Me ollaan Mursun kanssa siinä iässä, että huolehditaan toisistamme.
Siis ollaanhan me huolehdittu toisistamme jo likemmäs 40 vuotta enemmän ja vähemmän, mutta tiedättehän, "huolehditaan".
Aamulla ensimmäinen kysymys huomenen toivotuksen jälkeen on "Saitko nukuttua" tai "Miten sä nukuit?"
Yleensä kysyjä oon minä ja syynä kysymykseen on se, että mä kuulemma kuorsaan kuin oikohöylä. Nukkumiskysymykseen on syynä myös se, että meillä kummallakin on taipumusta jonkinlaiseen "kuuhulluuteen" - joka meillä molemmilla ilmenee valvomisella, jota kestää muutaman päivän ennen täyttä kuuta ja täyden kuun aikaan.
Seuraava kysymys on aamupalan jälkeen "otitko lääkkeet?"
Vaikka mun puhelimessa on muistutus asiasta ja kummallakin on lääkkeet nenän edessä, ne silti unohtuu välillä. Siksi tarkistetaan viimeistään parin tunnin päästä normaalista ottoajasta, että niin ottikohan toinen lääkkeet.
Mursu kysyy multa iltapäivällä/illansuussa "ootsä syönyt", jos ruokana on edellispäiväistä ruokaa.
Sekin on ihan aiheellista välillä, koska kourallinen lääkkeitä kaksi kertaa vuorokaudessa vie tehokkaasti ruokahalunkin joinakin päivinä. Tai vaikka olisi nälkäkin, ei "jaksa" syödä. Voisin nielaista, jos joku pureskelisi ruuan mun puolesta ja laittaisi sen mun suuhun 😏🤔 (eikös Pöllöemot sillä tavalla ruoki poikasiaan? Äitiiiii...) No, meitä pöhelöitä on monenlaisia.
"Ootsä muistanut juoda?" Juominen on tärkeetä, muukin juominen kuin kahvi pari kertaa päivässä ja pitää varmistaa, että toinen juo.
"Otitsä lääkkeet?" - kysytään uudestaan illalla. Puhelin muistuttaa siitäkin, mutta jos ei oo juotavaa käden ulottuvilla, se unohtuu, koska "no mä otan kohta kun mä nousen". Mulla on yleensä vesipullo tuolin vieressä, mutta kolme-neljä päivää vanha vesitilkka alkaa maistua pahalta 🙈
Mursu kysyy multa myös usein "Kuis sun ruokatorvi, korventaako?" Kiitos kysymästä, liian rasvaista ruokaa taas tänään, eli vähän korventaa. Lasillinen maitoa helpottaa, niin ei tarvi ottaa lääkettä siihen.
Ja tietysti tärkein kysymys, joka ruvetaan jossain iässä toiselta kysymään, ihan varmasti, uskokaa pois.
"Mites vatsa tänään?"
Ja yks aika yleinen kysymys meillä on, minkä Mursu kysyy:
"Onks kaikki okei?"
Kyllä sitä aikamoisia rutiineja on ehtinyt syntyä useamman kymmenen vuoden yhdessäolon aikana :) Mietin, mitä meillä kysellään. Ekana tulee mieleen, kun ottaa edellispäivän ruokaa jääkaapista ja tajuaa, että ei siitä ole hävinnyt yhtään, vaikka toinen on ollut kotona, että mikset oo syöny mitään (aavistus siitä, että toinen on vetäny jotain bugeria tai muuta taas jossain kylillä..) ja joudunko miä siis syömään yksin tän ruuan? ;D
VastaaPoistaOnks kissat jo saanu ruokaa?
Muistitko sulkea takan pellin?
Tulitko sittenkin kotiin ( kun meikäläinen raahustaa reilun tunnin ylitöiden jälkeen kotiin päiväkahville).
OTATKO JÄÄTELÖÄ? No tää taitaa olla aika yleinen ;D
Olifantti kokeilee. Läppärillä ei onnistunut millään asetuksella. Eikä kännylläkään aiemmat yritykset.
PoistaÄitillä ja Tunturiruipelolla on lähes jokailtainen kysymys "otatko jäätelöä" tai "eikös tänään saakaan jäätelöä" 🧡
PoistaOutoa. Mutta ei ole ketään, joka kyselisi. Itse on muistettava tai unohdettava kaikki. Ja se on tietenkin Olifantti, joka yksin elelee.
VastaaPoistaMeidän blogiystävien pitää ruveta laittamaan sulle muistutuksia 🤗
PoistaOnneksi et vaikeuksista huolimatta kuitenkaan unohtanut käydä Pöllönkulmalla.
Kokeilen vielä yhtä asetuksen muutosta täällä omassa blogissa, se kyllä muuttaa kommentteihin vastaamista (tai sitten en vaan itse osaa...), mutta ehkä se ei haittaa, ratkaisemme senkin ongelman 👍
Huolenpito toisesta on rakkauden teko 💞 tuli lämmin olo, kun luin teidän arjesta 🥰 täällä meillä huolenpito on tänään konkretisoitunut renkaanvaihtona. Kun pistetään yhteen yksi sormivammainen (Maajussilla on hiusmurtuma sormenpäässä) ja yksi flunssapotilas saadaan ihan kelpo työpari 😃 Formularadoilla varikkotiput pukeutuvat herutusmekkoon, mutta täällä Savon ja Keskisuomen rajalla Valtran toppahaalariin 😉
VastaaPoistaKiitos Reppanainen 💕
PoistaLuin kommenttisi kun istuin ja odotin, että meidän autoon vaihdettiin renkaat - konkreettista arjen huolenpitoa teillä; pysyin pois tieltä siihen asti kun tarkistettiin rengaspaineet ja auto ajettiin ulos hallista. En edes tarjoutunut auttamaan: ison pakun renkaiden vaihto ei onnistu meidän pihalla.
Ja tottakai kun aika oli varattu tälle aamulle, niin tänä aamuna oli maa valkoinen 😄
Katselin lämpömittaria: -0, 0, +1,+2, - juu kyllä me päästään kaupunkiin ihan hyvin. Ja nyt voi taas tehdä matkaa turvallisesti, kun on renkaat vaihdettu.
lehdestä luin, että Turussa poliisi heitti pöllön putkaan. Onneksi ei ollut kirjoitusvirhe (iso P) ja oli joku muu pöllö. T. Saukkis
VastaaPoistaOnneksi oli sen verran kaukana, ettei sukulaisetkaan pahasti säikähtäneet 😅
PoistaMies ei minun lääkkeistä huolehi, mutta usein kysyy onko koira saanut lääkkeen :) Lapsilta kyselen mesessä "onks kaikki ok" jos niistä ei oo hetkeen kuulunu. Huolehtiminen on rakkautta <3
VastaaPoistaMeillä Mursulla mun lääkkeistä huolehtiminen on varmaan jäänyt sieltä Riesan alkuajoilta, kun silloin sen oli "pakko" - mä en osannut niitä edes dosettiin laittaa, kun en ymmärtänyt kuinka monta mitäkin 😳. En vaan ymmärtänyt lääkelistaa.
PoistaPojalta kysellään vuorotellen, onko kaikki okei; yritetään antaa opiskelurauha viimeiselle vuodelle. Instasta näkee kuulumisia ja tarpeen vaatiessa sitten soitellaan. Se on "vapautettu" huolehtimisesta - kyllä me pärjätään ja ystävät auttaa tarpeen tulleen. Vasta oikeassa hädässä soitetaan Pojalle 🥰☺️
Meilläkin aika paljon kysellään. Aamuisin yleensä siitä nukkumisesta, päivän mittaan kaikesta muustakin. ”Keitetäänkö teetä?” kuuluu illalla. Sitä se on, kun kymmeniä vuosia on hengailtu yhdessä…
VastaaPoistaPäivällä kysytään usein "Juotko kahvia?", johon toinen esittää vastakysymyksen "Otatko voileipää?"
PoistaIhanaa huolehtimista :-) sellaiseksi parisuhde muuttuu iän ja ajan kanssa.Mietin miten meillä huolehtiminen näkyy ja kyllähän se ihan niitä arkisia pieniä asioita ja välillä sitten suurempiakin. Pääasia on, että voi luottaa siihen, että toinen on olemassa ja kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän eteen.
VastaaPoistaMe ollaan sen verran "nuori pari" kun ollaan oltu yhdessä vasta reilut 15 vuotta. Jo vähän varttuuneempana kun mennään yhteen ei viitsitä enää turhista riidellä tai nipottaa . Tärkeintä on , että arki sujuu ja kuljetaan samalla aaltopituudella :-).
Kyllä 15 vuottakin on jo melko pitkä aika, ainakin jos lehtiä lukee. "Pitkä avioliitto/parisuhde päättyi" ja vuosia on takana 5...
Poista15 vuodessakin oppii tuntemaan toisen jo sen verran hyvin, että kaikkia asioita ei tarvitse sanoa ääneen, tietää jo pelkästä katseesta ja/tai jalkojen tai pään asennosta tai liikahduksesta, mitä toinen ajattelee tai meinaa tehdä.
Meillä on ollut yksi lähes koko avioliiton pituinen "vitsi" se, että mä voin istua vaikka koko illan janoisena, juomatta, mutta kun toinen nousee ylös, niin olen heti ojentamassa mukia "nyt kun oot ylhäällä, niin voisitko samalla tuoda mulle vettä" 😂😂
Talvella kun mentiin naimisiin moni sanoi, että jo oli aikakin. Olihan yhteisiä seurusteluvuosia takana jo 14v. Kerran kaupassa naapurin 91vuotias rouva sitten onnitteli. Kun sanottiin, että kyllä tässä jo on oppinut toisensa tuntemaan niin hän oli sitä mieltä, ettei vielä kokonaan puolisoaan tunne, vaikka yhteisiä vuosia on jo lähes 70v.
PoistaEi naapurin rouva varmastikaan ihan väärässä ollut - kyllä sitä aina välillä jotain uutta oppii toisesta. Jos ei ihan joka päivä tai joka viikkokaan, niin silloin tällöin kuitenkin.
PoistaNe on vaan joskus niin pieniä asioita, ettei niistä mainitse eikä niistä puhuta, ne vain painaa mieleensä. Ne tulee esiin jonkun keskustelun yhteydessä, poimii sieltä jostain sivulauseesta.
Esimerkkinä meillä näiden vuosien jälkeen leivän voiteleminen 😅
Tästä on jo aikaa, mutta Mursu otti puheeksi leivän voitelemisen, hän kun tekee meillä aamuisin voileivät aamukahvin kaveriksi.
Kertoi keskustelleensa Pojan kanssa voileipien tekemisestä, nämä perinteiset juusto vai makkara päälle. Mutta myös sen, että levitetäänkö levite reunoja myöten vai "kunhan nyt lääppäistään".
Ei ole koskaan tullut puheeksi, eikä ole tullut valituksia mun tekemistä leivistä, mutta nyt tiedän: levite pitää levittää reunoja myöten 😅
Minä ja Poika vain lääppästään levitettä leivälle, Mursu ja Miniä levittävät tarkasti reunoja myöten. Nyt tiedän senkin - näin monen vuoden jälkeen. Aina oppii jotain uutta.
Voi kuinka IHANA POSTAUS!! Täällä on myös tultu siihen ikään...
VastaaPoistaettä toisen tavat/mieltymykset on aikas tuttuja! Ihanaa kun tietää millä toista voi helliä... ja myös ärsyttää... heh heh... sellaisten aika alkaa olla ohi... Yli neljäkymmentä-vuotta kun on sama unikaveri ollut. Puhutaan enemmän kuin ennen - vaikka melkein tiedetäänkin toisen vastaukset... ja niin kiitollinen, että aikanaan rinnalle löytyi kumppani jonka kanssa katsotaan yhä samaan suuntaa ja visiot käy aikas hyvin yhteen....
Serkkulikan kanssa kesällä pohdittiin avioliittoja ja niiden kestoja; meidän hääpäivän jälkeen kun tavattiin. Hänen vanhempansa eli tätini ja miehensä viettävät joulukuussa 53-vuotishääpäivää!
VastaaPoistaMe Mursun kanssa ollaan suvussa toiseksi pisimpään naimissa olleita ja tuohon meilläkin on vielä matkaa melkoisesti - eli aikaa toisen tapojen opetteleluun taitaa olla aikalailla 😅