Pöllön valokuva-albumeista löytyi....

 Repolainen tuossa joku aika sitten ruuanlaiton lomassa oli viikonloppuna katsellut valokuva-albumeitaan ja voi miten ihania kuvia vuosien (parin vuoden..) takaa laittoi meillekin näytille. Siinä samalla haastoi meidät muutkin katselemaan vanhoja valokuviaan ja laittamaan niitä rohkeasti näytille. Huikkasipa mulle vielä yhdessä kommentissaankin, että ottaisinko haasteen vastaan. 

No meitä on moneen lähtöön 😂😂 ja tässä on yksi joka on aina kovin innokas tarttumaan haasteeseen jos toiseenkin - tuleeko niistä sitten koskaan mitään valmista, se on juttu erikseen. 
Valokuvia oltiin Pojan kanssa vastikään katseltu jonkun verran, ja nyt meillä niitä riittää - en ole edes kaikkia tämän huushollin kuvia nähnytkään.

Ja ettei tule kysymyksiä, ihmettelyjä ja muuta: (Anteeksi huutaminen)
Kuvien käyttämiseen on lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä, vain ja ainoastaan TÄSSÄ blogissa. ÄLÄ KOPIOI KUVIANI! 

Katsotaas mitä löytyi... Totta puhuakseni eka kuva on Äidin albumista (ei pöllitty, otettu vain kuva, Äiti kyllä ihmettelee, mihin kuvat hänen valokuva-albumistaan on kadonneet. En tunnusta.)

Pöllöllä on paljon tätejä, enoja ja setiä eikä nuorimpien kanssa ole kovinkaan montaa vuotta ikäeroa. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä pienemmäksi ikäero muuttuu.

Mutta monista tädeistä, enoista ja sedistä johtuen Pöllölle kävi nolohko sattumus ekalla luokalla. 
Opettaja kyseli kaikilta, kenellä on siskoja ja veljiä. Olin miettinyt, otsa kurtussa varmaan, ja vastannut etten tiedä 🤷‍♀️🤷‍♀️ Olin päivähoidossa toisessa mummolassa - sieltä käsin kävin myös alakoulun - ja aina välillä "lomalla" toisessa mummolassa ja aina oli leikkikavereita sieltä omasta takaa. Enhän minä voinut tietää, onko siskoja ja veljiä vai ketä ne on 😅 Rakkaita ne oli ja on kuitenkin. Voitte yrittää arvata kuka kuvassa olevista voisi olla Pöllö?

Tämmöisenä lettipäänä aloitin koulun. Ekan luokan koulukuvassa istuin, lyhyt kun olin, eturivissä. Ja sain pitää sitä taulua, missä luki mikä koulu, mikä luokka ja mikä vuosi. Ekan vuoden kävin kansakoulua minäkin, seuraavana syksynä tokalle luokalle mennessä mentiin sitten jo peruskouluun. 
Koulua kävin tuossa meidän naapurikylässä 😊 Vanha koulu oli puukoulu - sen ja muistakin ulkohuusseista käytiin pari päivitystä sitten keskustelua. Koulu purettiin kun olin käynyt viidennen luokan ja meidät koko koulu siirrettiin, niin kuin nykyään sanotaan väistötiloihin, Nuorisoseurantalolle. Hyvin sinne saatiin mahtumaan kuusi luokkaa - kaksi luokkaa per opettaja sekä keittiö ja oma keittäjä. 
Muut luokkakaverit tulivat yläasteelle tämän kunnan kouluun, minä kaupunkiin muutettua ainoana kaupunkiin. Ujona maalaistyttönä vähän hirvitti mennä isoon kouluun, mutta onneksi löysin heti sydänystävän.
Toinen kuva tuossa on Repolaiselle 😉 On sitä porrasjuoksua vai mitä se on, harrastanut Pöllökin.. No ei vainenkaan. Nuo ovat ne Karhunpesäkiven portaat, jotka aikanaan kapusin ylös ja luolia, putkia ja muita inhoavana rohkaisin itseni ja pääsin kuin pääsinkin myös katsomaan kiveä sisältä päin. Alastuloon olisi pitänyt olla liukumäki, puolivälissä kramppasi reidet niin, että meinasin jäädä loppuviikoksi sinne tasanteelle lomailemaan. 

Tästä oikeastaan alkaa Pöllönkulman tarina, vaikka itse Pöllönkulmasta ei silloin vielä tietoa ollutkaan. Kuva on sieltä 1980-luvun lopusta, kun Pikku Karhu on vasta syntynyt ja Iso Karhu häntä varovasti kurkistaa. 
Seuraavassa kuvassa Pikku Karhu on juuri tullut kotiin sairaalasta ja nukkuu Ison Suden turvallisessa kainalossa. Tätä kuvaa katsoessa en voi kuin nauraa; siinä on ihan kuin herne ja meloni vierekkäin 🧡
Ja alimmassa kuvassa Pikku Karhu on sitten äitinsä Helvetin Pöllön sylissä. Kovin on äitinsä ollut nuori tuolloin, vasta hitusen päälle kahdenkympin. 
Moni lukija Pöllön nimen tarinan tunteekin, mutta kertaus on opintojen äiti - olen tarinan näköjään poistanut samalla kun olen lyhentänyt nimeni. 
Poika ja Pappa leikkivät Pojan pienenä ollessa karhuleikkiä - en muista sitä sen tarkemmin. Erään viikkoloppuvierailun jälkeen pötköttelimme kolmin sängyllä ja Poika loihe lausumaan:
"Pappa on Iso Karhu, minä olen Pikku Karhu, isi on Iso Susi ja äiti on.. yks tollain Helvetin Pöllö"
Oli kai joskus kuullut isänsä minua niin nimittelevän, kun olin typerehtinyt - pienillä padoilla on suuret korvat ja hyvä muisti 😅😅

Tuohon aikaan jos ei Poika jaksanut itse kävellä, niin pistettiin koriin ja kannettiin, oli helpompi kantaa kun oli kauppakasseja ja muuta kannettavaa 😉😉

Lukumieheksi sitä epäilin jo ihan pienestä alkaen ja melkoisia kirjapinoja se menneen kesän mittaan kirjastosta kotiinsa kantoi. Minutkin "pakotti" muutama vuosi sitten yhteisellä reissulla ostamaan kirjan ja onpa pari kertaa ostanut kirjan joululahjaksikin. Välillä tuo omia kirjojaan lainaksi pyytämättä. 
Kielestä ja kielistä, eritoten japanista, on kiinnostunut ja lyhyitä luentoja saan minäkin aina välillä. Katsotaan, millä tittelillä sitä Pikku Karhua ensi keväänä nimitetään.

Ja sitten vielä viimeinen kuva.

Täti ja siskonpoika. Hurjat syntymäpäiväjuhlat, siksi on rusetti kaulassa. 

Täti on reilun vuoden vanhempi ja alle kouluikäisinä olivat kuin paita ja peppu. Mitä toinen edellä sitä toinen perässä. 
Kun Täti oppi lukemaan 4-5 -vuotiaana, ei mennyt vuottakaan kuin Poikakin oppi - ei voinut ollaa tätiään huonompi. 

Tädillä, siis Siskorakkaalla ja minulla on parisenkymmentä vuotta ikäeroa ja hän oli meillä hoidossa kun Poika oli pieni ja olin kotona. 
Äidin kanssa teimme kerran lapsille kiusaa, kun Äiti tuli hakemaan Siskoa hoidosta. Hänellä oli lainassa minun takkini ja Poika huomasi sen.
- Äidin takki, sanoi Poika.
- Ei ole, äidin takki, sanoi Sisko.
- Ei, se on siskon takki, sanoin minä Siskolle
- Äidin takki, toisti Poika
- Äiti lainas siskon takkia, sanoi Äiti Siskolle
- Mummo antaa takin takaisin äidille, kun ei enää tarvitse, sanoin minä Pojalle
Tuossa vaiheessa lapset oli jo ihan sekaisin siitä, kuka on sisko, kuka äiti, kuka mummo 😅 Julmia äitejä...

Tällaisia kuvia ja tällaisia tarinoita löytyi Pöllön menneisyydestä - nykyisyydenhän te tiedättekin. 

Koetan päivittää Riesan sivujakin jonain päivänä (koputan puuta), se on ollut suht siivosti, mutta sitä historiaa, miten on päästy tähän