SusuPetal kirjoitti Krapun Hätä, aiheena vanha kansakoulun vessa, jossa oli rivi reikiä vierekkäin, ei mitään yksittäisiä koppeja.
Krapu toi mieleeni oman kokemukseni noista vanhojen kansakoulujen puurakennuksissa olevista vessoista, joissa oli montaa reikää vierekkäin ja siellä sitten tyttöjen kanssa istuttiin rinta rinnan - arvojärjestyksessä tietenkin 😊
Meidän koulussa oli kuusi luokkaa ja suurin osa oppilaista oli maalaistalojen lapsia, toiset isompien ja toiset pienempien.
(Minä tulin kouluun naapurikunnasta, muorilta ja vaarilta käsin koulussa kävin, äiti ja isä päivittäin kuskasivat mummolaan.)
Vessassa käynnissä oli siis arvojärjestys ja nuorimmat ja pienimmät, kaikin tavoin pienimmät, saimme aina odottaa vuoroamme, kun isot tytöt kävivät ensimmäisinä.
Vessarakennus oli sellainen, että itse istuinreiät oli korkeammalla, piti kiivetä n. 10 porrasta. Isot meidän pienten tyttöjen piti jäädä aina alas odottamaan, kun isot tytöt kävivät asioillaan - ja juorusivat. Eli me myös aina myöhästyimme tunnilta ja jouduimme selittämään posket punaisina opettajalle, miksi myöhästyttiin.
Mutta tuo ei ollut se varsinainen tarina, joka piti kertomani, vaan...
Yhden kouluviikon päätteeksi mentiin tyttöporukan kanssa vessaan ennen kotimatkalle lähtöä. Muut tytöt lähti kotiin, mutta minä jäin vielä Riikan kanssa ylös "housut kintuissa". Sitten kun oltiin lähdössä, eipä ovi auennutkaan! Joku oli laittanut oven hakaan ulkopuolelta. Koputimme, hakkasimme, huusimme, koputimme. Kukaan ei kuullut. Ei kukaan, kaikki oli lähteneet.
Mietittiin mitä tehdä. Hakaa ei saanut sisäpuolelta millään auki eikä meillä pienillä tytöillä ollut voimaa tyrkätä ovea auki.
Maalaistyttöinä hoksasimme katsoa ulkoseinän puolimmaisesta reiästä ulos ja nähtiin, että kyllä, siellä on luukku - totta kai, täytyyhän se jostain tyhjentää. Mutta... Yäk. Mutta eipä ollut vaihtoehtoja. Minun onneksi olen aina ollut muita lyhyempi 😏, Riikka minua pidempänä kiipesi reiästä alas, sai onneksi luukun auki ja pääsi siitä ulos.
Eikä onneksi ollut ilkeä vaan tuli avaamaan oven ja päästi minutkin sieltä vessasta pois - olisi nimittäin voinut käydä niinkin, että olisi vaan lähtenyt kotiin ja jättänyt minut sinne 🙈
Niin ja kyllä ne pojat siellä meidänkin vessan alla kävi kurkkimassa, mutta niitä varten taisi olla kiviä ja muuta sellaista millä heitellä....
Ulkovessat olivat jotain mitkä jättivät pieneen ihmismieleen syvät psyykevinoumat, varsinkin talvisaikaan.
VastaaPoistaTalviaikaan ne vielä menevät, mutta pimeällä, pimeän aikaan ne aiheuttavat ihmiselle ikuiset traumat. Kuten edesmenneelle A-nopilleni syrjäisellä kesämökillään:
PoistaKeskellä pimeää syyskuun yötä tuli äkillinen tarve lähteä opiskelemaan järvikalojen latinankielisiä nimiä (gymnocephalus cernua, esox lucius, hauki on kala, hauki on kala..) - niistä oli ulkohuussissa suuri juliste.
Taskulamppu mukaan ja rohkeasti polulle, urhea nainen kun oli. Puolivälissä polkua yläpuolelta kuului "hu-huu, hu-huu" ja lehahdus - taskulamppu putosi polulle ja sekunnin kuluttua pamahti mökin ovi... Aamulla sitten kävi keräilemässä taskulampun osat polulta ja ensin kirosi ja sitten nauroi itselleen katketakseen.
Me kun muutimme kaupungin sivistyksestä tänne maalle metsän keskelle, moni asia muuttui. On meillä sentään ihan vesivessa, lattialämmityskin jopa. Mutta on meillä ulkohuussikin! Jos vaikka tulee pidempikin sähkökatkos, ettei vesi kulje sisään eikä ulos - ei muuta kuin pihan perälle. Yksin en kyllä mene, pa..kavahdin tarvin vieläkin :D
Voin hyvin kuvitella yön pimeyden aiheuttamat reaktiot :D
PoistaTuo ulkohuussi ei muuten ole ollenkaan huono varahätälä juurikin tuosta mainitsemastasi syystä! Kaupunki-ihmiset ovat kirjaimellisesti hätää kärsimässä jos on vedet poikki pidemmän aikaa :)
Vielä on tähän palattava - täysmaalaisiksi palautuneet entiset kaupunkilaiset ihmettelivät tässä päivä pari sitten uutista keltaisessa lehdistössä. Muistamme kyllä kaupunkiajoiltamme, miten meitä välillä kehotettiin ottamaan vettä astioihin vesikatkon varalle, katkoja kun oli milloin mistäkin syystä. Vettä otettiin myös aina vähintään yksi ämpärillinen vessaan.
PoistaNo nyt oli jossain kaupungissa PÄIVÄkodissa keksitty sähkökatkon aikana huuhdella wc:t kaatamalla niihin vettä ämpärillä. Vaan sitä mietimme, että mistä se vesi tuli sähkökatkon aikana??
Meillä täällä maalla lakkaa kaikki toiminta kun sähköt katkeaa - yleensä pakenemme, emme vuorille, vaan peiton alle.
Luulisi äkkiseltään että vesitornista, tosin en tiedä että toimivatko ne enää painovoiman avulla vai pitääkö pumpata mutta jos, niin silloinhan sitä vettä olisi tullut myös pytyn vesisäiliöön?!!
PoistaJosko niillä on ollut joku lampi tahi joki siinä vieressä, mene ja tiedä ;)
Tää on taas näitä asioita joihin ei yli 30 vuoden aikana törmätty kaupungissa: sähkökatko. Paitsi silloin kun sulake paloi, kerran.
PoistaMaalle muuton jälkeen on pitänyt opetella kaiken laista. Niin kuin just se, että hanasta ei tuu vettä, jos ei oo sähköjä. Ja vessan voi vetää vaan kerran sähkökatkon aikana - vesisäiliö ei täyty uudestaan ilman sähköä.
Elämä maalla on jännää 🧙♂️
Meillä oli sentään posliinipytyt, joiden reunoilla puupalikat joilla istua - ei siis mitään kunnon istuimia. Ja kettingistä vetämällä valurautaisesta säiliöstä (Teho) lorisi vesi putkea pitkin pyttyyn. Väliseinätkin oli, paksusta betonista, mutta ovia ei. Myöhemmin tehtiin uudenaikaisemmat vessat, joissa ylempien luokkien tytöt vaan sai käydä.
VastaaPoistaMutta se koulu on vielä olemassa ja toiminnassa! Niin moni koulu on lopetettu ja purettu (mun yläastekin kaupungissa) mutta Saarenkylän ala-aste se vaan porskuttaa yli 120-vuotiaanakin.
Meidän koulu vessoineen ja johtajaopettajan asuntoineen - jossa kyllä taisi asua postineiti - purettiin kun viides luokka loppui. Kuudennen luokan kävin (siis koko koulun kuusi luokkaa, n. 50 oppilasta) nuorisoseurantalolla.
PoistaParin vuoden päästä valmistui uusi koulu ja olin uuden koulun vihkiäisissä - tuolla se naapurikylässä on edelleen toiminnassa ja on saanut lisäsiiven jossa on myös päiväkoti.
Meidänkin kylän pieni koulu ja päiväkoti saivat vielä pari vuotta jatkoaikaa, vaikka sitä oltiin lopettamassa, mutta meidän kylässä ei niin vain periksi anneta.
Meillä oli ne ketjusta vedettävät vessat ja hämärä mielikuva on, että kun oikein riuskasti vetäisi jäi ketju käteen 🙈 Kesäleireiltä muista nuo ”ryhmävessat”.
VastaaPoistaMulle on jotenkin noi ketjulliset vessat jääneet mieleen jonkinlaisina peikkoina - koskaan ei mitään sattunut, mutta olen aina pelännyt, että joskus vielä vedän siitä ketjusta liian kovaa ja se koko säiliö romahtaa alas ... Niitä nimittäin jossain maaseudulla näkee vieläkin, kun osuu johonkin oikein vanhaan kesäkahvilaan tms.
PoistaUlkovessassa olen minäkin ala-asteaikani käynyt. Heti sen jälkeen kyläkoululle tulikin sisävessat. Itseasiassa aina kun olen jostain koulusta lähtenyt sen jälkeen koulu on joutunut remonttiin... mitään en kyllä tunnusta 😃 ps:niinkuin huomaat, yritän palata tajusin blogimaailmaan.
VastaaPoistaIhanaa Reppanainen, että olet täällä 🤗
PoistaYhteydenpito on jäänyt, puolin ja toisin, mutta en ole unohtanut sinua. Onneksi on olemassa some, että edes jotain kuulumisia on "nähty"
Voi hirveä, mikä vessasta poistuminen! :O Meillä ei koulussa ollut enää ulkovessoja, mutta lapsena oli kotona, sekä kavereilla. Jostain syystä me usein leikittiin etenkin kaverin vessassa, kun se oli isompi ;D Ei paljon hajut haitanneet.
VastaaPoistaYksi kaveri tuli toisesta kaupungista kesäisin mummolaan. Sielläkin oli ulkovessa. Reiän päällä ollut kansi oli vähän nafti ja putosi useammankin kerran alas... mummo oli meidän kanssa kyllä ihan helisemässä. Kaikenlaisia kolttosia tuli tehtyä.
Meillä oli molemmissa mummoloissa ulkovessat. Tai toisessa mummolassa on vieläkin, eno asui siellä vielä menneeseen kesään asti, nyt muutti kerrostaloon kirkonkylälle. Mutta ei se ulkovessassa käynti mitenkään kamalaa ollut eikä ole, kun siihen tottui lapsesta asti - eikä vaihtoehtoa ollut.
PoistaToisen mummolan ulkovessa oli puolittain sisävessa, mutta kuitenkin ulkovessa. Sinne ei tarvinut mennä ulkokautta eikä se ollut talvellakaan ihan jääkylmä, mutta ei se ollut vesivessakaan. Vaari, joka oli välillä varsinainen pellepeloton, oli tehnyt siihen lasikaton parista vanhasta auton tuulilasista ja siellä sitä sitten saattoi syys- ja talvi-iltoina katsella tähtiä, jos kesti vähän pidempään.
Serkkulikan kanssa käytiin aina yhdessä vessassa ja muutaman vuoden nuorempi veljensä repsotti perässä. Hakkasi ovea ja kiljui "Ei se oo mikää kaen engen essa, se on yen engen essa" 😅
En edes tajunnut, että meillähän on tosiaan ulkohuussi mökillä edelleen ;)
Poista😄
Poista