Jotain vanhaa ja jotain ruskeaa...

Repolainen lähti reissuun ja jätti meille VÄRIHAASTE een väriksi ruskean. Yhden ruskean asian huomaan jo nyt unohtaneeni, mutta kuvia on niin paljon, että olkoon, en nyt nouse sen takia tästä ylös. 
Mutta kun haasteen väri paljastettiin, niin jälleen kerran ensimmäinen ajatus oli "mitä ruskeaa meillä oikein on...". Niinpä, mitähän meillä oikein olisi. Mitäs jos avaisi vaikka silmät 😄 

 Sillä aikaa kun Mursu askarteli meille ruokaa, minä pujahdin ulos ja katselin mitä meidän punaisen tuvan pihalta löytyykään - alppiruusun rusehtavien lehtien lisäksi.

Ihan ensimmäisenä tietenkin löytyy viime kesänä nikkaroimamme portaat jotka käsittelimme ruskeiksi. Aurinko on lämmittänyt ne ihanan lämpimiksi ja kesäaamuina on ihana istuskella niillä juomassa aamukahvia ja kuunnella lintujen laulua. 
Portaiden edessä olevat liuskekivet saivat vähän "osumaa" kun Mursu ja Tupla-Halla siirsivät pöllejä takapihalta etupihalle. Onneksi kivi on vain kiveä.

Jatkoin matkaa kohti saunaa ja matkan varrella oli se valtava pöllikasa, josta eilen helteessä teimme klapeja - onneksi on se klapikone! Muutama koivupölli oli aika valtava (vielä isompia on kasan pohjalla) ja saimme niistä hienoja tuohia. Mietin, mitä niistä tekisin; opettelisinko itse tekemään niistä tuohiropposia? 
Osaisinkohan 🤔 Naapurikylässä olisi kyllä tuohimestari, saisikohan hänet opettajaksi.

Pöllikasan vieressä on kukkapenkki, joka on aikanaan tehty A-nopin muistoksi. Hänellä ei ollut viherpeukalo keskellä kämmentä niin kuin minulla ja suren sitä, että piha ei ole enää niin kaunis kuin hänen täällä eläessään. Mutta kukkapenkkiin kylvämme tai istutamme joka kesä jotain ja joka kesä siinä kasvaa jotain kaunista. Se on paikka, jossa jokainen meistä, Mursu, Poika ja minä käymme juttelemassa Mummille - mitä kukin milloinkin. Poika tänne tullessaan käy siellä aina ensimmäisenä, ennen sisälle tuloa. Nyt siellä kasvaa jo mansikoita, metsämansikoita 🍓 eikä niitä kuulemma saa nyppiä pois. Niiden lisäksi kylvin "syötäviä kesäkukkia". Saa nähdä mitä tästä tulee. 

Vielä jatkoin matkaa ja päädyin työkaluvajan nurkalle, josta löysin fillarin. Kumit puuttuu, mutta viedään korjaamolle. Kumit oli ostettu,  emme saaneet niitä paikalleen ja lahjoitimme ne 4H-yhdistyksen kierrätykseen, jossa luvattiin korjata tämä pyörä vastineeksi uusista päällikumeista 👍 
Minun ensimmäinen OMA ja ihan upouusi polkupyöräni oli juuri tämän merkkinen, väriltään vihreä. 

Vajan kulmalla seistessäni silmiini osui vielä lisää ruskeita asioita - kuivien, haravoimattomien lehtien lisäksi. Lehdet on jätetty haravoimatta siksi, että haluamme pihan sammaloituvan ja pikkuhiljaa niin käykin; joka kesä sammalta on enemmän ja enemmän. Ja ruohonleikkuuta vähemmän 🤭😄

Silmiini osui saunan nurkalla tämä ruskeaksi ruostunut tynnyri.
Ei tätä ole kertaakaan käytetty siihen tarkoitukseen, miksi se
on tuohon nostettu ja jätetty, mutta sen tarkoitus on, että
siinä voisi joskus turvallisesti polttaa pieniä määriä risuja yms.
Kaikkea ei tarvitsisi lähteä viemään jäteasemalle. Mutta siinä
se kököttää.. Tyhjensin sinne tänne muuttaessamme n. 10
mapillista nuoruuden aikaisia kirjeitä, jotka oli tarkoitus polttaa,
mutta polttamatta jäi. Vesi- ja lumisateet ovat tehneet
tehtävänsä niiden suhteen. 

Vielä ennen kuin käännyin mennäkseni takaisin sisälle, sillä olisihan sielläkin varmaan jotain ruskeaa kuvattavaksi, vilkaisin itse saunarakennusta: työhuoneen ovi (siellä sitä ruskeaa vasta olisikin ollut, monessa eri sävyssä), tikkaat, kattokin taisi olla ruskea ja saunan ovi, joka on samanlainen kuin työhuoneen ovi: 

Tästä ovesta on käyty monen monta kerta saunan lempeisiin löylyihin ja tultu saunapuhtaina ulos. 
Tämä ovi kuului lähes kaksikymmentä vuotta meidän perheen jouluperinteisiin - ja niihin kuului myös se, että minä kipaisin saunaan ja saunasta sisälle paljain varpain. A-noppi oli "kauhuissaan": eikö sinun varpaita palele? Ei, olin lapsesta asti tottunut juoksemaan saunareissut talvella paljain varpain 🐾

Onko muuten teillä muilla ollut semmoista tapaa isovanhempien (tai vanhempien) kanssa saunassa käydessä, että kun oli peseydytty ja kaadettu päälle se viimeinen huuhteluvesi päälle, niin ennen kuin suljetut silmät avattiin, niin niistä "imaistiin" vesi pois, ettei sitä menisi silmiin? 

No, palaillaan kuitenkin sisälle, vielä on ruskeita asioita, matkan varreltakin löytyy vielä yksi minkä unohdin "lähtiessä". Portaiden vieressä, on mitäpä muuta kuin pöllöjä. Aikanaan meillä joulukuusen korvasi pajuobeliski, johon kiersin valot ja juurelle valkoista punosta leikkimään lunta.
Sittemmin löytyi yhdestä puutarhaliikkeestä kesähelteellä tämä eikä kestänyt kauaa, kun se oli auton takakontissa... Takaa pilkottaa vanha puulaatikko, jonka käsittelin samalla puunsuojalla kuin portaatkin ja tuon puupöllin lahjoitti Tunturiruipelo. Siitä piti tehdä jotain, mutta kun en muista mitä 🤦‍♀️

 Joko te olette väsyneet tähän ruskeaan höpötykseen? Ei tämä enää pitkään kestä, pari tuntia korkeintaan... 

Se minua lähinnä oleva ruskea asia, tai oikeastaan se kai on toiseksi lähin. 
Naapurikunnan puolella pitää iäkäs pariskunta vanhan tavaran kauppaa ja me siellä silloin tällöin poikkeamme. Olemme ostaneet sieltä isompaa ja pienempää tavaraa ja pari kertaa on jätetty tavaraa "tilaukseen": jos tämmöinen tulee eteen, niin soittaisitteko. Ja ovat soittaneet. 

Tämän kanssa kävi niin, että katseltiin ja kierreltiin ja katseltiin. Tultiin kotiin ja koko kotimatka puhuttiin tästä. Ja kun päästiin kotipihaan, käännettiin auto ja lähdettiin hakemaan tämä kotiin.

Tästä tuli meille sohvapöytä ja samalla lisää säilytystilaa; tänne mahtuu kaikki meidän lakanat, pussilakanat, tyynyliinat, pöytäliinojakin sekä tärkeitä papereita ja vähän kaikenlaista. 

Koska tämä ei ole meidän perintöarkkumme eikä tästä ollut myyjilläkään mitään tietoa kenen tämä on ollut, on meillä ajatuksena tänä kesänä ottaa ja hioa tämä, korjata haljennut kansi ja sitten miettiä maalatako vai miten käsitellä. Ehkä maalaamme kyljessä olevien nimikirjainten tilalle meidän nimikirjaimemme ja jonkun meille tärkeän vuosiluvun. 

Seuraavat kaksi huonekalua sen sijaan ovat minulle tärkeitä ja toivon, että Poikakin osaa niitä arvostaa kun aika koittaa. 

Tämä on isän puolen isovanhempien kaappi, joka oli lapsuudessani ns. kulmakammarissa, jossa ei tavallisesti aikaa vietettiin, vain juhla- ja pyhäaikaan. Kaapissa oli lapsen mieleen jänniä esineitä, joita lasioven takaa vain katselin ja joskus tuon oikean puoleista ovea varovasti raotin. Kaapin sain perinnöksi kun heidän talonsa myytiin. 
Kaapin päällä olevia tavaroita ei tarvinne sen kummemmin selitellä - oikealla taaimmaisena oleva valkoinen pöllö on se josta kaikki alkoi. Se täytti tänä kevään 23 vuotta ja sen sain, kun Mursu kävi Pojan kanssa TAYS:ssa katsomassa miten se Yks Helvetin Pöllö toipuu aivokasvainleikkauksesta 🧡

Tämän toisen pöllön taas sain kerran "ihan muuten vaan", kun tää oli niin kiva ja ihastuin tähän. Ja jakkaroita ihminen tarvii aina. 

Mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän jakkaraa tarvii, kun ei muka pysy pystyssä eikä saa kenkiä jalkaan eikä edes sukkia. 

Seisomaan en tämän päälle saa kiivetä, vaikka tämä tukeva onkin. 

Nyt ollaan viime metreillä 👍😄 Tätä kuvaa Repolainen on odottanut: KYLLÄ! Peitostani löytyy ruskea pöllö! 
Kävin eilen jäätelöautolla ja ostin Pätkis -jäätelöpuikkoja ja niitä olen nyt tämän ruskean pöllöni kanssa syönyt 🍦

 

Käsi ylös ja huutakaa HEP, kuka jaksoi lukea tänne asti 😂😂

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä, ruskettukaa maltillisesti ja muistakaa aurinkovoiteet - suojautukaa auringolta. 
Muistakaa, että tuuli on petollinen ystävä helteillä!