En edelleenkään suostu vanhenemaan 😅, mutta en taida voida sille mitään, että musta on selvästikin tulossa jäärä. Hmmm.... Lanseeraan uuden nimityksen kaltaiselleni ihmistyypille: Vanhajäärä.
Kyllä, tiedän että on olemassa vanhoja jääriä, mutta he ovat nimen omaan VANHOJA jääriä. Vaarini taisi olla sellainen. Mutta korostan edelleen, että en ole vanha enkä aio vanhaksi tullakaan, joten olen vanhajäärä.
Ja kuten otsikosta näette, jääriä on monenlaisia; itse asiassa wikipedian mukaan Suomessa niitä on 80 eri lajia, tuossa siis vain kolme. Vanhajäärää ei listalta löytynyt. Hapsijäärä ja runkohaapsanen kuulostavat hauskalta.
Ai mikä nyt on syynä siihen, että tunnen olevani Vanhajäärä 🤔. Ihmiset. Ja heidän käyttäytymisensä. Mikä meitä, tai siis heitä, oikein vaivaa. Minä-minä-minä?
Tapahtuma A:
Olimme Mursun kanssa liikkeellä; tarvitsimme pari kuormalavaa ja koska olimme niitä yhdestä paikasta jo saaneet; helpottaneet sillä tavalla heidän jätekuormaansa, päätimme kysyä niitä paria toisesta paikasta. Mursu meni kysymään asiasta myymälän puutarhaosastolta, jossa myyjä samalla jutellessaan tervehti hyväntuulisena JOKAISTA portista sisään tulevaa asiakasta. Sinä aikana, kun Mursu siinä seisoi ja jutteli hänen kanssa KUKAAN ei vastannut myyjän tervehdykseen. Ei kukaan. Ehtipä paikalle vartiointiliikkeenkin kaveri, jonka kanssa asiaa ihmettelivät; Mursu tuumasi hiukan sarkastisesti, että hukkaan menee sinun hyväntuuliset tervehdyksesi, johon myyjä oli iloisesti nauraen vastannut, ettei hän voi sille mitään, hän nyt vain on tämmöinen 😊
Pisteet hänelle - ja vartiointiliikkeen nuorelle miehelle - mutta niitä murjottavia, mörököllejä asiakkaita, jotka mutisivat mahdollisen tervehdyksensä jonnekin kainaloon tai eivät tervehtineet ollenkaan... Noh. Toivottavasti löysivät etsimänsä ja huominen päivä on parempi, kun puutarhatyöt on tehty ja piha pian täynnä kukkia.
TAPAHTUMA B:
Jatkoimme matkaamme ja päädyimme lopulta ruokakauppaankin. Mursu reippaana käveli edelläni ja minä olin vielä leipäosaston kohdalla kun meinasin pudottaa silmäni ja nielaista kieleni.
Jos kyseessä olisi ollut nuoret, olisin puhissut ja mulkoillut, ja ehkä sanonutkin jotain, mutta nyt kyseessä oli vanhempi pariskunta. Minua vanhempi.
Oli jopa lähellä, etten saanut osumaa..
Rouva otti leivän hyllystä ja HEITTI sen parin metrin päässä olevalle miehelleen!
Kuulostaa varmaan näin luettuna "no mitä tuosta nyt, pikkujuttu", mutta...
Minut on lapsesta asti opetettu kunnioittamaan ruokaa: ruualla ei leikitä, se syödään mitä lautaselle on itse otettu, ruuasta kiitetään.
Murrrr.... Herra ja rouva käsitelköön ostamaansa ruokaa kotonaan miten lystää, mutta.. No, mielipiteeni tuli varmaan jo selväksi tuossa edellä? Murrr....
Pari päivää on ollut jo oikea kesä. Huh hellettä, sanoisin. Eilen käytiin kaupungissa ja vaikka autossa on ilmastointi ja aukeavat sivuikkunatkin, niin oli aika tuskaisaa. Tuskaisa olo antoi jo merkkejä siitä, että jos tuleva kesä on helteinen, Riesan kanssa tulee olemaan yhteenottoja useammankin kerran. Ja niin hyvin kuin meillä on viime aikoina mennyt.
Mietinkin eilen, että mitä jos tarkoitus olikin, että olisin syntynyt keisaripingviiniksi 🤔 Toisaalta, kun puhuin aiheesta Mursun kanssa, mietittiin, että perisuomalainen kettu voisi olla parempi: saisi nauttia kaikista vuodenajoista, mutta kukaan ei kuitenkaan jahtaisi. Ilveksenäkin voisi olla ihan ok, kunhan pysyisi poissa ihmisten ilmoilta.
Kaipaamaani vettä kuitenkin satoi tänään, ehkä noin 5 minuuttia ja isojen vedenkeräyssaavien pohjalle ehkä noin kolme senttiä. Ei siis niin paljoa, että olisin voinut pestä vedellä ne saavit. Ja minä kun ostin pesua varten jo valkoisen vessaharjankin 😂
Taitaa olla aika levottomat jutut.
Siispä lopetan höpöttelyn tähän vaillinaiseen kuvaan. Kirkon torni on katkennut - ei johdu vappumunkeista eikä -simasta, vaan siitä, että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vaikka Mursu yritti olla varjona, tuulen pöllyttämä hiekka yhdessä auringon kanssa sokaisi surkean kuvaajan.
Mutta osaatko silti sanoa, mistä tämä upea kirkko löytyy?
Ymmärrän molemmat murinat! Josta tuli mieleen bussikuski Hevossalmesta palatessa. Siis päinvastaisessa mielessä. Olin menossa ovesta ulos, kun huomasin miehen pällistelevän peilin kautta ja kuulin, kun hän sanoi mikkiin: "kiitos ja hei!". Nostin kättä ja hymyilin. :D
VastaaPoistaKirkkoa en tunnista.
Ihanaa aurinkoista päivää ja tulevaa viikonloppua!
Niin kuin Laiskiainen tuolla myöhempänä kirjoittaakin, niin täällä "meillä päin" - olen asunut hänen kanssaan samassa kaupungissa ennen kuin muutettiin tänne keskelle-ei-mitään-missä-on-kaikki 😊 on ollut aina tapana huikata bussikuskille kiitokset poislähtiessä. Ja kuskit kyllä ovat vastanneetkin.
PoistaSiellä Isolla Kirkollakin vanhasta tottumuksesta huikkaan sen kiitoksen, vaikken vastausta useimmiten saakaan, mutta onneksi on noita sinun kohtaamiasi kuskeja, jotka kiittävät matkustajia!
Aurinkoista sunnuntaita - vielä alkuviikoksi on ainakin meille luvattu lämmintä!
Kirkko kiinnosti, joten googletin sen, mutta en kerro tässä vastausta jos joku haluaa arvailla tai kertoa tietävänsä :)
VastaaPoistaOon varmaan tottunu enemmänkin mörököllimyyjiin yms, kun hämmästyn usein jos ne sattuu tervehtiin. No lähikaupassa siihen jo alkaa tottua. Mutta mikä NOLOUS on jos joku tervehtiikin mun takanaolijaa, joka on sen tuttu! Siks yllättävissä tilanteissa ensin pälyilen ympärilleni että mulleko se sano, ja sit moikkaan takas :D
Olisit toki kirjoittanut - sitä vartenhan tuota kyselin 😅 Eikä suinkaan apuvälineet ole kiellettyjä.
PoistaMinusta nolous ja nolostuminen on ennemminkin sen myyjän "ongelma" ja huonoa käytöstä, jos ei ole sinua tervehtinyt mutta tervehtii jäljessäsi tulevaa tuttavaa. Todellakin noloa ja huonoa käytöstä.
Me kun käymme Mursun kanssa yhdessä kaupassa ja yleensä marssijärjestys on se, että Mursu menee edeltä pakkaamaan, minä lastaan tavaroita hihnalle ja jään maksamaan. Isoissa marketeissa käy usein niin, että Mursua tervehditään johon hän vastaa, mutta jos minä en sanoisi mitään, ei kassa tervehtisi mua lainkaan. Siksi huikkaan oman tervehdyksen aina niin reippaalla äänellä, että varmaan kuulee ja tietää ketkä ovat asiakkaina 😉😅
Jääräksi en itseäni osaa nimittää, mutta Karille usein sanoin puoliksi leikilläni , että mitäs se vanha jäärä ja samat sanat kohdistan välillä myös Artulle :-).
VastaaPoistaTuo tervehtiminen on kyllä toisilla kiven takana. Kun aikoinaan muutin Touhulaan niin minusta oli mukavaa ja kodikasta kun kylän raitilla vastaantulevat tervehtivät. Jopa kouluun menevät lapset moikkasivat reippaasti. Nyt kun sillekin kylälle on tullut paljon uusia maallemuuttajia ja uusia omakotitaloja niin vastaantulevat suorastaan välttelevät katsekontaktia tervehtimisestä puhumattakaan. Kun ajattelen niin, että ainakin osa maallemuuttajista on tullut sinne juuri sen yhteisöllisyyden perässä. Eikä tarvitse jäädä raitille rupattelemaan vaan riittää kun vaikka nyökkää päätä jos muuhun ei taivu :-).
Me taidetaan Mursun kanssa molemmat olla, ainakin tietyissä asioissa, vähän jääriä. Taitaa olla isoisien peruja kummallakin, luulen ma.
PoistaTervehtiminen on ainakin peruja isovanhemmilta: isän vanhemmat asuivat nykyisen kotikylän naapurikylässä ja siellä kaikki tunsivat kaikki. Kävin ala-asteen siellä ja kun kävelin n. kilometrin koulumatkan, vastaan tuli useita kyläläisiä. Jos joskus jäi joku tervehtimättä, niin ennen kuin olin takaisin mummolassa, oli tieto jo kulkenut edelläni ja sitähän tentattiin: "Miksi et sanonut huomenta Koivusen mammalle?" jne. 😊 Olikin kaupunkiin muutettua vaikea oppia tavasta pois: kaikkia vastaantulijoita ei tarvitse tervehtiä 😂
Nyt taas kun muutettiin tänne maalle, on mukavaa, kun kaupassa tervehditään, vaikka emme kaikkia tunnekaan. Meidät kyllä tunnetaan; ollaanhan me A-nopin sukua 😍
Veikkaus heti kärkeen…Tuo lienee Hartolan kirkko.
VastaaPoistaMinä oon milloin turilas, milloin jäärä. Tuo tervehtimine tai tleensäkin toisten huomioiminen tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä. Oon aina ollut ylpeä kun täällä päin huikataan bussikuskille pois lähtiessä kiitokset. Tällä viikolla havahduin siihen, että sekin on vähentynyt
Hartolan kirkkohan se - minusta se on kerrassaan upea!
PoistaMietin tuon kuvan otettuani, että kyllähän kaikki kirkot ovat hienoja, mutta sitten... En kyllä voi sittenkään allekirjoittaa sitä - sisältä moni kirkko on hieno, mutta valitettavasti yhteen aikaan rakennettiin niitä kummallisia "laatikkokirkkoja" tai muita kummallisuuksia, joista ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että olisivat hienoja.
Meidän kylän pieni puukirkko on kaunis kirkko, oletko nähnyt sen?
En ole pitkään aikaan käynyt kaupungissa niin, että olisin kulkenut bussilla, mutta huomasin jo silloin muutama vuosi sitten kun siellä viimeksi olin, että tuo tapa tervehtiä ja kiittää bussikuskia oli vähentynyt. Tuli mieleen, että johtuisiko se näistä uusista, nykyaikaisista maksutavoista? Ennen käytettiin rehellistä rahaa - tai silloin aikaan kivitaulu ja kivi, sitä pahvilippua johon kuski pihdeillä nipsaisi reiän 😂
Muutaman kerran oon ajanut Hartolan kirkon ohi, mutta sisällä en ole käynyt. Sama pätee teidän kylän kirkkoon ohi oon ajanut, mutta en oo sisällä käynyt. Enkä muuten oo käynyt siellä ”kuuluisassa” pitsa paikassakaan. Kauppa ja marjatila on kyllä tullut tutuksi.
PoistaTuo maksutavan muutos voi tosiaan olla osaltaan syynä tuohon muutokseen.
Meidän kirkossa oon käynyt kerran; silloin kun oltiin just muutettu (itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellessa tein muuttoilmoitukset 😂) kävin laulamassa joululauluja.
PoistaKahvit käytiin baarissa juomassa.. vapun aikaan, kun käytiin hakemassa pizzat kotiin, ei jaksettu tehdä ruokaa.
Ei tietenkään ole tietoa Hartolan kirkosta. Onneksi muilla näkyy olevan. Ja minä olen VANHA! Ollut jo yli kymmenen vuotta. Jäärästä en tiedä. Olisko hapsenkakkiainen.
VastaaPoistaEn usko, että sinäkään olet vanha. Mitä enemmän katselen Tunturiruipeloa, sitä enemmän tulen siihen tulokseen, että ikä on mielentila. Eli, et ole vanha. Mutta.. hapsenkakkiainen ehkä, se on hauska sana ja kun on hyvä mielikuvitus, voi kukin kuvitella millainen on hapsenkakkiainen.
PoistaMuistatko tv:n lastenohjelmista ne... Hapsiaiset?
Meillä muuten oli pari päivää sitten sisällä ihan OIKEA jäärä, en ehtinyt nähdä sitä sen tarkemmin, kun Mursu kiikutti sen takaisin ulos, oli tullut sisälle hänen mukanaan, kun oli ollut puuhommissa.
Poista