Kyllä Pöllökin joskus punastuu...

 Repolaisen posket on aina - tai ainakin tosi usein - punaiset, kun niin kovasti touhuaa ja on menossa, ja tämän kerran VÄRIHAASTE onkin siis PUNAINEN. Ja vaikkei kukaan uskokaan, niin kyllä vain, Pöllönkin posket on joskus punaiset - kun ujostuttaa. Mutta on ne reippailustakin, varsinkin nyt keväällä ja kesällä. 

Punainen on lempivärini, vaikkei sitä nyt just päällä olekaan, mutta erityisen hymyn huulille sai tämä "varastoon" ottamani kuva: 

Samanlaisia leppäkerttuja kuin Repolaisella 😍

Nämä leppikset vain ovat vähän vanhempia, kuten värin kulumisesta näkyy. Reilu kolmekymmentä vuotta sitten Poika maalasi nämä Mummin (A-nopin) kanssa ja nämä olivat A-nopin aarteita ja jäivät tänne kun me muutimme Punaiseen tupaan. Poika oli vahvasti sitä mieltä, että tämä on leppisten koti - ja elämä saa niissä näkyä. 
Kuvaa muokkasin eilen ja lähetin 5-vuotissynttärikortiksi whatsappilla runon kera: 
"Lennä lennä leppäkerttu,
A:n varpaiden juureen.
Kutittele varpaita,
kuiskuttele korvaan:
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viis
- viisi vuotta tulee tänään täyteen
ja A tähtisilmä, nappisilmä, hymysyy
on jo iso poika!"
Vastaukseksi sain videon jossa synttärisankari napitti ruskeilla silmillään ja kiitti runosta 🧡
(Mumminsa oli myös löytänyt ohjeiden "pelunoiden kohdalta vasemmalle..." mukaan oikeanlaisen lego-paketin - näin senkin 😄)

Aamu alkaa meillä, niin kuin monessa muussakin kodissa aamupalalla ja meillä siihen kuuluu tietenkin kahvi. Koska meillä juodaan kahvia kovin vähän, juodaan murukahvia. Työnjako on seuraava: Mursu tekee voileivät - usein ovat jo valmiina, kun minä vasta venyttelen itseni ylös - ja minä teen kahvin. 
Meidän vedenkeitin on toinen tätä lajia: tästä voi valita vedelle haluamansa lämpötilan - eri teelajithan vaativat oman lämpötilansa - ja jokaiselle lämpötilalle on oma värinsä! Punainen on KUUMAA eli sata asteista. 

Selvitäkseni törmäilemättä olohuoneeseen ja keittiöön, nappaan silmälasit tältä pöllöltä, joka niitä ystävällisesti aina yön säilyttää. 

Siskorakas lähetti tämän vuosia sitten ja kelpo kapine, myönnän. 
Ja ei, pöllö ei kärsi alkavasta kaihista vaan huonosti työnsä hoitavasta kotiapulaisesta... Kevätsiivouksen tai ainakin pölyjen pyyhkimisen aika näköjään. Huomasin "pölyiset silmät" vasta kun siirsin kuvan tänne. 

Pöllöä usein lapsettaa, se ei ole salaisuus. Ja siksipä kirjoituspöydän laatikosta löytyy mm. värityskirja 😊 Eikä voi olla värityskirjaa ilman värikyniä. 
Osa kynistä on siltä ajalta kun vielä askartelin eli tooosi vanhoja. 
Vihreä nauha oikeassa yläkulmassa on Pojan eskarissa tai ala-asteella tekemän keppihevosen suitsista. Se on meillä vielä hoidossa, kunnes heiltä löytyy sille tilaa. 

Pimeinä talviöinä tarvittiin taskulamppua. Ja varmuuden vuoksi niitä oli kaksi - kynän päässä on taskulamppu ja toisessa päässä... no sillä on kätevä naputella puhelinta, kirjoittaa viestejä, kun sormin naputellessa tulee usein tökättyä viereistä kirjainta ja sitten viestissä lukee ihan mitä sattuu.. Niin kuin näissä mun höpinöissäkin.

Kahvimuki ja teemuki ovat erikseen. Tämä on mun teemuki. Taika -sarjan mukeja on jokaista väriä yksi ns. keräilymuki, joita kyllä käytetään jos tarvitaan. Punaisia ja musta-valkoisia on kaksi, joten tuplakappaleet on otettu käyttöön. 
Tuolta mukin korvan alta pilkottaa mun lego-palikat 😊 Siskorakas toi joskus...kohta 30 vuotta sitten matkoiltaan mustan ja valkoisen legopalikan suola- ja pippurisirottimiksi. Kauhee kun aikaa juoksee, on sillä pahuksen pitkä jalat ja hyvä kunto 🏃‍♀️🏃‍♂️

Voih, tästä päivityksestä tulisi ihan mahdottoman pitkä jos kuvaisin tähän ihan kaiken punaisen mitä löytyy... Naulakossa roikkuu yksi ulkoilutakki, jossa jälleen kerran yllättäen lukee Suomi Meloo. 

Hoksasin, että meidän kauppakassit ovat punaisia. Näitä on meillä yhteensä kolme. Ei, emme osta meille kahdelle kerralla kolmea kassillista ruokaa, mutta pari on aina autossa "varalla", tai ainakin yksi, kun ei välttämättä muista ottaa kassia mukaan. 
Mikä näissä on erityistä. Ainakin ensimmäisestä kassista tuotto meni SPR:lle,  ja käsittääkseni myös myöhemmin netistä tilaamistanikin, vaikkei niitä heiltä löytynytkään; oli joku muu kauppa josta ne löysin. Mukana tuli kestohedelmäpussit, jotka on ihan superplussaa. 
Vähän huonosti näkyy, mutta kassissa lukee mm. "vapaaehtoisuus" ja "inhimillisyys". 

Klomps-klomps-klomps.
Selasin puhelinta ja löysin kuvan punaisista kengistäni 😍 Nekin ovat reilun 30 vuoden takaa ja niitä lainasi pieni poika, joka on nyt kasvanut isoksi mieheksi, pitää huolta avovaimostaan, vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. Ja kissasta nimeltä Juusto. 

Repolainen taisi odottaa kuvaa pöllöpeitosta. Harmi kyllä, peitossa ei ole punaista pöllöä, sellaista oikean punaista pöllöä, mutta jospa tämä kelpaisi?

Joskus vuosia sitten pyysin ystävältä pöllöä läppärin kanteen ja sain tällaisen. Läppäri meni rikki eikä tarraa saanut irti 😢 Ihana ystävä teki uuden pöllötarran ja toisen varalle - vielä on siis mahdollista ostaa yksi uusi läppäri joskus..

Tällaista punaista elämää. Kaikenlaista punaista jäi kuvaamatta, mutta eihän kukaan blogissa kirjaa jaksa lukea 😂😂