Ihmeellisiä asioita

Huvinsa kullakin sanoisin ja sanoo varmaan moni muukin. Kävin eilen apteekissa hakemassa taas ne kolmen kuukauden eväät. Tämäkin käynti kuuluu sarjaan "sattuu ja tapahtuu".
Mutta kerron ensin asiasta mihin otsikko liittyy. Otsikko liittyy kuumemittariin. 

Ostin meille uuden kuumemittariin, semmoisen joka sanoo piip-piip, sitten kun se on valmis. Meillä oli sellainen, mutta minä en koskaan kuulunut sen ääntä ja olihan siihen tarkoitus vaihtaa paristokin, mutta kun sen ostaminen unohtui ja ja... Niin siis ostin uuden. 
Käyttöohjeethan on lahjattomille - niitä luetaan vasta sitten, kun hankittu tuote lakkaa toimimasta ja sitten todetaan "oho! AI, tää olis pitänyt tehdä NÄIN!" Tällä kertaa kuitenkin katsoin, että joo-o, tässä on käyttöohje ihan suomeksikin, avataanpa tämä. 
Sepä olikin hyvä ostos: siinä kuumemittarin pakkauksessa kun oli vauvan kuvia, niin sitten kun on oppinut käyttämään sitä kuumemittaria (celsiusta vai fahrenheitia?), niin sitä käyttöohjelakanaa voi käyttää peittona! Aika kätevää, vai mitä?

Päätin kuitenkin testata, että no kuuluuko siitäkään mitään piipitystä. Laitoin sen vasempaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ohjeiden mukaisesti odotin vielä muutaman sekunnin ja sitten katsoin: 35,7. Selvä. "Hulluus" ja uteliaisuus sai minut pistämään mittarin oikeaan kainaloon. Piip-piip-piip. Ja muutaman sekunnin päästä: 36,3. TÄH? Oikea puoleni kävi kuumana kun taas vasen puoli oli selvästi painumassa kohti hypotermiaa 😜😜 
Mursun ilmeistä päättelin, että paras pistää kuumemittarista virta pois, mittari koteloon, taitella se lakana entiselleen ja laittaa koko hässäkkä talteen. Sinne vanhan kunnon elohopeakuumemittarin viereen. Sen, joka ei petä koskaan. 
Paitsi jos sillä yrittää mitata teeveden lämpötilaa....

(Muistatteko Pahkasika -lehden? Numerossa 36, vuodelta 1988 - hyvä vuosi muuten - oli Pahkasian taitteluräpellin. KAIKKI tuollaiset lakana -tyyppiset käyttö- ja muut ohjeet muistuttavat sitä)

Apteekissa käynti muuten sitten. Kuten mainitsin, kuului osastoon sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa minä olin syytön. Paitsi jo lääkkeiden määrä lasketaan osasyyksi tapahtumiin. Farmaseutti piippaili lääkepaketteja järjestelmään, kunnes HUPS. Järjestelmä kaatui! Tai siis heitti hänet ulos järjestelmistä. En ole varma kuinka moneen järjestelmään häneen piti kirjautua uudestaan, mutta kyllä se lopulta onnistui. Kaikki reilut parikymmentä pakettia luettuaan tapahtui taas jotain... "Odotas..täytyy tarkistaa, että ne on kaikki tuolla reseptikeskuksessa!" 
Siinä vaiheessa olin valmis nostamaan kassin takaisin hänelle ja sanomaan, että ota ihan rauhassa, peruuta koko juttu ja sitten kun järjestelmät on kunnossa, tee kun ehdit. Tulen hakemaan nämä iltapäivällä, nyt pitäisi mennä. Mutta kyllä ne siellä oli. Vaan....
Maksaminen ei onnistunut 😊 Siellä oli joku "haamu". Maksettava summa ei siirtynyt tietokoneelta maksupäätteelle. Se ei onneksi ollut iso ongelma, maksun pystyi hoitamaan toisella kassalla ja kaikki meni ihan oikein. 
Nyt toivottavasti pysyy Riesa kurissa vähän aikaa - ei pitäisi pahasti riehaantua. 

Mursu oli jälleen kerran kiltti ja lähti sieltä sitten viemään minut ystävän luo kylään ja viettämään omaa aikaa missä viettikään. Tiedän, että on vähän tylsää vaan olla, varsinkin kun ei vielä oikein voi mennä edes ongelle (turhan viileetä istuskella märällä nurmikolla. 

Mutta hän oli mennyt löytämälleen valtavalle kirpputorille, ihan ensimmäisenä ostanut vaiko saanut, en muista, arvan ja oli voittanut sillä tämän pienen liinan. 

Minä juttelin reilun pari tuntia vanhan ystävän kanssa ja vaikka ei olla nähty muutamaan vuoteen, niin juttu jatkui siitä mihin se silloin jäi kun viimeksi nähtiin. 

Ja mikä parasta: saimme ihan (oikean) kuningasidean. Jos vain kaikki menee hyvin - matkaan voi tulla mutkia ja siihen olemme varautuneet - ystävä lähteekin Mursun tilalle sinne kesäkuun reissulle 👍👍 Hänellä on auto, hän tykkää ajaa, hän sanoi viihtyvänsä oikein hyvin yksin hotellihuoneessa sen aikaa kun minä juhlin ja mikä parasta: meillä olisi monta tuntia aika höpötellä! Asioilla on tapana järjestyä.

Kun vain yhden TÄRKEÄN tapaamisen vielä saisin järjestettyä, mutta eiköhän sekin onnistu, kun pistetään se onnistumaan. 

Ja vielä viimeiset höpötykset. 

Tämän verran on ristipistotyö edennyt viikossa. 

Kehystä olen näköjään vähän siirtänyt, kun olen kiristänyt kangasta, mutta se ei vaikuta siihen, miten näette edistymisen tai edistymättömyyden. 

Ylempi kuva on se mihin viime syksynä lopetin kun pakkasin "kesäkäsityöt" pois ja otin puikot ja langat esille. 

NYT menen ottamaan jotain suuhuni, en kuitenkaan suklaata enkä mitään muutakaan makeaa - yäk - ja sitten jatkan tätä.

Eilen söin pitkästä aika suklaata, kaupan omenasosetta, pari lettua ja kinuskikastiketta. Ja se kostautui yöllä.

Seuraavat kahdeksan kuukautta pärjään taas ihan hyvin ilman suklaata. 

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua kaikille 🌞🌞 - koetan pistäytyä teillä kylässä 

PS. Nyt minäkin olen nähnyt töyhtöhyypän, kevät on siis virallisesti tullut Pöllönkulmalle! 



Sade vei, lumet vei kaikki.

Vihreää siellä ja täällä,

ja kohta jo varmaan 

keltaista kukkaa

voit nähdä

kun tienlaitaa kuljet

etkä silmiäsi sulje.

Kun tarkkaan kuuntelet

kuulet linnun laulun,

joutsenet, kurjet

kaikki nuo kevään tuojat

näet

kun hetkeksi rauhoitut

ja luontoa kuuntelet

ja katselet.

             27032026 athenenoctua