Kristiina K:n haaste maaliskuussa on Kuukauden sitaatti/mietelause.
Meillä suvussa käytetään paljonkin vanhoja sanontoja, mietelauseita ja sitaatteja. Ja onpa tainnut muutama tullut keksittyä ihan itsekin, omassa joukossa.
Yksi tärkeimmistä - ja joka meillä joka päiväisessä käytössä on sanonta, jonka alkuperän katsoin juuri. Sen alkuperä on Raamatusta, tarkemmin Efestolaiskirjeestä.
Vaikka kuinka suututtaa ja kiukuttaa niin "Älä anna auringon laskea vihasi ylle"
Meillä riittää kosketus, jos ei juuri sillä hetkellä taivu anteeksipyyntöön. Jokin merkki siitä, että olen tässä sinua varten.
Itselleni olen lainannut sitaatin Tove Janssonilta. Tätä tarvitaan eri tilanteissa - joskus pelottaa ja silloin rohkeus katoaa. Tästä taitaa olla useita versioita 😊
"Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota"
Tämä puolestaan on minun ja äitini, "sattuu ja tapahtuu" -kaksikon sanonta, tällä lohdutamme toisiamme, tällä aloitamme ja lopetamme muistelut kommelluksista:
"Mistäs sitten puhuttais, jos ei koskaan mitään sattuis"
Täydellinen mietelause Nalle Puhilta! Satuhahmojen viisaudet ovat monta kertaa kaikista parhaimpia.
VastaaPoistaYritin kovasti toteuttaa Nalle Puhin mietelausetta, mutta vähän järjestelin tavaroita. Auts. Sen jälkeen kyllä puhuin 1,5 tuntia puhelimessa 🫢
PoistaNalle Puh ja Uppo-Nalle ovat molemmat viisaita - ihan niin kuin "Teddy" aikanaan, niin kuin kerroit aiemmin 😊
Hyvät mietelauseet! Ensimmäinen ja viimeinen tuttuja. Viimeistä ei sopisi nyt toteuttaa, sillä pitäisi jatkojalostaa jo paistamani koipireidet ennen laivalle lähtöä. Käydä vielä suihkussakin. Matkan varaus oli hetken mielijohde, koska maksoin hytistä 3,65 euroa!? Voihan sitä käydä välillä nukkumassa muualla...
VastaaPoistaHyvää alkanutta uutta viikkoa! ♥
Taisit ehtiä jo lähteä laivalle, hyvää laivamatkaa kuitenkin ❤️❤️ jos satut tämän näkemään.
PoistaVarmaan parin päivän päästä viimeistään ollaan taas kuulolla
Ihania mietelauseita. Tuo älä anna auringon laskea vihasi ylle - on valvottanut meitä ukkelin kanssa joskus . Ollaan istuttu ja juteltu myöhään yöhön ja menty sovussa nukkumaan. On toiminut 1974 alkaen tämä meillä
VastaaPoista🥰
PoistaMeillä välillä mennään nukkumaan "hiljaisuuden vallitessa" - asia on ollut loppujen lopuksi joku ihan vähäpätöinen. Mutta käsi hakeutua toisen käteen kuitenkin ennen nukahtamista, se riittää.
Minulla on ollut tänään niin täydellinen päivä tekemättä mitään. Tykkään tästä ja Nalle Puh´sta.
VastaaPoistaHyviä valintoja ovat kaikki edellisetkin mietelmät. Vaikka kinkkisissä tilanteissa tule eusein mieleen näitä viisaampien ajatuksia, joskus itellä on vaan hirveä estä toteuttaa niitä omalla kohdallaan. Ainakin minä olen kovakalloinen jäärä.
Jäärä on olen minäkin, tai enemmän taidan nykyään olla hetken mököttäjä ja sitten annan periksi kun en jaksa olla hiljaa 😄
PoistaMotoksi tullut uusi sanonta itselle: "Hiljaa hyvää tulee!" - muistihäiriöt, kun tuli elämään pysyvästi. Ei auta "hosuakaan".
VastaaPoistaJäin ihan nyt miettimään, että meillä on aika paljon negatiivisuutta noissa eri sanonnoissa, mitä on tullut suvulta, jos nyt Lokalahdenmummulta jokunen käytännönläheinenkin: "Vie mennessäs, tuo tullessas, siivoa kulkiessas". Tuota oli tiettyyn ikään ennen sairastumista jopa helppo toteuttaakin. Ei enää.
Muutoin on vähän tyyliin: "vaatimattomuus kaunistaa" (vaikka olisit kuinka hyvä ja taitava, ÄLÄ kehu itseäsi), "jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen" ("pessimisti ei pety" - onkohan tämä edes varsinaisesti sanonta, mutta kuulunut paljon, ja osaksi liittyy edelliseen), "itku pitkästä ilosta", "ei leikki leipää tuo" (varsinkin aikuisille kohdennettuna), "ensin työ, sitten huvi" (vaikkei olisi tietoakaan, mitä ja miten kauan kestää tuo työ), "kellä onni on, se onnen kätkeköön", "ei auta itku markkinoilla" ja "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.
Ja jos joku ihminen oli oikein positiivinen ja iloinen luonteeltaan, sanottiin, että "älkää uskoko, sillä on ketunhäntä kainalossa" (ei kukaan voi olla koko ajan noin iloinen...)... Ja sitä rataa.
Nykyisin itse pyrin enempi käyttämään lohdullisia ja/ tai kannustavia sanontoja. Jostain ihmeestä aivojen syövereistä näitä vaan tulee. =)
Meillä myös mummu opetti tuon "vie mennessäs, tuo tullessas, tiä siällä ollessass". Ja siitä Mursu minulle välillä hyväntahtoisesti keljuilee, etenkin siivotessa. Kerään tästä pöydältä pinon lehtiä ja vien ne verannalle lehtikoriin, sitten huomaan, että verrannalla pitää laittaa nuo noin, että nekin lähtee seuraavalla kerralla kauppaan lähtiessä mukaan ja kyllä nuo naapurin apukäynnistyshärpäkkeetkin joutais jo hakea pois *missäs mun puhelin, laitan sille viestin* - se soittaa takaisin "rouva pyysi kysymään onko sulla sitä ja sitä", ja sitten mennään lankakaapille 😄😄
PoistaMutta kaikki asiat tulee hoidettua sillä samalla käynnillä, ei tarvi edes takaisin kulkea...
Minä olin töissä ollessani se ärsyttävistä ärsyttävin työpaikan positiivisin ihminen. Jos joku oli mennyt pieleen ja tiedossa oli valtava määrä valituksia/korjattavaa/listoja jne, minä olin se joka näin mustassa pilvessä hopeareunuksessa: kaikesta löytyy JOTAIN hyvää.
Jokainen tapahtuma, jokainen teko, kaikki mitä on tapahtunut ennen tätä on johdattanut meidät siihen mitä me ollaan ja mitä meillä on tänään.
Nauratti, kun mietin tuota vauhdissa toimien toteuttamista. Ennen se sujui minulta ikäänkuin automaattisesti. Nappasin kuihtuneen lehden pois, kun sen ohimennessäni huomasin, suoristin mattoja, pistin asioita paikoilleen...
PoistaNykyään on PAKKO pitää mielessä SE YKSI asia, ja tehdä se, vaikka huomaisi kuinka paljon "korjattavia" asioita matkalla, koska muutoin multa jää ihan kaikki kesken. Joskus tuntuu, että koko päivän vain siivoilen, mutta joko sotken vain lisää tai siirrän asioita paikkoihin, joista ne pitää vielä uudestaan siirtää... Usein seison tyyliin: tyhjä kahvikuppi kädessä olohuoneessa, toisessa kädessä vaikka nyt se kuiva kasvin lehti, ja mietin, että MIKSI olen olohuoneessa? Vien kupin keittiön tiskipöydälle (ajatuksena ottaa myöhemmin siihen kahvia toisen kupillisen), ja laitan lehden kompostikeppuun (yksi asia TEHTY!), huomaan altaassa tiskiä, minkä meinaan siirtää tiskikoneeseen, kun tajuan, että lattialla on murusia, ja päätän hakea imurin, pääsen eteiseen asti, missä on miehen kengät kissojen sotkemana keskellä kulkuväylää, meinaan siirtää niitä syrjempään, mutta vieressä oleva matto kaipaa suoristamista, ja on lähempänä kuin kengät (kaksi asiaa TEHTY!) ja siinä matalalla ollen näen, että kissat ovat juoneet häkissä olevan vesikipon melkein tyhjäksi, pitäähän se pestä ja laittaa uutta vettä. Nyt olen takaisin keittiössä vesikepun kanssa (kysymysmerkki saanko kepun takaisin häkkiin vielä saman päivän aikana, vai en) - ja edelleen paljon tekemättä, enkä edelleenkään muista, MIKSI alunperin tuli seistyä siellä olohuoneessa...
Tuo "Älä anna auringon laskea vihasi ylitse" on sellainen jota yritän noudattaa. Ja tosiaan, vaikka käden kosketus on mielestäni ihan yhtä pätevä anteeksipyyntö kuin sanallinen anteeksipyyntö. Nuo Tove Janssonin mietelmät ovat mainioita!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, kosketus riittää anteeksipyynnöksi. Joskus päivällä kun on tullut möksähdettyä, niin meillä "Juotko kahvia?" - "Voin juodakin" ajaa myös molemmin puolisen anteeksipyynnön.
PoistaTove Janssonin mietelmät ovat ihania! Otin juuri Yle Areenasta kuunteluun sen Muumimaratonin, kuuntelin silloin sen tullessa vain ensimmäiset tunnit suorana.
Siellä on loistavia ajatuksia ja mietteitä 😊
Oivallisia mietelmiä, toivon että voisin enemmän toteuttaa Nalle Puhia
VastaaPoistaNalle Puhilla - vaikka sillä onkin pienet aivot, omasta mielestään - on hienoja ajatuksia!
PoistaTosi hyvä viisaus tuo viha-asia. Se meillä kaksistaan pätee mutta sitä ei pysty aina kaikkien kanssa toteuttamaan. Jotkut ovat sen verran pitkävihaisia luonteeltaan että leppyminen voi viedä useammatkin yöunet.
VastaaPoistaJäin oikein miettimään olenko tuota auringon laskemista vihan ylle koskaan tarvinnut - muuta kuin anteeksipyyntönä kotona.
PoistaLapsena tietenkin riideltiin, niin kuin aikanaan meillä "kolmen kerroksen väki": Poika tuli kotiin ja ovi pamahti kiinni ja kuului huuto "Mä en enää IKINÄ leiki Jonin kanssa!" Kymmenen minuutin kuluttua kuulin oven rapsahtavan auki ja kysyin mihin menet. "Jonille" Lyhyt oli 6-vuotiaan "ikinä" 🥰