Hyvää Einon Leinon päivän iltaa - te ketkä olette jo heränneet

En yritäkään väittää juurikaan lukevani runoja, mutta jos joku suomalainen runoilija pitää nimeltä mainita, mieleen tulee tietenkin Eino Leino. Ja itse asiassa, siitä kiitos kuuluu, ei enempää eikä vähempää, sedälleni, joka joskus reilut 30 vuotta sitten (voiko siitä olla niin kauan? No kai siitä voi) kuunteli Vesa-Matti Loirin levytyksiä Eino-Leinon runoista. Minä nuorena tyttönä - sitähän toki olen vieläkin - tykästyin niihin. Eikä se setäkään kovin vanha ollut, kun ei meillä ole ikäeroa kuin viisi vuotta, minun edukseni ;) - olen nääs se nuorempi.

Yksi suosikeistani on, niin kuin varmaan monen muunkin, Nocturne:

https://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0

Sitä en tiennyt, että runossa on alunperin ollut kolme säkeistöä, mutta keskimmäinen on jätetty pois julkaistuista versioista. Näin kertoi Wikipedia.

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."

Etsiessäni tuota runoa, löysin Kainuun Einon Leino -seuran sivuilta tämmöisen tarinan, joka nauratti meitä AM:n kanssa: 

Juhlaruno hakusessa

Vanhassa Olavinlinnassa annettiin vuodesta 1912 alkaen oopperanäytäntöjä, joissa oli muutakin ohjelmaa. Kerran oli Eino Leinolta tilattu juhlaruno Savonlinnan laulu, jonka runoilija lupasi tulla itse lausumaan. Hän saapui juhlapaikalle varsin liikutetussa tilassa ja runon esitys sujui häneltä lievemmin sanoen kankeasti:

- Oli virta ja virrassa saari…

Ensimmäinen säe sujui jokseenkin vaivattomasti, mutta seuraavan hän tankkasi moneen kertaan:

- Oli saari ja saaressa linna…

Kolmannessa säkeessä hänen kielensä kangerteli pahasti ja hän sanoi sen nykäyksittäin viiteen kuuteen kertaan:

- Oli linna ja linnassa impi…

Silloin muuan isäntämies pitkästyi ja huusi runoilijalle:

- No, sano nyt, mitä sillä immellä oli, niin päästään muuhun ohjelmaan!

Olen muuten käynyt tuolla Eino Leino -talossa Paltaniemessä - kannattaa käydä, jos eksyy sinne päin.