Hieno iltapäivä - kiitos siitä

Olipa hieno iltapäivä tänään!
Tapasin tänään iltapäivällä Ei-Enää-Niin-Salaisen Neuleystäväni Wiivuskan seurueineen!

En kyllä tiedä minkälaisen ensivaikutelman annoin itsestäni, kun ihan ensimmäisenä avauduin varmaan viisi minuuttia erään mummon käyttäytymisestä bussista, mutta olin niin tuohtunut siitä, että oli pakko avautua. Musta on tullut niin herkkänahkainen, kun en koskaan tiedä missä ja milloin tarvitsen apua. No, kerron siitä vaikka lopuksi.

Mutta siis Wiivuskan tapaaminen oli tosi huippujuttu - ainakin minun mielestäni :D Minä meistä taisin taas olla äänessä enemmän, pahoittelut Wiivuska! Mulle pitää sanoa suoraan, että hei, anna mullekin suun vuoro. Unohdin sanoa sen etukäteen. Mutta seuraavaa tapaamista silmällä pitäen; nyt tiedätte :D Sanotte vaan suoraan: hiljaa, me puhutaan nyt!

Kuinkahan niiden ampiaisten kävi tai oikeastaan kuinkahan paljon niitä loppujen lopuksi sinne lasiin kertyi - kahvila oli virittänyt amppariansan viereiseen pöytään ja sitä oli aika mielenkiintoinen seurata :)

Tapaamisen jälkeen sain kyydin "melkein bussipysäkille", itse asiassa ihan oikein hyvälle paikalle, osui apteekki siihen matkan varrelle! Muuten se olisi taas unohtunut..
Kävin siellä Anttilassa katsomassa onko siellä paljon väkeä - kyllä oli! Ihan älyttömät jonot kassoille. Totesin, että meillä on kotona ihan tarpeeksi valoa ilman sitä lamppuakin, sen takia EN lähde sinne edes yrittämään sisälle, saati sitten jonottamaan kassalle.

Mutta poikkesin pikaisesti viereiseen Luhta Outletiin ja löysiin uudet tennarit vanhojen Tokmanin 5 euron tennareiden tilalle, jotka hajosi jo parin päivän käytön jälkeen (1. toisesta puuttui nauha, 2, kiristin nauhoja liian tiukalle joten tennari hajosi, AM korjasi pikaliimalla...). Osuin sopivasti sovittamaan tennareita, jotka oli alennuksessa -50% samaan aikaan kun tyttö liimaili niihin lappuja -70%. Hinnaksi jäi 9 euroa. No, onhan ne miesten tennarit, mutta mitä väliä.

Sieltä ulos tullessani ihmiset jonottivat Anttilaan SISÄÄN!!! ja jono oli ulko-ovelle asti! Hullun hommaa sanon minä.

 Niin. Se bussiepisodi. Napsahti taas pöllön päässä. Ja nokkakin lopulta. En ollut ihan niin kiltti mitä annan ymmärtää.
Kaupunkimme keskustaa myllätään ja myllätään. Bussin etupenkissä, mun kuuloetäisyydellä istui vanhempi täti joka jutteli kuskin kanssa. Oli jo aiemmin käynyt selville, että on menossa apteekkiin, kun kysyi, missä bussi pysähtyy.
Sitten puhui siitä, kuinka on niin paljon työttömiä, että on se kumma kun ei työ kelpaa, että tulisivat tekemään työt (kivetyksen) valmiiksi. Siinä jo teki mieli sanoa, että ehkäpä ei ole siitä kysymys, etteikö työ kelpaa, vaan siitä, että kaupungilla ei rahaa. On teetettävä työ sillä porukalla mikä jo on olemassa. Ja sillä halvalla porukalla. Mutta olin hiljaa. Mitä minä toisten keskusteluun puuttumaan...
Sen jälkeen puhuivat - ihan asiaa, myönnän - siitä, kuinka jalankulkijat ei pysy aitojen oikealla puolella, vaan tulevat sinne ajoradan puolelle.

"Niin kuin nyt tuokin tuossa, ja vielä sitten maata retkotetaan pitkin pituuttaan siinä" - ja äänestä kuului se mikä jäi sanomatta "juoppo". Maassa nimittäin makasi mies, jota oltiin jo auttamassa pystyyn, ja jonka naamasta, nenästä ehkä, en tiedä, valui ihan suoranaan verta, kuin hanasta!
En enää muista mitä ihan ensin sanoin, kun olin niin tuohtunut, mutta kun bussi siinä samassa pysähtyi ja täti jäi pois kyydistä, toivotin hänelle "Toivottavasti rouva pääsee apteekkiin kaatumatta ja loukkaamatta itseään"  Sain vastaukseksi "Minä kyllä huudan sitten apua jos kaadun". No hyvä....
Ai että olin kuulkaa  kiukkuinen!!! Kaikki maassa makaavat eivät aina automaattisesti ole juoppoja!
Hetken päästä kuuluikin kun paikalle tuli ambulanssi...
Että tämmöinen "bussiraivo" iski muhun tänään. Ehkä se oli joka sekoitti mun pään...

Jouduin vaihtamaan bussia ja kun odotin toista sitä bussia pysäkillä, tien toisella puolella oli ambulanssi. Vanhempi mies siellä oli kaatunut ja loukannut päänsä (näin veriläikän jalkakäytävällä myöhemmin) ja aika pitkään häntä hoidettiin ambulanssissa paikan päällä, ennen kuin lähdettiin viemään sairaalaan.

Mutta siinä sitä bussia odottaessa juttelin ihan toisenlaisen vanhemman tädin kanssa ja meillä oli oikein mukavaa, hyvillä mielin jatkoin matkaa kohti sovittua tapaamista :D

Toivottavasti tavataan Wiivuska vielä uudestaan!

Nyt odottelen - öö - tämän iltaisia synttärijuhlia ja sitten huomista tapaamista!
Kivaa tavataa teitä blogiystäviä :)

PS. Mietin jo, kuka olisi seuraava..... ;)