Niin kaikkia, millä on kahdeksan jalkaa!
Enää en rupea kirkumaan niitä nähdessäni, mutta jähmetyn "kauhusta". Tiedän, ne ovat minua pienempiä ja jos jotain ymmärtävät, takuulla pelkäävät mua enemmän kun minä niitä. Mutta. Ne ovat kamalia.
Naurakaa vaan. Ihminen joka on elämänsä ensimmäiset melkein 12 vuotta asunut maalla ja senkin jälkeen viettänyt kaikki lomat ja mahdollisimman paljon viikonloppuja maalla, joskus aikuisiällä hankkinut kesämökin - kyllä, maaseudulta ne yleensä tavataan ostaa - reissannut ja retkeillyt mailla, pelloilla ja metsissä ja nyt taas viimeiset neljä vuotta ihan asumalla asunut maalla.
Ihminen istuu kaikessa rauhassa tässä läppärillään ja havahtuu siihen, kun "kiltti ja ystävällinen" seinälukki pitkine jalkoineen tavoittelee sen kaksoisleukaa!!
Järki sanoi: "Ota sitä jalasta kiinni ja viskaa se hitoilleen, se sulle mitään tee, terveessä hirsitalossa niitä nyt vaan on, oothan noita nähnyt."
Näin tapahtui: Jähmetyin, jäädyin paikalleni, painauduin nojatuolin selkänojaan - ihan kuin se auttaisi pääsemään karkuun - ja saan just ja just sanottua Mursulle "Mun rinnalla kävelee seinälukki!"
Mursu tietenkin ritarillisena saapuu kahdella askeleella pelastamaan pr..pöllönsä (nimenomaan pöllönsä...), yrittää saada lukkia jalasta kiinni ja mitä tapahtuukaan??? Lukki pääsee karkuun, kiipeää jossain mun kainalon/olkapään suunnalla johonkin mihin lie.
Tapojeni mukaisesti päälläni on peitto ja sylissä vielä tyyny läppärin alla, eli ensin puretaan koko rakennelma ja sitten katsotaan missä lukki voisi olla; ei löydy.
No ei voi mitään. Se on jossain tuolin alla, kirjahyllyn alla - missä lie. Mutta arvaatte varmaan, että on sitten kutittanut koko illan käsivarsia, poskia, korvalehtiä, niskaa...
Tänään tuli talvi, muutamaksi päiväksi. Huomenna pitäisi sataa lisää lunta ja koska torstaina pitää taas lähteä kaupunkiin, meidän tuurilla lunta sataa seuraavan... 36 tunnin aikana niin paljon, että on tehtävä lumitöitä, että pääsee pihasta pois.
Talven ensimmäinen lumiaurakin ajoi tänään ohi - onneksi ehtivät käydä naputtelemassa aurauskepit paikalleen.
Onko se lämpötila, jos se on pakkasen puolella?
Tintit kävi pyrstöillään piirtämässä pupun korvat meidän porraskaiteelle 😊
Tuo kohta on ihan oven suussa, josta pääsee luonnollisesti lämmintä ilmaa silloin tällöin, kun Mursu käy oven raossa (sähkö)tupakilla eikä tuohon sadakaan lunta samalla tavalla kuin muualle portaisiin, tuossa kohtaa katon lape suojaa kaidetta.
Tintit varmaan manasivat, kun siinä ei enää ollutkaan pyyhettä, johon pyyhkiä varpaitaan tai missä lämmitellä varpaitaan. Siinä oli pari päivää pyyhe kuivumassa (juu, kuivui hyvin kosteassa ilmassa 😄)
Alastalon salissa etenee taas vähän hitaammin - vielä olis 14 tuntia jäljellä... Mutta kyllä se. Oli oikeasti ihan mielenkiintoinen kohtakin tuossa n. 12,5 tunnin jälkeen (älkää kysykö sivua, Celiassa ei kerrota sivunumeroita).
Krapulassakin on uusi tarina.
Mä joskus pelkäsin hämiksiä, mutta sitten kun pojat ilmestyi niin ajattelin, etten halua siirtää pelkoani niille ja opettelin sietämään. Nykyään voin jo nostaa pienet hämikset itsekin pois esmes just olkapäältä. Lukit on edelleen kaameita ja ne rakastavat kesäisin meidän alakerran veskin kaapin alustaa, kerran pojat katoi sieltä ulos 16 lukkia :E
VastaaPoistaHyvinhän sulla on Alastalo edennyt. Mä aloitin sunnuntaina uuden Galbraithin (JK Rowling), 36h ja risat. Sekin on kyllä ihan hyvä.
Pakkohan hämisten kanssa on maalla toimeen tulla ja normaalisti ne saa lähdöt ihan vaan luunapilla, mutta toi eilinen lukki joka luikki kohti naamaa oli taas jotain niin.... yäk!
PoistaJa jos hämikset viihtyy meillä, niin tietää, että talo on kunnossa.
Nyt kun ton Alastalon kanssa on päässyt vauhtiin, niin ei se mun mielestä ole paha - mä olen ehkä saanut jonkinlaisen rokotuksen kuunnella myös kieltä, kun Poika on kohta...kuus? vuotta sitä japania opiskellut ja eihän se nyt oo pelkkää "hauki on kala, hauki on kala" -tyylistä opiskelua, vaan se on perehtynyt kieleen. Lupasin ostaa sille keväällä Alastalon valmistujaislahjaksi, kun on maisterin paperit kourassa 😂 Mursu sanoi, että onko pakko rankaista lasta siitä, että se vihdoin saa opinnot päätökseen.... 🤷♀️
Hih... niin jännittyneenä luin... odotin, että lopulta se löytyisi jostain, mutta EI!!
VastaaPoistaHih... mulla oli hämpyillä ja sisäänmenevillä puukoilla Keppostelevia vierahia eilen... elämme jännittäviä aikoja ja arvaas mitä juuri löysin????
ROSKAPOSTIA Sinulta, ei sinun postit ole koskaan roskia - joten miten ihmeessä se oli sinne mennyt??!! Murr..... murrrr.....
Ei onneksi ole löytynyt, ainakaan vielä.
PoistaMutta ihanaa kun mun meili löytyi ja ihanaa kun vastasit 🧡
Erikoinen vuorokausi ollut kaiken kaikkiaan: mähän nukun sukat jalassa, mutta nyt kun ei olekaan vielä niin kovin kylmä, niin jossain välissä aamuyöstä yleensä otan sukat pois.
Nyt mulla on ollut sellaiset varrettomat sukat villasukkien sijasta ja jollainen ihme akrobatialla otin toisesta jalasta sukkaa pois ja bing - se singahti jonnekin. En sitä pimeässä ruvennut etsimään, ajattelin, että no kyllä se jostain löytyy.
Aamulla sitten etsin sitä ensin Mursun ja mun sänkyjen välistä (n. 5 cm rako) eikä löytynyt. No olkoot, ajattelin, kyllä se joskus löytyy. Ja löytyihän se: se oli Mursun tyynyn vieressä 😂😂😂
Hämikset ovat hyviä otuksia ja niitä voi olla jopa tuhansia muutaman neliömetrin alalla, osa niin pieniä ettei niitä edes noteeraa. Hämiksen tappaminen tietää huonoa onnea ja siksipä annan niiden vilistää missä lystää (no täällä kerrostalossa niitä ei ole).
VastaaPoistaNo kiitti - olisin voinut elää ilman tota "tuhansia" -tietoa 🙈🙈🙈
PoistaMulle on jo lapsena sanottu, että hämiksen tappaminen tietää huonoa onnea (äiti kuolee..) ja siksi en koskaan tapa hämiksiä, juoksen enemmin karkuun.
Kerran töissä, avokonttorissa, sain - ja kaikki muutkin sai - lähes halvauksen, kun yhtäkkiä n. 10 cm korkeudella mun näppiksestä heiluu lankansa varassa pieni hämis. Kiljaisin niin, että kaikilta lähti vaikut korvista.. siltä hämikseltäkin varmaan. Onneksi meidän tiimissä oli urhea mies joka tuli pelastamaan mut, otti hämiksen ja vei mihin lie. Vasta kun vieruskaveri oli tarkistanut, ettei mun paikalla ole enää mitään, palasin takaisin.
Esimies oli vähän nyreenä, kaikki muut nauroi..
😁😁😁 vaikka ei toisen fobialle saa nauraa mutta kuvittelin mielessäni sitä kiljaisua. Onhan isot hämikset vaikuttavia mutta saadaan olla kiitollisia siitä, ettei meillä ole mitään myrkyllisiä hämppyjä. Ne vasta vilunväreitä aiheuttaisikin.
PoistaSaat nauraa 😂 - nauran itsekin, koska ymmärrän oikeasti sen, että jos me sen hämiksen kanssa tullaan käytävällä/lattialla tms. vastakkain, niin enemmän se mua pelkää kuin mä sitä - raukkaparka.
PoistaJa tosiaan kun ei meillä ole myrkyllisiä hämiksiä. Ne vaan oon niin.... jaiks... niillä on kaks jalkaa liikaa: muurahaisilla ei oo kun kuus eikä ne oo niin inhottavia vaikka ne sentään puree ja kuseksii varpaille 😝
Sä oot ihan mahdoton! 😁
PoistaVain ihminen jolle sattuu ja tapahtuu 😝 - aina ja kaikkialla.
PoistaMeillä on mökillä paljon hämiksiä. Niistä en paljon hätkähdä, korkeintaan järeään ulos, mutta pääsen fiilikseen. Mä ”jäädyn” jos uidessa jalat osuu johonkin vesikasvillisuuden, ne on niin ällöjä.
VastaaPoistaMä taas en vesikasveista järvessä juuri perusta, kun olen ihan mukulasta, siitä asti kun lopulta opin uimaan, uinut mutapohjaisessa järvessä mummulassa, ja se oli niin matala, että aina osui jalkoihin jotain.
PoistaAi vitsi - tosta tulikin mieleen, kun kerran juuri mummulassa olin laiturilla pesemässä mattoja serkun kanssa. Yhtäkkiä matolla oli ihan valtavan kokoinen pikimusta hämähäkki (tai lukki), siis sen vartalo oli valtava. Serkkulikka kiljui kuin syötävä ja mä hyppäsin järveen karkuun 😂 Sieltä käsin sitten roiskin vettä sen päälle, ties mihin sekin sitten hävis.... Ihan kuin toi kiljuminen pelottais hämiksiä!
Minä en hämppiksiä enkä koppiksia pelkää, mutta kuolleet jyrsijät! Ne on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa 😱 eläviä hiiriä ja myyriä siedän kyllä; ne itseasiassa on ihan söpöjä. Mutta kuolleena ne on niin...hengettömiä! Turkkikin muuttuu ihan elottomaksi. Meillä ei siis hiirenloukkuja pahemmin ole 😂 jos sinne saalis menisi eikä Maajussi olisi kotona, en pystyisi otusta loukusta ottamaan enkö olemaan samassa huoneessa.
VastaaPoistaEn siedä eläviä enkä kuolleita rottia - hiiret vielä ehkä menis. Tai... oltiin Ystävän kanssa muutama vuosi sitten mökillä murron jälkeen yrittelemässä siivoamista. Eteisessä oli pari jätesäkkiä ns. valmiina ja yhtäkkiä niiden välissä vilahti - hiiri! Ja silloin mua vietiin: olin tuulta nopeammin ulkohuussin nurkalla kyselemässä "mihin se meni, joko se lähti".
PoistaPari kesää aikaisemmin yksi hiiri oli kuollut mökillä tyhjään roskikseen, kun en ollut tajunnut kääntää sitä ylösalaisin. Roskiksessa oli keinukansi ja vaikka se oli tyhjä ja puhdas, oli se tietenkin kiinnostanut hiirtä ja hups - kansi oli keikahtanut ja pudottanut hiiren roskiksen pohjalle. Ei päässyt pois, sinne oli nääntynyt nälkään ja kuivunut.
Mie taas aattelin tuota lukiessani, että jalka jää pelastajan käteen, kun ne on niin hentoiset ja helposti katkeavat...
VastaaPoistaJa sitten jalkapuolena jatkanut matkaansa mun kaksoisleukaani kohti. Hyyyyiiiiii
PoistaVoi lukki raukkaa. Ei ole pienen monijalkaisen elämä ruusuilla tanssimista. Joutuu leualla tanssimaan. Meillä ollaan ihastuneita, kun hämppis kotiutuu. Enpä näin äkkiseltään kykene nimeämään yhtään eläintä, otusta,oliota, josta en tykkäisi.
VastaaPoistaJa heti tuli mieleen lintukirput. Ne saisi pysyä minusta kaukana, koska olen niille aika pahasti allerginen. Enkä nyt sinänsä kaipaa polttiaisiakaan tai mäkäräisiä tai puutiaisia. Itikatkaan ei ole kivoja, mutta niiden kanssa pärjää ja paarmojenkin, kun ne on niin isoja, että ne yleensä kuulee ja näkee. Hirvikärpäset on kyllä aika yäk. Ja luteet. Joten kyllähän sitä kaivelemalla löytyy eitoivottuja vieraitakin.
VastaaPoistaHirvikärpäset ja luteet, siis ne metsä- yms. luteet on yököttäviä, muita en oo nähnytkään. Hirvikärpäset on inhottavia mönkijöitä ja luteet haisee ellottaville.
PoistaMuuten kyllä pihalla pörräävät ja mönkivät ötökät on mielenkiintoisia.
Kotiloita kyllä kohtaa kurja kohtalo, valitettavasti, onneksi niitä ei meillä paljon olekaan.
Ei punkitkaan mitään lemppareita oo, mutta niihin "totuin" mukulana, kun niitä oli silloin meillä kotona pihapiirissä aika paljon. Äiti piti aina iltaisin mulle ja meidän koiralle punkkitarkastuksen, ennen kuin pääsin sisälle 😄 Vieläkin näen sen yhden punkin, jota Äiti ei ollut meidän koirassa huomannut ja se oli ehtinyt imeä itsensä ihan pulleaksi, se oli jo sellainen lähes pikkusormen kynnen kokoinen ja ihan tumman liila.