Kaikki sympatiani Terhille 👍
En elvistele omilla ajotaidoilla, joka takuulla ovat pahasti ruosteessa 12 vuoden ajamattomuuden jälkeen, mutta kuten Terhille päivityksensä kommentissa sanoin; harjoitus tekee mestarin 💪
Oma ajokokemus ja -"taito", jos sitä siksi voi sanoa, karttui 15 vuoden aikana viikon pakettiautoajotreeneillä. Eli missäpä muualla kuin Suomi Meloossa... Välillä oli melkoisen ahtaita ja hankalia paikkoja, kaikkein pahimmissa kyllä käytettiin - krhm, tunnustan: miehiä. Viimeiset vuodet olin vain apukuskina.
Mutta helposti ei tämän Pöllön autoilijan ura käyntiin lähtenyt, ei todellakaan 😂
En ollut koskaan ajanut mitään moottoriajoneuvoa, en mopoa, en traktoria - en edes ruohonleikkuria.
Ensimmäinen ajotunti oli kaupungin nykyisen Messukeskuksen parkkipaikalla, joten tilaa oli. Eteenpäin ajo sujui ihan hyvin; sain auton käyntiin ja opin vaihtamaan vaihteen ja kaikkea semmoista - mitä nyt pitää osata. Mutta sitten pitikin peruuttaa sieltä parkkipaikan päästä lähtöpaikalle. Ei onneksi ollut mitään betoniporsaita tai muita, sillä minä tyttö käytin kyllä ihan tasan koko parkkipaikan hyödykseni.
Hiki valui sekä minulta että opettajalta, mutta oltiin lopulta lähtöpaikalla ja auton nokkakin oli kohti kaupungin keskustaa.
Oli nimittäin tarkoitus, että ajaisin kaupungin läpi takaisin autokoululle - ja auton pysäköintihalliin.
Ensimmäinen ajotunti oli kaupungin nykyisen Messukeskuksen parkkipaikalla, joten tilaa oli. Eteenpäin ajo sujui ihan hyvin; sain auton käyntiin ja opin vaihtamaan vaihteen ja kaikkea semmoista - mitä nyt pitää osata. Mutta sitten pitikin peruuttaa sieltä parkkipaikan päästä lähtöpaikalle. Ei onneksi ollut mitään betoniporsaita tai muita, sillä minä tyttö käytin kyllä ihan tasan koko parkkipaikan hyödykseni.
Hiki valui sekä minulta että opettajalta, mutta oltiin lopulta lähtöpaikalla ja auton nokkakin oli kohti kaupungin keskustaa.
Oli nimittäin tarkoitus, että ajaisin kaupungin läpi takaisin autokoululle - ja auton pysäköintihalliin.
Ajoin autoa ehkä sellaiset.. no vähän reilun puoli kilometriä. Uusi auto, ensimmäisiä kilometrejä ajossa 🤦♀️ Opettaja käski pysäyttää ja totesi, että taitaa olla parempi jos hän kuitenkin ajaa kaupungin läpi, kun on ruuhka-aika ja kaikkea... Auton oikean puolen vanteet ja pölykapselit oli hurjan näköiset - mitä nyt voi kuvitella kun raapivat koko ajan katukivetyksen reunaa.
Mutta kyllä harjoitus auttoi autokoulussakin. Tuli päivä jolloin oli aika mennä inssiin - kun olin ensin läpäissyt kirjalliset. Kiltti katsastusinsinööri päästi läpi, vaikka virheitä oli yksi enemmän kuin sallittua, mutta kun kaikki virheet oli auton rakenteisiin liittyviä, totesi hän vain, ettei naisten näitä tarvi tietääkään. (Tänä päivänähän noin ei saisi sanoakaan, siitähän nousisi kauhea meteli. Eikä hän tiennyt, että olen autonasentajan tytär ja jos isältä olisi kysytty, niin ei ehkä olisi päästänyt niin helpolla 😉😉)
Vielä viimeinen ajotunti ennen inssiajoa. Ajattajana autokoulun omistaja, joka kesken kaiken tuumaa "Meidän koululaisia ei olekaan pitkään aikaan pistetty ajamaan taskuun, ne varmaan laittaa sinut ajamaan".
Anteeksi MIHIN??? No taskuun, taskuparkkiin.
Ollut ikinä kuullutkaan.... Vajaassa tunnissa sitten treenaattiin taskuparkkia ja olin aivan kauhusta jäykkänä inssiin mennessä ja ihan varma, että siihen se sitten kaatuu.
Mutta ei! Sain peruuttaa "talliin". Ja jos jotain osasin, niin sen osasin, niin hyvin, että inssi nousi autosta ja MITTASI joka matkan joka kepistä autoon 😂😂 Olin tuurilla onnistunut ajamaan auton lähes millilleen keskelle! SE ja pari selitystä pelasti inssiajon ja pääsin läpi!
Ja se taskuparkki. Sitä en ole oppinut ikinä. En, en vaikka Mursu 25 vuotta yritti sitä mulle opettaa. Ennemmin etsin kunnon parkkipaikan vähän kauempaa ja kävelin, kuin yritin turata autoa taskuun. Varmaan olisin saanut sen helpommin takin taskuun, kun taskuparkkiin.
Mutta Mursu oli kärsivällinen opettaja ja neuvoja; siitäkin huolimatta, että autossa.. tuota... kerran oli keulassa jalkapallon mentävä reikä ja kerran oli auton katossa reikä.. Ja semmoisia pikkusattumuksia sattui. Autolle. Ei koskaan ihmisille eikä eläimillekään.
Kiito sympatiseerauksesta :-).
VastaaPoistaSanasta taskuparkki pulpahti mieleen mennyt aika jolloin ajelin ihan tuliterällä bemarilla ja kuinkas sitten olin jotenkin täysin ajattelematon= tyhmän rohkea ja luulin parkkeeravani auton Tampereen Stockmannin eteen vapaaseen ruutuun taskuparkkiin. Kun olin siinä vekslannut sen seitsemän kertaa ihmisjoukon katsoessa epätoivoista yritystä älysin sentään kaasutella pois paikalta ennenkuin kolisee :-). Sen jälkeen en ole koskaan enää edes yrittänyt enkä yritä ! Jotain kai oppii kerrasta ??
Monenlaisia autoja olen minäkin toki ajanut. Vanhoja koslia, pakettiautoja, muuttoautoa, matkailuautoa ja monenlaisia vuokra-autoja, mutta pääosin vain eteenpäin :-))).
Autokoulumuistot on kyllä sellaisia , että ne on kaivautunut syvälle sieluun. Kun luin Sinun juttuasi minunkin käteni hikosivat :-).
Taskuparkki sananakin on jotain kamalaa - pistää kyllä mielellään kävelemään 😉
PoistaErikoinen sattuma on se, että autokoulu jota Mursu ja minä aikanaan kävimme; Mursu n. puoli vuotta minua aiemmin, oli siirtynyt silloisen omistajan pojalle, kun tuli meidän Pojan aika mennä autokouluun ( me vähän niin kuin pakotettiin: menet nyt ja me maksetaan tai maksat itse jos ajat kortin joskus myöhemmin. Valitsi "nyt)
Poika jo meidän käydessämme autokoulua leikki sihteerin pöydän alla oli siis nyt omistajana 😄
Tänä päivänä asumme hänen kanssaan samalla kylällä täällä maaseudun rauhassa 😅
Minä kävin autokoulun pakon edessä kun muutettiin maalle. Autokoulu oli Kyrössä ja ajotunnit ja inssi Turussa.Sain kortin marraskuussa ja oli pimeää, liukasta ja luntakin tuprutti. Alla oli vanha rattivaihteinen farmaritaunus jonka polkimille yletyin ainoastaan jos selän takana oli patjakäärö :-). Ajelin kuntainliiton pikkukouluille pitämään hammasvalistuksia enkä tuntenut yhtään reittejä.
PoistaIltaisin oli muutama vanhempainilta jossa piti puhua ja kun pilkkopimeässä ajoin kotiin auton vedellessä viimeisiään niin oli kyllä luojan lykky , että selvisin niistä keikoista hengissä.
Puoli vuotta sitä piinaa kesti ja sitten muutettiin Tampereelle ja auto vaihtui saabiin ja sen polkimille ylsin minäkin :-).
Minä ajoin kortin keväällä/kesällä. Olen syntynyt juhannuksena ja siihen aikaan kun kävin autokoulun, ne olivat heinäkuut kiinni. Hirveä kiire oli saada kortti, ei jaksanut odottaa kuukautta - jos en olisi päässyt läpi. "Nuorena ja nättinä" pyysin kauniisti, että olisiko MITENKÄÄN mahdollista, että voisin poikkeuksellisesti tehdä kirjallisen kokeen ja inssin samana päivänä ja vielä sinä päivänä kun täytin 18 - se ei normaalisti ollut mahdollista; ei molempia kokeita samana päivänä ja ja inssi vasta kun olet sen 18.
PoistaSelitin, että ollaan perheen kanssa lähdössä lomamatkalle Norjaan ja olisi kiva jos minäkin voisin välillä ajaa autoa, kun matka on niin pitkä 🙄🙄 Aneluni hyväksyttiin ja kun se inssikin meni läpi, paperit ehti lähteä poliisilaitokselle ennen autokoulun lomaa ja sain kortin n. viikossa.
Siellä Norjassa en ole käynyt vieläkään - rajan tuntumassa kyllä 😂😂
18v. ei minulla käynyt edes mielessä ajokortti eikä kyllä olisi ollut siihen rahaakaan. Sitten elämä vähän yllätti kun ykskaks ajokortti olikin tärkeääkin tärkeämpi. Onneksi tuli hankittua edes silloin niin saa nyt ajella rauhassa ainakin sinne 70-vuotiaaksi asti :-).
PoistaAjoin kortin 19-vuotiaana. Puolet Kuopiossa ja loput Rovaniemellä. Onneksi noudatin isältä saamaani oppia säilyttää kuitti, koska meinasivat Roissa periä etumaksutonnin uudestaan. Inssiin mennessä ajoin paikalle itse kaverin autolla ja jätin sen vähän matkan päähän ennen inssiautoon nousemista, heh. Olin ilmeisen hyvä kuski, koska sain ainoana naisena ajaa kaverin letukoilla? Menentin kortin 2004, enkä tarvitse sitä enää. Oikeasti kaipaan joskus ajamista, mutta ei täällä autoa tarvitse. Julkisilla pääsee.
VastaaPoistaÄitienpäivää!
Ai niin, piti vielä kertoa, että onnistuin joskus ajamaan täydellisen taskuparkin keittiön ikkunan alapuolelle. Kipitin ikkunaan ottamaan kuvaa Volvosta, niin takana ollut auto oli lähtenyt. Se siitä todistusaineistosta!?
PoistaVietiin tänään Poika kotiin (kävi nukkumassa yhden yön täällä meillä, kun kävi äitienpäivävierailulla mummolassa - niin, kiitos sinullekin toivotuksista; äitienpäiväkin on joka päivä 🧡) - ja siinä matkalla puhuttiin juuri, että kaupungissa ei välttämättä omaa autoa tarvitse, julkinen liikenne on niissä hyvä. Asui ennen pääkaupunkiseudulla, sen jälkeen parissa muussa kaupungissa ennen nykyistä kotikaupunkia.
PoistaMinulla ei ole ajokorttia. Lasteni isä yritti opettaa kerran jossain metsätiellä ja totesi "Kyllä niillä autokoulun opettajilla pitää olla hyvät hermot." Lasteni isähän on tunnetusti maailman vähiten hermostuva ihminen. Olisin siteen jossain vaiheessa halunnut ajokortin, mutta silloin ei ollut rahaa moiseen turhuuteen. Hyvin olen autottomana pärjännyt, vaikka joskus kaipailisin kantoavuksi autoa.
VastaaPoistaTavaroiden kuljettamiseen auto on mukava olla olemassa ja näin maalla asuvana kätevä; nyt kun koulut loppuvat, päättyy julkinen liikenne kesäksi kokonaan. Maalle muutto oli oma valinta ja oli tiedossa, että ihan kaikki ei ole kulman takana tai kävelymatkan päässä niin kuin ennen.
PoistaTansseihin pääsisi kyllä 😊
Kyllä tähän on jo tottunut, ettei enää itse saa/voi autoa ajaa, on aina muiden kyyditsemisen varassa, mutta harmittaa se välillä silti.