Ensin hymyilytti hyvästä mielestä - tällä viikolla on ollut monta syytä hymyillä. Ja sitten jo nauratti ihan ääneenkin.
Ollaan me Mursun kanssa naurettu ääneen useammankin kerran, mutta itsekseni nauroin tänään.
Jos tarkkoja ollaan, niin ison ympyrän piirtäminen on jo aloitettu: sunnuntaina varasin Äitirakkaalle ja itselleni lentoliput ja nyt opetellaan uudet sanat vanhan "God save the Queen" -biisiin. Toisaalta, Queen oli/on niin hyvä, että Siskorakkaan kanssa kuunnellaan mieluummin sitä 😉
Eli vävy saa taas iloita anoppinsa seurasta viikon ja siinä sivussa kälystäänkin - suku on paras, kun sen tapaa korkeintaan kerran vuodessa, vai miten se oli.
Iloisesti hymyilin, virnistelin jopa, kun huomasin blogissani piipahtaneen vanhoja tuttuja (vanhoja ja vanhoja - asennekysymys, sanon minä); Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2.0, Puskissa ja Reppanainen.
Aurinkokin rupesi paistamaan, satuitteko huomaamaan?
Elämä on hyvää palvelua ja sattumia täynnä, oletteko sitä huomanneet?
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt ja miettinyt, yrittänyt muistella, että mikä ihme se mahtoi olla se yhden nuorten kirjasarjan kirjoittajan nimi ja niiden kirjojen nimi. Muistin, että kirjoja on kolme, tarinan hatarasti - koska olin lukenut niistä vain ensimmäisen kokonaan.
Tässä iltana eräänä seikkailin taas kirjaston sivuilla (kumma paikka muuten, se vetää nykyään aika usein puoleensa 🤔) ja huomasin siellä chatin. Ja ei kun pistämään kyselyä sitä kautta. Seuraavana aamuna sain kirjastosta vastausviestin; tarkentavia kysymyksiä joihin vastailin parhaani mukaan, siis parhaan muistini. Ja TA-DAA! Eipä mennyt kauaakaan kun sain vastaukseksi juuri kaipaamieni kirjailijan ja kirjojen nimet. "Kirjaston tädit" ovat uskomattomia velhoja 🧙♀️🧙♂️
Vaan ei siinä kaikki.
Tänään löysin edellisestä päivityksestä Reppanaisen kommentin ja tietenkin pinkaisin saman tien blogiinsa Pesän reunalla ja samalla myöskin toiseen blogiinsa Riippumaton selailija. Salaisena toiveena jatkaa Lukemattomien listaa... Siellä ei ollut uusia päivityksiä mutta selasin vähän matkaa vanhoja päivityksiä ja päädyin vuoteen 2018 josta eteen pölähti oma nimeni. Mitä kummaa... Menin lukemaan päivityksen ja - sieltähän se vastaus olisi löytynyt nopeasti ja helposti!
Luultavastikin, jos en olisi aikanani poistanut omaa lukublogiani, olisin löytänyt vastauksen sieltä.
Niin ja ne kaipaamani kirjat; kirjoittaja Maggie Stiefvater, Väristys -trilogia: Väristys, Häivähdys, Ikuisuus.
Tänään ei onneksi taida tulla mitään tv:stä, joten voin jatkaa itseni viihdyttämistä Alastalon salissa, jotta pääsen joskus sieltä uloskin. Tai saan edes kahvit juotua.
Viimeksi kerroin, että ompelukone on korjattu. Toissailtana meillä etsittiin kuumeisesti ompelukoneisiin yleensä kuuluvaa tarvikelaatikkoa - tiedättehän, sitä missä on ylimääräiset puolat ja paininjalat ja muut sellaiset. Kuten vaikka ruuvimeisseli. Etsittiin ja etsittiin. Ei löytynyt. Ei mistään. Etsittiin uudestaan. Ja vielä kolmannenkin kerran. Ja todettiin, että ei sitä sitten ollutkaan, eikä se mihinkään siihen koneeseen mahtuisikaan. Ne oli vain ja ainoastaan ne puolat, mikä unohdin viedä mukana kun vein koneen korjattavaksi.
Otin kuitenkin koneen esille ja valmistauduin a) puolaamaan (se oli se ongelma) ja b) ompelemaan vetoketjun c) tyynyyn. ONNISTUIN! Tässä tulos:
Tässä jotain mitä opettelin ja tein kesän aikana. Japanilainen kirjontatyyli on nimeltään sashiko - malli on painettu valmiiksi kankaalle ja kirjonta tehdään pitkällä neulalla ohjeen mukaisesti, tietyssä järjestyksessä.
Kuvion nimi on 七宝つなぎ eli Seitsemän aarteen sidos. Ja ne seitsemän aarretta ovat kulta, hopea, helmet, akaatti, kristalli, koralli ja lapis lazuli. Tulee kuulemma vanhoista buddhalaisista teksteistä.
Mukavaa kun olette jaksaneet lukea näitä mun höpötyksiä 🧡 ja kommentoida. Vastaukset viipyy välillä, kun Riesan kanssa on välillä eri mielisyyttä tässä koneella olemisesta ja töppösormilla kirjoittamiseen puhelimella menee hermo 😄
Kiitos linkityksestä ja voin sanoa että olen vilpittömästi iloinen jos oot happy, silloin ihminen on tasapainossa ja se on se tila johon meidän kaikkien tulisi pyrkiä ja pysyä siellä - mahdollisimman pitkään. Toivotan myös hyvää ja antoisaa reissua ja mitä sun ompelustaitoihisi tulee, niin sä olet mestari!
VastaaPoistaMä koitin korjata tässä muutama vuosi sitten takkini vetoketjun, olin itseni tuntien ostanut niitä parikin varakappaletta ja kun sitten tuntien taistelun jälkeen kokeilin että toimiiko vetskari, niin tajusin että olen ommellut takkiini vetoketjun kaksi samaa puoliskoa. Ei siis ollut mitään millä vetää vetskari kiinni ja ketutti niin paljon että teki mieli ommella pää mattoon kiinni ja maata siinä hiljaa mutta jätin tekemättä kun kuula on sitä luokkaa ettei se mahdu paininjalan alle. Housujen lyhennys (olen persjalkainen) ja kavennus onnistuu mutta kaikki muu on täysin saavuttamattomissa, polven paikkaus päättyi siihen että paikka oli lujaa siksakattu kiinni mutta puntti oli ummessa ja siitä lähtien olen tyytynyt tekemään vain sen mihin resurssit eli äly riittää.
Tällä haavaa olo on seesteinen - muutama viikko sitten tuntui siltä, että koko kesä oli peestä. Lääkitys alkaa kai napsahtaa pikkuhiljaa paremmin kohdalleen eli maailma ei enää pyöri ihan koko ajan - pysyn tolpillani ja ihmiset ympärilläkin alkaa pysymään kotonaan ja tolkuissaan. Koeta sinäkin tokeentua siellä!
PoistaOnneksi et näe meidän verhoja 😂 Niinkin vaativat tekeleet kuin kaksi suorana roikkuvaa kangaspalaa, jotka piti saada saman mittaisiksi ja ommella niihin jonkin tavan mukaisesti yläreunaan kapeampi taitos ja alareunaan vähän leveämpi. Kun verhot oli ikkunassa, huomasin, että toinen verho on ihan pikkasen vaan vino! Eli jos se on toisesta reunasta metri nelkyt niin toisesta se on metri nelkytviis 🙈 Mutta kätevänä emäntänä siirsin Pojan ja Mursun pohjoisesta tuoman pöytäkellon, n. 30 cm x 20 cm sopivaan kohtaan ja muuten verho roikkuu printterin takana - kukaan ei huomaa mitään 👍 Että se mun ompelutaidoista.
Onneks naapuri/ystävä löysi tinderistä itselleen hyvinkin ompelutaitoisen vaimokkeen, joka ei hyljeksi meitäkään.
Hyvä jos olet löytänyt oikeat lääkkeet! Se on oikeasti hiton tärkeä asia ja suuri helpotus, usein näissä kokeiluissa menee helposti vuosi jos toinenkin.
PoistaÄläkä soimaa itseäsi koska verhot eivät ole mikään helppo kohde, juurikin tuosta mainitsemastasi syystä. Kerran ostin jostain halpiskaupasta verhot ja ne vasta vinot olivatkin! Vein ne ompelijalle joka sanoi ettei mikään ihme, niitä ei oltu edes ommeltu, vaan taitokset oli tehty liimaamalla eikä liimatyypillä ilmeisesti ollut paras päivä mun verhoja liimaillessaan :D
Katsotaan. Ei tätä päätä saa enää korjattua millään 😟 Seuraava askel kai olisi asennuttaa vagushermostimulaattori, joka EHKÄ vähentäisi kohtauksia, mutta sen asentamisen jälkeen alkaisi taas uusi lääkerumba - jota en sitäkään jaksaisi. Toisaalta, ei mulla sinänsä mitään hätääkään ole; veetutus taitaa olla mun suurin ongelma tässä.
PoistaMä käännän mun farkut liimanauhalla tai mitä se nyt on. Olen myös persjalkainen joten kaikki housut on aina liian pitkiä. Toinen vaihtoehto on vaan leikata ylimääräinen pätkä pois.
Täällä maalla on hyvä, kun ei oo niin tarkkaa miten pukeutuu 😂
Ainoastaan sillä on väliä, että kun ikkunasta katsoo, että "Jaa, onkos naapurin Eetla menossa oikein kaupunkiin, kun sillä on tuo retliini toppatakki päällä. Ei se ainakaan kyläkaupalle ole menossa, silloin sillä olis se ukkonsa vanha viheriä takki"
Terveyden kanssa on just tää "suo siellä - vetelä täällä" - tilanne, yleensä se on uusien lääkkeiden sivuvaikutukset mutta näköjään tommonenkin tilanne tulee vastaan.
PoistaOot kyllä oikeessa siinä että ketutusta vastaan taisteleminen ja sen pitäminen silleen aisoissa ettei kettuile muille kiukuspäissään, on pirun kuluttavaa.
Maalla oli kyllä mukava asua, aamukahveetkin pysty juomaan terassilla lähes alasti koska naapureita ei juur ollu ja jos niitä oli, niin ne ei paljon liikkunu paitti just kun kävivät "isolla kylällä" hoitamassa asioitaan. Siinä oli näkemistä kun vanhat isännät kesäkuumallakin mennä veuhtovat pirun vahvoissa sarkahousuissa ja - takeissaan 😁
Mä juon aamujahvin usein portailla, mutta pakko on joku riepu pitää päällä, kun kylätie menee vierestä. No, en mä niistä vieraista niinkään 😉, mutta kerran kävelin kyläkaupalta vieraisilla olleen rouvan kanssa kotiin kun naapurin mies ajoi ohi ja soitti auton torvea. Sanoi myöhemmin "en mä muuten, mutta tunsin sut persuksista". Kiva 🙈😅
Poista🤣🤣
PoistaHyvä, että on tunnistettavat persaukset 😂 minun persauksia on kerran luultu hautakiveksi, kun olin hautausmaalla töissä. Oli jo yks mummo tulossa lukemaan päivämääriä 😃
PoistaSori Reppanainen, mutta repesin ihan totaalisesi 😂😂
PoistaOma persukseni on vuosien varrella sen verran nuoruusvuosista "tuhdistunut", että sitä ei yhdellä vilasulla näe ja kun joku harmittelee omaa ei-normeihin-sopivaa -kokoaan, lihdutan, että eikö se hyvä, kun joku katsoo vähän pdempään, kun ei kerta katsomisella tule valmista 🥰
Kukin meistä on sen kokoinen kuin on ja miksi niin on, siihen on varmastikin olemassa syynsä joka ei kuulu muille. Annetaan kaikkien kukkia - takiaistenkin 😉
Siis olet tehnyt tuon tyynyn kuvioinninkin? Ompa upea tyyny! Hyvä sinä! Valmiiksi saaminenkin on ihan huippu juttu :)
VastaaPoistaKiitos paljon 🧡
PoistaKuvio on piirretty valmiiksi kankaalle ja sen mukaan kirjoin kuvion kankaalle. Kirjonta sinänsä oli aika helppoa kun pistot ovat etupistoja, hankalinta oli se, että eteni oikeassa järjestyksessä 😄
Vetoketjun ompelu oli mulle hankalaa ja ostin vielä turhan lyhyen vetoketjun - käyn ehkä ostamassa toista tyynyä varten pidemmän.
Tuo on siis valmis pakkaus jossa on valmiiksi kuvioitu kangas, langat + neula sekä ohjeet. Ostin pakkauksen nettikaupasta, Almandiini. Osuin tuollaiseen tyynyyn vahingossa jossain toisessa blogissa etsiessäni varmistusta millainen on etupisto 😄 En voinut vastustaa kiusausta tilata ja kokeilla mitä saan aikaiseksi.
Kaunis Sashiko-kirjailu :) Mun täytyy myöntää, että kirjonta ei kuulu (vielä) mun repertuaariin kädentaidoissa, mutta aion opiskella senkin jossain vaiheessa. Nyt olen lähinnä ommellut ja neulonut barbille vaatteita, kun menin ostamaan sellaisen plus-kokoisen barbien ja niille ei ilmeisesti mahdukaan samat kledjut kuin taviksille :P
VastaaPoistaVoi, kun pääsisi Lontooseen! Kaipaan sinne kovasti, lähtisin viivana jos vain rahat riittäisi ja aika.
Kiitos 🧡 Sashiko on helppoa, minusta ainakin kun aloitin noista valmiista pakkauksista. Ohjeet oli englanniksi ja kuvitettuina.
PoistaPlus-kokoinen barbie 🤔😏 - enpä ole sellaiseen koskaan törmännyt
On kyllä hieno tuo tyyny! Pitänee ihan googlettaa tuo tekniikka, vaikka tuskin rohkaistun ikinä kirjontalankojen ääreen.
VastaaPoistaÄlä huoli, Riipumattoonkin on aikomus kiivetä, kunhan ehdin lukea loppuun kirjan, joka antoi viimeisen sysäyksen blogin henkiin herättämiseen. Kiitos linkityksestä! Se on jo poikinut uusia, mielenkiintoisia blogituttavuuksia 😃
Kiitos 🧡 Kokeile ihmeessä; tuolla Almandiinissa on helppoja valmispakkauksia eikä tarvitse osata kuin yksi ihan "tavallinen" pisto. Ohjeet on japaniksi ja englanniksi, mutta myös kuvina 😊
PoistaKerroit pistäneesi lukublogisi lihoiksi. Miksi? Hieman sitä etsiskelin blogisi joukosta. Mukavaa, että kävit myös riippumatossa 😍 äskennsinnekin vähän kirjoittelin.
VastaaPoistaEn oikein itsekään tiedä. Taisi olla niin pitkä paussi lukemisessa, että se tuntui vähän turhalta. Pitäisikö aloittaa uusi? 🤔
PoistaNiin ja kiva kun muistutit Riippumatosta; laitoin feedlyyn vain toisen blogisi, mutta laitan myös Riippumaton. Ja käyn siellä nyt saman tien.
Poista