanssa mitä tehdään, mistä saataisiin ruokaa tai edes kahvia ensi hätään.

Ensiapuun soitto serkkupojalle:
- Mitä teet?
- Sipulia tässä paistan, ruokaa laittelen.
- Aijaa, no mitäs jos tulen L:n kanssa syömään?
- No tule vaan, kyllä täältä ruokaa saa.
- No tota... en mä kyllä nyt ihan tosissani, mutta... jos teiltä ruokaa saa, niin... mä juttelen ton L:n kanssa.. Mä soitan kohta takaisin.

    ......... Mitäs jos mennään mun serkulle syömään, se on tossa matkan varrella? - Mennään vaan.
Soitto takaisin:
- No kuule, jos teiltä ruokaa saa, niin kyllähän me ihan mielellään tullaan syömään?
- Tulkaa tulkaa, kyllä mä teille ruokaa teen :)
- Mikä se teidän osoite olikaan..?

Ja ei kun pakun nokka kohti serkkupojan "ranchia" ja notkuvaa ruokapöytää! Ai että meitä pidettiin hyvänä! Ruuan jälkeen jälkiruuaksi vielä pullakahvit ja sitten vatsat pulleina (saatuamme vielä kopiointiapuakin!) jatkoimme matkaamme kohti Vilppulan satamaa!
Työparini L oli aivan myyty moisesta palvelusta :)

Kauppa avattiin vielä illaksi Vilppulan satamaan auringon paisteeseen ja suljettiin auringon laskiessa - ei huonompi kauppapaikka ;)

Yöksi ajelimme Tuuhosen leirikeskukseen Ruovedelle, joka oli oikein hieno paikka sekin - tilaa löytyi, mutta oli meitä nukkujiakin :)