Viime päivityksessä toivoin vettä. Sen jälkeen tuli mieleen eräs muukin vesiaihe, josta olisin ja haluaisin kirjoittaa. Äidille, Tunturiruipelolle ja minulle tärkeä vesiaihe. Mutta kirjoitan ensin muusta, en siksi, että se olisi vähemmän tärkeä, vaan siksi, että... KUKA MUU MUKA?
Niin. Toivoin vettä. Olin jo ottanut sakset ja napsinut (uhka)rohkeasti alppiruusustani kuivia oksia ja kuivia nuppuja ja sitten vasta kyselin Sartsalta, miten alppiruusua tulisi hoidella. Kun minä en muka löytänyt kunnon ohjeita kuuklesta - ja hän löysi heti. Ei sen pitäisi pahaa tykätä. Sartsa myös vinkkasi muutaman puutarhabloggaajan, joilta voisin kysyä neuvoa, kiitos hänelle siitä. Nyt ainakin näyttää siltä, että nuput olisivat aukeamassa.
Eilen illalla ajattelin, että ei nämä helteet tästä miksikään muutu, ei tule sadetta. Sadetutkan näyttämä sade "kuivui" ennen kuin ehti tänne meille - siis edellisenä iltana ja silloin lauantaina kun meitä varoiteltiin siitä kaameasta sateesta. Päätin siis ottaa letkun kauniiseen käteen ja mennä kastelemaan sekä Ruusuni että Mummin kukat. Hipsuttelin talon taakse avaamaan hanan ja otin letkun käteen ja mietin millaisella sumulla vettä Ruusulle laskisin ja millä voimalla.
Sitten rupesin kuulostelemaan ja miettimään, että hetkinen... ihan näin tumpelo en voi olla minäkään: vesiletku pistooleineen kädessä ja paidan selkämys kastuu! Meni ehkä 10 sekuntia ennen kuin oikeasti tajusin, että MEILLÄ SATOI VETTÄ 💧💧💧💧
Kun tulin sisälle, Mursu hihittelen kertoi katselleensa, että yllättävän reippaasti sitä vaimokin liikkuu kun on tarvis... Pah. Mutta: KUKA MUU MUKA? Kastelee sateella ulkokukkia? 🤦♀️
Kävin tänään taas kirjastossa; eilen varaamani kirja oli noudettavissa jo tänään. Nyt täytyy kai ruveta jo lukemaankin. Heti tämän päivityksen jälkeen.
Viime viikolla kotimatkalla kävin hakemassa kirjastosta kaksi isoa ja painavaa kirjaa. Naapurikylän historiaa. Toisen kirjan on kirjoittanut entinen opettajani ja ta-daa: kirjasta löytyy minunkin kuvani 😍. Ensimmäistä osaa en ihan välttämättä olisi tarvinnut, sillä se on ajalta Jääkaudelta 1800-luvulle, toinen sitten 1800-luvulta jonnekin 2000-luvulle. Siitä jälkimmäisestä löytyy jo minullekin tuttuja asioita.
Tänään hakemani kirja on japanilaisen kirjailijan Yoko Ogawan kirja Muistipoliisi. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa ja VAIN kaksi on suomennettu. Tuo ja Professori ja taloudenhoitaja. Hänen kirjojensa kääntämisessä olisi Pojalle töitä toviksi jos toiseksikin.... 📖
Ai niin. Riesakin kävi sunnuntaina. Tein käsityötä kuulokkeet korvilla, kuuntelin musiikkia kun korvissa kohisi kuten nykyään lähes koko ajan. Jossain vaiheessa musiikki alkoi kuulostaa omituiselta, en saanut sanoista enää kunnolla selvää ja tajusin, että kaikki ei ole kohdallaan. Otin kuulokkeet pois, mutta en enää saanutkaan sanottua Mursulle, että kohtaus on tulossa - se oli jo. Onneksi sain herätettyä huomionsa, kun taputin kädellä reiteeni, enhän tietenkään uskaltanut nousta ylös tuolista. Puhekyky, kuulo, näkö, äly, siis kaikki katosi eli poissaolokohtaus, n. 2-4 minuuttia. Ja siihen päälle 1,5 tunnin palautumisunet.
Minä, Riesa ja helle = ei hyvä yhdistelmä. Juotua tulee, mutta syömisen kanssa on niin ja näin eikä se ole hyvästä.
Siitä vesiaiheesta lisää.
Tammikuussa 15 vuotta sitten Tunturiruipelo, Äiti, minä ja muutama ystävämme päätimme perustaa Latuyhdistyksen Äidin ja Tunturiruipelon kotipaikkakunnalle, siellä kun ei sellaista ollut. "Päälajina" melonta, mutta totta kai paljon muutakin tehtäisiin - ja tehtiin. Tunturiruipelo raivasi Enoni apunaan, mutta silti pitkälti yksin n. 40 km pitkän joen melontakuntoon, jolla järjestettiin toistakymmentä kertaa päivän kestävä melontatapahtuma. (Oma osuuteni tapahtumassa loppui Riesan iskiessä).
Nyt on tullut se hetki, kun Tunturiruipelon ja Äidin rahkeet ja voimat joen melontakunnossa ylläpitämiseen eivät enää riitä eikä seuraajia löydy.
Perustamamme Latuyhdistys on siis tullut tiensä päähän. On tehnyt sen mitä ehti ja pystyi. Monia tarinoita meidän seikkailuista ja tapahtumista olen kertonut näilläkin sivuilla.
Vesi jatkaa virtaamistaan, melojat jatkavat melomistaan - löytävät uusia uomia mikäli nimikkojokemme kasvaa umpeen. Toivomme toki, että suunnitellut projektit löytävät tekijöitä.
Haikeutta. Mutta näin on nyt parempi.
Kiitos kun jaksoit lukea tämän vuodatuksen 🧡🧡
Täälläpä satoikin tänään vettä! Ainakin 10 pisaraa ;D Sen verran, että juoksutti töissä asiakkaan sisätiloista autolle. Kyllä se on kannu taas kaivettava esille kotona.
VastaaPoistaMinulta ei tosiaan kannata kovin yksityiskohtaisia kasvatusohjeita kysellä :) Joudun itsekin etsimään asioita siihen liittyen. Periaatteena on se, että jos ei kasva, niin kuolee. Yllättävän moni pärjäilee.
Olipa joku taas epäillyt kommenttiasi roskapostiksi. Pyh. Onneksi sähköposti tietää...
PoistaTeillä satoi paljon vettä 👍
Minun kukkien kasvatus ja hoito periaate on vähän samanlainen: jos ei kasva, niin kuolee ja päätyy vajan tai saunan taakse. Moni on ruvennut kasvamaan siellä myöhemmin 😄 Ostetaan uusia, jos ei kasva.
Justiinsa noin käy vesisateiden kanssa. Ne tulevat juuri silloin kun vähiten odottaa. Me pestiin eilen pari mattoa ja olivat jo illalla viittä vaille kuivat kun taivaalta alkoi pisaroida vettä. Keräsin matot talteen ja kun pääsin takaisin sisälle niin sade loppuikin siihen :-).
VastaaPoistaKuulostaa niin tosi ikävältä tuo riesa ! Arvaamaton ja ilkeä.
Surullista ku pitää lopettaa jokin rakas harrastus ja yhdistys. Melonta on varmaan TOSI hienoa ja sen lähemmäs vettä ja luontoa tuskin pääsee. En ole itse koskaan melonut , mutta ihastellut kyllä lajia. Mutta aikansa kutakin kuten totesitkin.
Mattojen kanssa tuo sataa-eipäs sadakaan on vielä kurjempaa kuin muiden pyykkien kanssa: vaatteet saat ripustettua sisällä kuivumaan, yleensä kuivaustelineelle tai henkareille, tuolin selkänojille jne, mutta mihin laitat melkein kuivat matot. Mattoihin kun vielä helposti tulee tunkkainen tuoksu/haju.
PoistaMelonta on hieno harrastus (niin kuin toki kaikki - minä ihailen sinun soittamistasi, ja juuri huilua! )
Melonta vie lähelle luontoa, hiljaa ja varoen pääset niin lähelle sellaisiin paikkoihin joihin ei muuten pääsisi.
Melonta tutustutti moniin upeisiin paikkoihin ja ihmisiin; pieniin ja iäkkäisiin, kukin harrasti kykyjensä mukaan ja aina löytyi apua kiperissä paikoissa.
Huilu on siitä hyvä soittopeli, että se on helppo pitää matkassa mukana toisin kuin vaikkapa harppu tai flyygeli :-).
PoistaTouhulaan tullessa olin "unohtanut" kesän soittoläksyt kotiin ja intouduin soittamaan vanhaa laulukirjaa läpi. Siinä meni virret, kansanlaulut ja rakkauslaulut peräperää ja pääsin sellaiseen soittamisen flow-tilaan, etten olisi malttanut lopettaa lainkaan :-))).
Soittaisin melkein mitä tahansa, kunhan vain osaisin soittaa :)
PoistaMummolassa oli serkkuni isän jostain ostamat urut, siis ihan sellaiset missä oli pillit (vai miksi niitä sanotaan?). Ei ne ihan kunnossa olleet, mutta kyllä niillä minä jotain soittelin: tunnen kyllä nuotit ja osaan - tuota.... nyt en osaa oikeita termejä 🤦♀️🤦♀️ Siis osaan soittaa nuoteista oikealla kädellä, mutta vasen käsi ei pysynyt mukana jutussa ollenkaan 😂😂🤦♀️
Kyllä nyt kovasti kannustan Sinua soittamaan ihan vaikkapa nokkahuilua .....tai ei sentään ; siinä on niin kimakka ääni ettei sitä oikein kestä kukaan mutta tosi monia soittimia saa ihan pilkkahintaan käytettyinä niin että voi ainakin kokeilla eikä sitten harmita jos ei se olekaan "se juttu" :-). Soittamisiin :-))))
PoistaMeillä pitäisi olla työhuoneella Mursun alttonokkahuilu - en kyllä ole koskaan kuullut millainen ääni siinä on 🙄 On siellä myös joko minun tai Pojan sopraanonokkahuilukin (ellei jopa molemmat), siis se "koulunokkahuilu", mitä kukaan ei halunnut koskaan soittaa. Paitsi minä...
PoistaNo mutta se alttonokkahuilu onkin jo paljon paremman kuuloinen kuin se perus koulunokkahuilu. Pehmeämpi ääni ja helpompi soittaa kun on vähän isompi kooltaan. Kannattaa kokeilla. Saatat yllättyä iloisesti.
PoistaTäytyy käydä etsimässä se ja kokeilla - lupasin kyllä etten tuo sitä sisälle :D Ainakaan heti...
PoistaMeilläpä satoi ihan yllättäin tänään. Ei kovin paljoa, mutta jotain kuitenkin. Sen verran, ettei tartte palstalle lähteä. Ukkonenkin uhkaili, mutta meni johonkin muualle.
VastaaPoistaMuistipoliisi on oiva kirja. Tuota Professoria en ole lukenut. Sitä on vain kovakantisena. Niitähän en yleensä hanki.
Etelä-Suomessa onkin tainnut sataa enemmän kuin täällä lähellä Keski-Suomen rajaa? En oikein tiedä mitä osaa Suomea tämä on - sääkartan mukaan milloin mitäkin. Mun mielestä Etelä-Suomea, mutta kovin usein sää on Keski-Suomen mukainen, mutta eipä täältä kovin pitkä sinne olekaan.
PoistaMuistipoliisin ensimmäiset sivut ainakin vaikuttavat mielenkiintoisilta ja ovat jo herättäneet ajatuksia. Professori ja taloudenhoitaja on täysin erilainen kuin Muistipoliisi, mutta lukemisen arvoinen - millaista on elämä, kun muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän? Samaan aikaan matematiikka on kaikki..
Jossain on satanut. Taivaanrannassa pilvet kulkee ja ukkonenkin jyrisee. Meillä ei ole satanut koko hellejaksona. Maa pölisee kuivana, kun yritän jotain palstalla tehdä. Siksi tuo aamun millin sade olikin suuri ihme.
PoistaKouvolassa oli satanut oikein kunnolla, kuvien mukaan Prisman parkkihalli oli tulvinut.
PoistaUkkonen on taas jyrissyt jonkun matkan päässä, mutta ei, vettä ei vaan tule. Kävin äsken kastelemassa vähäisiä kukkia, jos edes vähän kukkisivat.
En tahtoisi, että kaikki on jo juhannuksena ruskeaa, kuivaa ja palanutta.
Enkä kyllä tahtoisi olla koko kesää sisälläkään....
Täällä meillä tuli myös reilusti vettä ja ukkonen paukkui jopa niin kovaa että lattia tärähti . Meillä oli terassin pesut juuri meneillään pitihän ne lopettaa .
VastaaPoistaMinua nyt kiinnostaa mikä tämä riesa on nimeltään ?
Me odotettiin ukkosta tänäänkin koko iltapäivä, mutta eipä tullut taaskaan.
PoistaRiesaksi olen nimennyt epilepsian, johon sairastuin heinäkuussa 2012. Se iski sananmukaisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta; olin auton ratissa ja onneni oli, että aikuinen Poikamme oli pelkääjän paikalla.
Virallinen diagnoosi on aikuisiän vaikeahoitoinen epilepsia, tällä hetkellä kohtaukset on pääsääntöisesti poissaolokohtauksia, mutta Riesa aiheuttaa myös muisti-ja hahmotusongelmia.
"Pöllö ja ystävänsä Riesa" kertoo enemmän meidän yhteisestä matkasta ja tarinasta ja löytyy omana bloginaan tuosta oikeasta sivupalkista.
Kiitos kun kysyit - en ole tullut ajatelleeksi, että olen saanut uusia lukijoita, joille tämä mukanani kulkeva Riesa ei ole tuttu.
Kiitos vastauksesta nyt tiedän mikä sinun riesasi on. Ei mikään helppo kannettavaksi mutta tehtävä se on .Voimahalit 🫂
VastaaPoistaKiitos Nila 🧡
PoistaKerron ihan mielelläni Riesasta ja ihan kaikkea saa kysyä.
Kerron ihan senkin takia, että saan jaettua siitä tietoa mahdollisimman paljon ja laajalle.
Moni ehkä välillä kyllästyykin "taas se siitä Riesastaan..", mutta niiden kohtien ylihän voi aina hypätä, jos tuntuu tylsältä.
Epilepsiaa on niin monenlaista ja tämä minunkin on näiden kohta 12 vuoden aikana muuttunut todella paljon. Silti ei koskaan voi tietää, millainen kohtaus milloinkin tulee.
Pöllö on julkkis, kun open kirjasta löytyi kuva. Tänään tuli vettä, niin että auto sai ilmaisen pikapesun. Hyvä!
VastaaPoistaOpe muisti vielä nimenkin 👍
PoistaOlispa meilläkin satanut vettä. Onneksi ei oo enää niin kuuma.