Kristiina K:n haaste maaliskuussa on Kuukauden sitaatti/mietelause.
Meillä suvussa käytetään paljonkin vanhoja sanontoja, mietelauseita ja sitaatteja. Ja onpa tainnut muutama tullut keksittyä ihan itsekin, omassa joukossa.
Yksi tärkeimmistä - ja joka meillä joka päiväisessä käytössä on sanonta, jonka alkuperän katsoin juuri. Sen alkuperä on Raamatusta, tarkemmin Efestolaiskirjeestä.
Vaikka kuinka suututtaa ja kiukuttaa niin "Älä anna auringon laskea vihasi ylle"
Meillä riittää kosketus, jos ei juuri sillä hetkellä taivu anteeksipyyntöön. Jokin merkki siitä, että olen tässä sinua varten.
Itselleni olen lainannut sitaatin Tove Janssonilta. Tätä tarvitaan eri tilanteissa - joskus pelottaa ja silloin rohkeus katoaa. Tästä taitaa olla useita versioita 😊
"Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota"
Tämä puolestaan on minun ja äitini, "sattuu ja tapahtuu" -kaksikon sanonta, tällä lohdutamme toisiamme, tällä aloitamme ja lopetamme muistelut kommelluksista:
"Mistäs sitten puhuttais, jos ei koskaan mitään sattuis"
Täydellinen mietelause Nalle Puhilta! Satuhahmojen viisaudet ovat monta kertaa kaikista parhaimpia.
VastaaPoistaYritin kovasti toteuttaa Nalle Puhin mietelausetta, mutta vähän järjestelin tavaroita. Auts. Sen jälkeen kyllä puhuin 1,5 tuntia puhelimessa 🫢
PoistaNalle Puh ja Uppo-Nalle ovat molemmat viisaita - ihan niin kuin "Teddy" aikanaan, niin kuin kerroit aiemmin 😊
Hyvät mietelauseet! Ensimmäinen ja viimeinen tuttuja. Viimeistä ei sopisi nyt toteuttaa, sillä pitäisi jatkojalostaa jo paistamani koipireidet ennen laivalle lähtöä. Käydä vielä suihkussakin. Matkan varaus oli hetken mielijohde, koska maksoin hytistä 3,65 euroa!? Voihan sitä käydä välillä nukkumassa muualla...
VastaaPoistaHyvää alkanutta uutta viikkoa! ♥
Taisit ehtiä jo lähteä laivalle, hyvää laivamatkaa kuitenkin ❤️❤️ jos satut tämän näkemään.
PoistaVarmaan parin päivän päästä viimeistään ollaan taas kuulolla
Ihania mietelauseita. Tuo älä anna auringon laskea vihasi ylle - on valvottanut meitä ukkelin kanssa joskus . Ollaan istuttu ja juteltu myöhään yöhön ja menty sovussa nukkumaan. On toiminut 1974 alkaen tämä meillä
VastaaPoista🥰
PoistaMeillä välillä mennään nukkumaan "hiljaisuuden vallitessa" - asia on ollut loppujen lopuksi joku ihan vähäpätöinen. Mutta käsi hakeutua toisen käteen kuitenkin ennen nukahtamista, se riittää.
Minulla on ollut tänään niin täydellinen päivä tekemättä mitään. Tykkään tästä ja Nalle Puh´sta.
VastaaPoistaHyviä valintoja ovat kaikki edellisetkin mietelmät. Vaikka kinkkisissä tilanteissa tule eusein mieleen näitä viisaampien ajatuksia, joskus itellä on vaan hirveä estä toteuttaa niitä omalla kohdallaan. Ainakin minä olen kovakalloinen jäärä.
Jäärä on olen minäkin, tai enemmän taidan nykyään olla hetken mököttäjä ja sitten annan periksi kun en jaksa olla hiljaa 😄
PoistaMotoksi tullut uusi sanonta itselle: "Hiljaa hyvää tulee!" - muistihäiriöt, kun tuli elämään pysyvästi. Ei auta "hosuakaan".
VastaaPoistaJäin ihan nyt miettimään, että meillä on aika paljon negatiivisuutta noissa eri sanonnoissa, mitä on tullut suvulta, jos nyt Lokalahdenmummulta jokunen käytännönläheinenkin: "Vie mennessäs, tuo tullessas, siivoa kulkiessas". Tuota oli tiettyyn ikään ennen sairastumista jopa helppo toteuttaakin. Ei enää.
Muutoin on vähän tyyliin: "vaatimattomuus kaunistaa" (vaikka olisit kuinka hyvä ja taitava, ÄLÄ kehu itseäsi), "jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen" ("pessimisti ei pety" - onkohan tämä edes varsinaisesti sanonta, mutta kuulunut paljon, ja osaksi liittyy edelliseen), "itku pitkästä ilosta", "ei leikki leipää tuo" (varsinkin aikuisille kohdennettuna), "ensin työ, sitten huvi" (vaikkei olisi tietoakaan, mitä ja miten kauan kestää tuo työ), "kellä onni on, se onnen kätkeköön", "ei auta itku markkinoilla" ja "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.
Ja jos joku ihminen oli oikein positiivinen ja iloinen luonteeltaan, sanottiin, että "älkää uskoko, sillä on ketunhäntä kainalossa" (ei kukaan voi olla koko ajan noin iloinen...)... Ja sitä rataa.
Nykyisin itse pyrin enempi käyttämään lohdullisia ja/ tai kannustavia sanontoja. Jostain ihmeestä aivojen syövereistä näitä vaan tulee. =)
Meillä myös mummu opetti tuon "vie mennessäs, tuo tullessas, tiä siällä ollessass". Ja siitä Mursu minulle välillä hyväntahtoisesti keljuilee, etenkin siivotessa. Kerään tästä pöydältä pinon lehtiä ja vien ne verannalle lehtikoriin, sitten huomaan, että verrannalla pitää laittaa nuo noin, että nekin lähtee seuraavalla kerralla kauppaan lähtiessä mukaan ja kyllä nuo naapurin apukäynnistyshärpäkkeetkin joutais jo hakea pois *missäs mun puhelin, laitan sille viestin* - se soittaa takaisin "rouva pyysi kysymään onko sulla sitä ja sitä", ja sitten mennään lankakaapille 😄😄
PoistaMutta kaikki asiat tulee hoidettua sillä samalla käynnillä, ei tarvi edes takaisin kulkea...
Minä olin töissä ollessani se ärsyttävistä ärsyttävin työpaikan positiivisin ihminen. Jos joku oli mennyt pieleen ja tiedossa oli valtava määrä valituksia/korjattavaa/listoja jne, minä olin se joka näin mustassa pilvessä hopeareunuksessa: kaikesta löytyy JOTAIN hyvää.
Jokainen tapahtuma, jokainen teko, kaikki mitä on tapahtunut ennen tätä on johdattanut meidät siihen mitä me ollaan ja mitä meillä on tänään.
Tuo "Älä anna auringon laskea vihasi ylitse" on sellainen jota yritän noudattaa. Ja tosiaan, vaikka käden kosketus on mielestäni ihan yhtä pätevä anteeksipyyntö kuin sanallinen anteeksipyyntö. Nuo Tove Janssonin mietelmät ovat mainioita!
VastaaPoistaOivallisia mietelmiä, toivon että voisin enemmän toteuttaa Nalle Puhia
VastaaPoista