Suomi Meloo, päivä 2 - matka lähtöpaikalle, eksymistä ja upeita maisemareittejä

Meidän Suomi Meloo -viikon toinen päivä alkoi perjantaiaamuna. Itse heräsin jo kahdeksalta jatkamaan paperitöiden tekemistä - oli sovittu, että tapaamme klo 12 tuolla moottoritien varressa olevalla huoltoasemalla, niin ei tarvitse L:n ajella oudolla pakulla ihan heti vieraassa kaupungissa.
Väkersin niitä paperihommia ja sitten...hups... omatkin tavarat viikoksi pitäisi varmaan pakata :D
Kello taisi olla siinä vartin yli 11... Aikaahan oli vielä runsaasti...
Niin että mitähän sitä ottaisi mukaan - mikä ihme olikaan viikon "pukukoodi", mitä ohjeita se puheenjohtaja meille antoikaan :) Sen puoleen oli siis, hyvä, että oli selvät ohjeet, miten pukeudutaan missäkin tilanteessa, ei tarvinnut hirveästi miettiä, mitä ottaa mukaan *peukku*  Mutta olihan sitten sitä kaikkea muuta "naisellista" pikkusälää mitä piti ottaa mukaan - ja josta puolet unohtui, mutta onneks sai kaverilta lainaksi!

Emme lopulta olleet sovitusta aikataulusta myöhässä kuin 20 minuuttia ja L:kin oli vasta tullut paikalle - eli kaikki hyvin. Tähän asti. Siirsimme mun tavarat: makuualustan, makuupussin ja rinkan meidän autosta pakuun, "heippa ja soitellaan, nähdään viikon päästä, ota rauhallisesti ja sinä koeta levätä kun kerrankin saat olla yksin kotona" - nämä oli ohjeet meillä toisillemme :)

L:n kanssa ostettiin evästä ja lähdettiin jatkamaan matkaa: seuraava kohde oli Kausala, josta pitää noutaa pyyhkeitä. Perille päästiin yhdellä harhaan ajolla, vain yhdellä! Se oli ihan hyvin, sillä useampana vuonna AM on hoitanut ko. homman.  Sieltä lähdettiin kohti Suomi Meloo lähtöpaikkaa Keuruuta. Tarkoitus oli pysähtyä syömään Jämsässä, mutta.... "navigaattori" (=minä) ohjasi väärin ja oltiin moottoritiellä matkalla kohti J:kylää, kun olisi pitänyt olla ihan eri tiellä.... Oikea navigaattori käskee poistumaan moottoritieltä useampaan kertaan ja minä hannaan vastaan :)

Lopulta soitin AM:lle ja kysyin, että ollaanko me ihan oikeasti väärällä tiellä. No kyllä te olette, nyt äkkiä pois sieltä, heti kun vaan pääsette. Hups...Mites tässä nyt näin kävi :) Ja ei muuta kuin pois moottoritieltä - sille "maisemareitille", jota AM meille alunperin ehdotteli, mutta sanoi kuitenkin, että on parempi, että ajamme sitä ns. isoa tietä ettemme eksy..... Niinpä niin....
Noh. Se mikä asiassa lohdutti, oli se, että meillä oli treffit siellä Jämsässä, mutta ei ne onnistuneet, kun toinenkin osapuoli oli sillä samalla moottoritiellä, mutta paljon pidemmällä kuin me :D  Eli aikataulut ja reitit vähän petti, eikä meillä sitten ollut niitä treffejä... Me kyllä käytiin pikaisesti syömässä roskaruokaa Jämsässä.

Jämsästä jatkettiin matkaa aivan upeita reittejä pitkin kohti Keurusselkää. Ajettiin mm. Koskenpään läpi (nyk. Jämsän kaupunginosa) jossa on kaunis kirkko, huopatossutehdas, ja todella kaunista maisemaa! Välillä kyllä tuntui, että missähän me oikein ollaan, kun ajettiin kilometritolkulla pelkkää metsä- ja järvimaisemaa, eikä ihmisiä eikä taloja näkynyt missään. Mutta oli se silti upeaa.
Lopulta päästiin perille hotelli Keurusselkään - ja vielä ihan viimeisillä parilla sadalla metrillä tehtiin sellainen ylimääräinen keikaus "Ei, ei se täällä ole, ajetaan vielä tuosta tuo 100 m eteenpäin, se on siellä" ;) Ja siellä se - määränpää! Perillä olimme 18.02 kun määräaika oli 18.00. Ei huono. Eikä oltu viimeisiä!

Pienen silmäilyn jälkeen päädyttiin siihen, että perustamme kaupan hotellin meille lupaamaan neuvotteluhuoneeseen, josta sai oven lukkoon; ei tarvinnut purkaa kauppaa yöksi vaan kauppa oli valmiina heti aamulla kun saatiin ovet auki.

Porukalla kaikki 31 muovilaatikkoa ja  erinäinen määrä pahvi- ja muita laatikoita oli äkkiä kannettu pakusta sisälle ja neuvotteluhuoneesta rakennettu hieno kauppa - harmi kun siitä ei tullut otettua yhtään kuvaa! Ja melkein sillä samalla hetkellä kun kauppa oli valmis, hinnasto kaivettu esille ja pankkikorttilaite saatu toimimaan astui ensimmäiset asiakkaat sisälle. Ja siitä se alkoi: se tavanomainen Suomi Meloo meininki eli ilahtunut tervehdys ja siihen perään halaus :D Ja vasta sitten kysymys "mitäs teillä tänä vuonna on myynnissä"

Pienenä kommelluksena huomattiin, että tietyn tuoteryhmän hinnat puuttuivat meiltä kokonaan :D mutta hätä ei tämän näköinen, koska puhelin, tietokoneet ja printterit on keksitty. Ja onneksi porukassa on aina yksi jolla välähtää, kun muut vaan pähkäilee, mitä tässä nyt voikaan tehdä :D Kun näetsen mun puhelimesta ei voi suoraan tulostaa, toinen ei voi kirjautua sähköpostistaan ulos kun ei pääse sitten takaisin kun ei muista salasanaa..."no mitä jos edelleenlähettäisit sen siihen toiseen sähköpostiin ja tulostatte sen sieltä?" Niin tosiaan joo, voihan sen niinkin tehdä :D Ja taas hommat kulki kuin se kuuluisa junan vessa.

Pari tuntia kun kauppaa oli auki pidetty, yksi meidän herrasmiehistä taluttaa käsikynkässä nättiä nuorta naista ja huikkaa "tämä nuori nainen etsii "HelvetinPöllöä"". Ja siinä me sitten oltiin nenäkkäin - blogiystävän kanssa! Tätä tapaamista oli suunniteltu jo pitkän aikaa ja siinä me nyt oltiin :D Ja kun kellokin oli sopivasti sen verran, että ravintola oli lopettelemassa seisovaa pöytää, pistettiin kauppa kiinni, ja lähdettiin syömään. Emme enää avanneet kauppaa sille illalle vaan L:n osallistuttua palaveriin ja meidän blogiystävän kanssa höpötettyä hotellin aulassa, siirryimme huoneeseemme koko naisporukka ja saatiin pari tuntia kulumaan niin rattoisasti ettei olisi uskonut, että me blogiystävän kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa!

Tiedättekö miten joidenkin ihmisten kanssa vaan osuu kemiat yhteen, kerralla? Ja toisten kanssa sitten taas ei millään, vaikka kuinka yrität. Työparini L on sellainen ja tämä blogiystävä myös; ihan kuin olisi tunnettu aina: ei yhtään kiusallista hiljaista hetkeä, eikä yhtään sellaista "mitähän toi nyt aattelee musta, kun mä oon tällainen" vaan heti tuli sellainen olo, että hän pitää musta, ei mun ulkokuoresta. Kiitos sinulle, blogiystäväni <3

Pitkä höpötys, mutta tällainen pitkä päivä oli Suomi Meloon toinen päivä meillä :D