On ollut viime aikoina niin kirkkaita ja aurinkoisia päiviä, että nyt kun on pilvinen ja sateinen päivä, tuntuu siltä, että pitäisi sytyttää kattovalokin palamaan. Se on kirkas kuin mikä ja se sytytetään kerran kahdessa viikossa: silloin kun täytetään dosetit.
Muulloin meillä palaa vain jalkalamppu jonka valo osoittaa ylöspäin ja jossa on minua varten käsityö- ja lukuvalo.
Mutta hyvä, että sataa, lumet sulaa ja minun maalais"tytön"järkeni sanoo, että se auttaisi myös roudan sulamista, mutta sitä minä en tiedä, onko niin. Mutta sataa sataa, vaikka kahta sataa.
Rhodo on sekä hyvässä että huonossa kunnossa.
Toiset ohjeet sanoo, että se pitäisi leikata NYT, toiset taas, että heti kukinnan jälkeen. Aion olla rohkea ja leikata sen joko perjantaina tai viikonloppuna, kelistä riippuen. Se on vanha, tosi tosi vanha ja se on tehnyt paljon uusia oksia, mutta se vanha osa siitä todellakin tekee kuolemaa. Se on jo ruma. Jos se kuolee kokonaan, niin ei voi mitään. Istutan siihen sitten uuden.
Kävin äsken pihalla, kun en uskonut Mursua, että ränninpuhdistaja ei ole täällä yläpihalla. Kurkistin varmuuden vuoksi nurkan taaksekin.
Talitintillä oli paljon asiaa. (En osaa matkia tinttiä, pahoittelut). Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu. Ai sä olet siellä omenapuussa, ole pois vaan. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu, tee vaan pesä mihin haluat. Tviit-tviit-tviit. Juu-juu.
Sitten kylältä tuli pitkältä säiliöauto ja tintti lensi pois, vaikka sanoin, ettei sitä tarvitse pelätä, ei se tule meille. Tviit-tviit, huuteli vielä lähtiessään.
Eilen illalla etsiskelin pilvestä valokuvaa Siskorakkaan ja Äidin ja Tunturiruipelon vanhasta koirasta. Siellä on aika vähän kuvia ja se on mystinen paikka muutenkin. Silloin kun etsin sieltä jotain, sitä ei löydy ja nyt kun etsin ihan jotain muuta, löysin mm. kuvan A-nopista nuorena tyttönä, kun hän oli voittanut iskelmälaulukilpailun (luonnollisesti ajalta ennen Mursua). No mutta se ei ollut se mistä piti kirjoittaa.
Olen kuvan varmaan joskus esitellytkin - tässä, tuota, oli kevät ja olin laittamassa näitä hattuja ja lapasia ja rukkasia ja VILLAHOUSUJA kesäsäilöön kun puhelin soi. Lankapuhelin.
Vaatteet jäivät makuuhuoneen sängylle ja sillä aikaa kun minä puhuin puhelimessa oli Poika hoitanut kesken jääneen tehtävän: sovitetaan mitkä vielä syksyllä todennäköisesti mahtuisivat.
Mutta siis ne villahousut. Olen tehnyt. Raidalliset villahousut.
Eilen käytiin kaupungissa.
(Mistä tuli muuten mieleen, että tiesittehän te sen, että bloggaajat vahtivat/kyttäävät toinen toisiaan ja antavat ilmi postauksia ja bloggaajia, jotka ovat kirjoittaneet postaukseen väärän sanan jne.? Nimim. Siinähän sitten mietit, mikä postauksessa on vikana, kun se yhtäkkiä blokataan).
Ajettiin pitkähköä, suoraa katua jonka varrella oli paljon autoja parkissa. Mursu huomasi yhdessä autossa parkkisakon. Ja toisen. Kolmannen. Neljännen. Viidennen. Sitten piti lopettaa laskeminen kun piti laittaa omasta puhelimesta sijainti päälle ja TAAS päivittää pysäköintisovellus, ennen kuin mahdollisesti pysäköidään. Ei pysäköity, parkkipaikka oli täynnä.
Pakastealtaan vieressä seisoi vanhempi mies, joka katsoi altaaseen, tarjoustauluun, altaaseen, tauluun, altaaseen - ja lähti päätään pyöritelleen pois.
Ajatteli varmaan, että kaikkia kakkakikkareita ne kaupassa myyvätkin, ja tuokin tuossa niitä vielä ostaa. Onkohan ne syötävää vai mitä... 🤔🤔
Kaikki myötätunto hänelle, ilman Poikaa minä olisin varmaan toiminut täsmälleen samoin.
NYT jatkan sitä ristipistelyä, että on huomenna jotain uutta kuvattavaa ainakin Sartsaa varten 😊- palaan illalla koneelle lukemaan teidän blogejanne ja koetan vihdoinkin päästä ajan tasalle. Ainakin Minzin ja Terhin blogeissa olen pahasti jäljessä - ja monen muunkin.
Niin ja sen tärkeimmän meinasin unohtaa: kevät on saapunut Pöllönkulmalle ihan tosissaan! Mursu näki eilen töyhtöhyypän!
Mukavaa keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.