että minä olen kauhean ujo ja hiljainen? 🫣 Minä vaan niin ihmettelen.
Olin Mursun seurana eilen, kun hän kävi sairaalassa lääkärin vastaanotolla. Istuin siis kahviossa odottamassa.
Infopisteessä oli ilmaisena jakelussa kirjoja
Puoli vuosisataa sosiaali- ja terveydenhuollon edelläkävijyyttä Päijät- Hämeessä.
Nappasin tietysti mukaani yhden ja ajattelin ajankulukseni selailla sitä kahvikupin ääressä, vaikka mukanani oli toki luettavaa omastakin takaa.
Kassajonossa oli kaksi vanhaa rouvaa, joista toinen kysyi, otanko muuta kuin kahvia.
Vastasin, että en, mutta ei minulla kiire ole, ihan rauhassa vaan. Joudan kyllä tässä odottamaan vuoroani - vaikka totta puhuakseni olin ehtinyt ajatella, josko kysyisin saanko etuilla sen verran, että otan sen kahvin.
Rouvat vain olivat jotenkin niin herttaisia ja kun selvästi olivat tarjoamassa vuoroa edellään, niin mielessäni kävi saman tien, että mikäs kiire minulla - Mursu viipyy ainakin tunnin, minä mihinkään sieltä pääse 😄 Eikä siinä sitten loppujen lopuksi kauaa mennytkään.
Menin kahvini kanssa pöytään ja selasin tuota kirjaa sieltä täältä. Viereisessä pöydässä istui yksinäinen rouva, ehkä vähän minua vanhempi. Käännyin hänen puoleensa ja...
- Anteeksi, tuli tässä tätä kirjaa selaillessa mieleen. Muistatteko te sitä aikaa, kun täällä kaupungissa sanottiin, että jos joutuu ambulanssiin, niin sen verran tolkuissaan pitää olla, että saa sanottua, että viekää Keskussairaalaan eikä Kaupunginsairaalaan.
- Kyllä muistan! naurahti hän.
Ja siitä se juttu sitten lähti. MUTTA. Mutkien kautta pääsimme seuravanlaiseen keskusteluun (nimet muutettu), keskustelu alkaa siitä mitä rouva sanoi:
- Minä asun tuossa Mäntymetsässä.
- Siellä mekin asuttiin 30 vuotta!
- Missä päin siellä?
- KM-tiellä, ihan siellä päässä.
- No minä asuin siinä vieressä, S-kadulla. Nyt asun sitten K-kadulla.
- No johan, siellä me asuttiin ensin 12 vuotta!
Ja sitten vielä tuli selväksi, että hän asuu samassa talossa meidän Joulupojan kanssa!
Vielä jatkettiin juttua, asiasta toiseen ja kolmanteen. Koulutus ja ammatti oli meillä sama ja hän kertoi missä hän oli ollut töissä. Johon minä "Minun isäkin oli siellä töissä!"
Siinä me juteltiin siihen asti kun Mursu ilmestyi pöydän ääreen ja totesin, että nyt täytyy vissiin lähteä.
Mutta kyllä minä silti ihmettelen.. 😜😜 Kysyin illalla Äitiltäkin, että enkö olekin aina ollut ujo ja hiljainen, ja Äiti oli samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.