Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli

Noh, lumet ei ole vielä sulaneet kaikkialta, mutta meidän tontin läpi juokseva puro sanoo puli puli ja juoksee lumen alla selvästi iloisena kohti Päijännettä. 

On siis kevät. Kulkeeko joku Hakaniemen rantaa?

Ihana kampaajani Tiia, joka on kiireinen kuin muurahainen, sai minut ujutettua aikatauluunsa lauantaille ja nyt näytän taas... Pöllöltä enkä möröltä. 

Jos olisin silloin aikaa peruessani tiennyt, että uusi aika venyy näin pitkälle - ja vain ja ainoastaan Eniilin ja pakkasten takia, niin olisin ottanut uuden ajan heti sille kotiinpaluupäivälle. 
Tai seuraavalle.

Mutta kyllä on ihana tunne, kun hiukset ei roiku silmillä!  Alan ymmärtää sitä 
7-vuotiastakin Pöllöä joka joskus leikkasi itse oman otsatukkansa, kun kukaan muu ei ehtinyt 😜

Viime viikko oli eräänlaista matalalentoa. Joka toinen päivä kotona ja joka toinen päivä kylillä. Ja kotona ollessakin katso netistä, varaa soittoaika, soita sinne, odota soittoa ja väännä rautalangasta. 
Onneksi asia oli Mursun asia ja hän on meillä se rauhallisempi osapuoli, minä olin se joka tuhisi ja puhisi ja kirjoitteli isoilla kirjaimilla vihkoon viestejä ja vein ne puhelun aikana Mursun nenään eteen, jotta se se kysyisi sitä ja tätä ja tota.  Ilman lupaa en uskalla kertoa sen tarkemmin ja Mursu ei antanut tällä kertaa lupaa. Mutta sen verran voin kertoa, että kyse oli ihan vain perille menemättömästä paperista, josta ei saanut kopiota käteen tk:sta, kun yksi kappale oli JUST laitettu tulemaan postissa. Ja kun se sitten tuli, siinä oli virhe. 
No, onneksi ei koskaan mennyt perille, Mursu ehti soittaa vastaanottajalle eli Kelaan, että älkää käsitelkö sitä.
Oikeakin lopulta saatiin ja kun sitä lopulta oltiin lähettämässä OmaKelan kautta Kelaan, niin päätös olikin jo tehty - sen puhelun perusteella. Siitä iso kiitos Kelalle. Ja kiitos oman tyhmyyden (ja minun muistamattomuuden) kun ei tajuttu, että ei tarvitse tehdä uutta hakemusta jos sairasloma jatkuu. No joo - nyt kutakuinkin tiedättekin mitä on tapahtunut, mutta annetaan tämän olla tässä, jooko?
Kelaan iso iso kiitos. Toivottasti tk:hon ei tarvitse ihan heti mennä. Luulin...

Keskiviikkona totesin, että villasukat on rikki. Voi voi. Jo kertaalleen uudelleen "teritetyt" sukat. Päätin, että koska mökissä on lankaa, niin teen itselleni uudet sukat. Vähän paksummat. Kesää vasten sellaiset on hyvä, vai mitä? 
Arvatkaa mitä? Toinen sukka odottaa kantapäätä (ja Stanstan vinkkiä silmukoiden nostoon, mutta ei ole kiire, ei tosiaankaan) ja toista ei ole aloitettukaan. 

 

Muistin nimittäin nämä pienemmät sormikkaat. Niistä puuttui kolme sormea ja peukalot ja tietysti inhoamani päättely. 

Tuo pieni kupillinen tuli yhdestä sormikkaasta langanpätkiä. 

Pikkurilli oli (ja näyttää vieläkin...) tosi kapoiselta, mutta kukaanhan ei ole niin näppärä ja kekseliäs kuin nainen 😜😄 Meidän hamsteriperheessä on talletettu vanhat puiset verhotangot ja niistä on jo moneen otteeseen tehtykin jotain ja nyt niitä on olemassa useita 30-40 cm pitkiä pätkiä. JUURI sopivan paksuisia. Niillä tai siis yhdellä sellaisella, sain venytettyä pikkurillit sopiviksi.  
Kävin kuvaamassa sormikkaat portailla, värit ovat vähän kirkkaammat kuin ne oikeasti on, mutta ovat nyt kuitenkin. 
Niin ja siitä kepakosta (muistatteko kenellä oli Kepakko?), Mursu lupasi tehdä siitä minulle ihan oikean sormikkaiden muokkauskepakon. Lyhentää kepakkoa vähän ja hioa päät pyöreiksi. 

Nyt pitäisi vielä suht pikaisesti saada niihin lapasiin pupujussit ja isompiin sormikkaisiin junat/veturit. Voi änkeröinen. 

- Puolentoista tunnin puhelun tuloksena: pyydän kauniisti pojilta anteeksi, että pupua eikä junaa/veturia ole. Minun päätelmäni mukaan sormikkaita tarvitaan nyt, ei enää heinäkuussa ja syksyllä ne ei ehkä enää kiinnostakaan. Laitan paketin siis matkaan huomenna, ehkä se on perillä ennen vappua. 

Kun neulekausi noiden omien sukkien jälkeen sitten loppuu, ainakin luulen niin, aloitan taas muut käsityöt. Sitä varten tilasin japanilaista Sashiko- ja Kogin-kirjontaa.

Näistä tarvikkeista, mukana on myös neula ja pohja, pitäisi valmistua taulu.

Pojalla ja Miniällä on jo kaksi tekemääni Sashiko -tyynyä, saa nähdä huolivatko tämän jos tästä mitään tulee 😛

Toisessa pakkauksessa olikin sitten enemmän kaikenlaisia kangaspaloja ja vaikka mitä.

Vaaleaan kankaaseen pitäisi osata kirjoa tuo paperissa oleva kuvio ja....

Ohjeet ovat vain japaniksi (netissä sanottiin, että myös englanniksi, mutta taisin keskittyä kaikkeen muuhun, etten nähnyt niitä ohjeita).

Onneksi on tulkki omasta takaa 😄

Näistä pitäisi sitten valmistua jotain mikä muistuttaa seuraavan kuvan kaltaista....

Tekemisen  ei siis pitäisi loppua. Ristipistotyö, jota viime kesänä tein, on vielä kesken, sitä en ole talven aikana tehnyt yhtään. Onneksi ei ole kiire.

Torstaina oltiin taas liikkeellä. Mursu urheana kohti hammaslääkäriä. Minä kirjastoon vaihtamaan kirjat ja turhia edestakaisin ajeluja välttääksemme menin mukaan.
Mutta matkalla taas kiehahdin. Oli ensimmäinen kerta kun olin jo tosissani soittamassa jonnekin... vaikka poliisille.
Aurinko paistoi silmiin - onneksi se paistaa jo korkealta ja onneksi Mursu on pitkä. Päijänne on vielä jäässä ja sen puhdas lumi häikäisee, puiden välistä melkoista välkettä. Edellisenä iltana/yönä oli satanut vettä ja muutenkin tiet on täällä nyt metsäpaikoissa märkiä, kun lumi sulaa ja valuu tielle. Tie siis häikäisi lisää. Aurinkolaseista huolimatta minä en nähnyt juuri mitään, paitsi vastaan tulevan kuorma-auton. Mutkassa. Onneksi loivassa. Ja HUPS. Lähes samalla hetkellä meidän keskellä meidän kaistaa oli henkilöauto pysähtyneenä/ajoi hiljaa!  
Hyvä parkkipaikka 😠 Arvatkaa ketä taas kiukutti ja lujaa..

Mutta kuulkaa: onko teille käynyt niin, että olisitte huomanneet itsestänne iän myötä tullut puheliaampia? Ja etenkin vieraille ihmisille? Esimerkiksi odotushuoneissa yms. Minä tunnustan. 
Olin alun perin ajatellut jäädä autoon istumaan ja lukemaan Mursun hammaslääkärikäynnin ajaksi, mutta auringon vuoksi kipitin perässä odotushuoneeseen. Siellä istui kaksi iäkkäämpää miestä. TV oli auki ja siellä vanha kotimainen elokuva, jossa nuori nainen sanoi iloisesti "Hei, mennään uimaan!" Tokaisin siihen, että ei me nyt vielä mennä uimaan. 
Vanhempi mies kysäisi, että mitä? Pitihän minun puujalkavitsini hänelle selittää ja siitä se sitten lähti. 
Suuhygienistit ja hammaslääkärit olivat vähän myöhässä ja meillä oli oikein mukavaa; iäkäs mies kertoi meille elämästään ja me kuuntelimme silmät pyöreinä 😲 Ja kaikki lähti - hölmöstä puujalkavitsistä. Eikä ollut ensimmäinen kerta...

Mursu kävi vastaanotolla, kai se hammaslääkäri oli, en ole varma. Tuli ulos paperin kanssa ja sanoi, että puolen tunnin päästä takasin, röntgeniin. Eli tk:n puolelle. Kiva.. Vaan siinäpä ei kauan kestänyt. 
Vähän ennen vappua on nyt sitten uusi aika: esilääkitys ja sitten kirurgi napsii suusta pois kaiken mitä siellä vielä on. Kai tuo jouluksi hampaat saa 😜

Jaksatteko vielä lukea?
Tilasin eilen kuulokojeisiin paristoja. Ja ihan varmasti laitoin toimituksen tuohon meidän kyläkaupan postiin. Ja kun sain tilausvahvistuksen, niin tadaa - mihin ovatkaan menossa. Helsinkiin Herttoniemeen! KUKA MUU MUKA?
Ei muuta kuin aamulla varhain ylös ja odottamaan asiakaspalvelun aukeamista, että ehtivät korjata toimitusosoitteen. Kaikki onnistui, tähän mennessä, loistavasti. Nyt vain odotan, milloin paristot tulevat. Tällä viikolla, ensi viikolla - ja minne ne nyt sitten menevätkään. KUKA MUU MUKA?