Suu korvasta korvaan

Muutaman tunnin ajomatkan päästä päästiin viimein Siskorakkaan luo - hän siis haki meidän ryhmä-Rämän lentokentältä. Matka kesti tavallista pidempään tietöiden vuoksi, siltä minusta ainakin tuntui. Ja kun normaalisti on lennetty Heathrowlle ja nyt Gatwickille, tuntui että sisko ajoi ihan väärään suuntaan, kun en löytänyt yhtään tuttuja maamerkkejä.

Kun sisko lopulta peruutti pihaan, aukesi kotiovi samantien ja sieltä kurkisti neljä kirkasta silmää; pienemmällä vähän totisempi ja ujompi hymy, isommalla suu korvasta korvaan 💖 Rakennusmies-Ballerina juoksi suoraan mummon ja tädin syliin, varovasti halasi myös serkkua.

Lankomies pääsi töihin ja meillä alkoi nukkumapaikkojen jako: meille vieraille annettiin "äidin ja daddyn" makuuhuone. Hyvin mahduttiin, mutta kuumaa oli - koko viikon oli nimittäin hirvittävä helle. Pois luulo, että Englannissa sataa aina. Pyh.

Siskolla oli vielä perjantaiaamuna muutama tunti töitä ja me Pojan kanssa oltiin reippaita ja lähdettiin samalla kyydillä kaupungille, siis jo ennen puolta kahdeksaa! Aamu oli sumuinen ja näytti siltä, että voi harmi, tämmöinen harmaa päiväkö tästä nyt sitten tulikin, mutta eipä tainnut mennä kuin tunnin verran kun sumu ja harmaat aamupilvien riekaleet olivat kadonneet ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Koska aamu(puuro)pala oli jäänyt meiltä syömättä, etsimme sopivan paikan missä syödä kunnollinen aamupala. Tällaisella satsilla aloitettiin perjantaipäivä:


Paistettua kananmunaa, tomaattia, pekonia, paahdettua leipää, jonkinlainen peruna (mikähän se nyt olikaan..), makkaraa sekä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa.

Ja hei! Minä söin KAIKKI pavut. Ihan kiltisti söin, ihan ilman jupinoita.

Päälle juotiin tietenkin kahvia, sillä eihän suomalainen aloita aamuaan ilman kahvia, ei vaikka onkin teenjuojien paratiisissa.

Aamiainen oli mitä herkullisin ja sillä jaksoi koko päivän - vaikka kyllä puurokin oli hyvää, kun muina aamuina oli sitten se puuronsyöntikilpailu...



Tästä oli ihan pakko ottaa kuva, tämä oli aamiaispaikan ovenpielessä kun lähdettiin pois 😂

Aamiaisen jälkeen jaksoikin sitten kummasti kierrellä kaupungilla; kummankin pää pyöri kuin pöllöllä konsanaan ja yleisin sana oli "katso". Tai "onpa hieno".  Näimme ainakin White Housen ja Taj Mahalin.

Yhdessä katolisessa kirkossa poikkesimme sisällä







(No onhan se melkein suorassa, se kuva...)

Löysimme myös puiston jonka läpi kävelimme etsiessämme kirjakauppaa, tuntui ettei kirjakauppoja ole missään..


Puiston läpi virtasi "joki" joiden pienistä koskista minäkin olisin uskalta kajakilla laskea 😉
Tosin tämä oli niin kapea, ettei tässä kyllä melomaan mahtunut.
Puisto oli kyllä suuri ja siellä oli takaisin tullessa paljon väkeä; pelaamassa, leikkimässä, ottamassa aurinkoa, lukemassa, opiskelemassa, ehkä jopa etätöissä.

Ja kuuma siellä oli 🌞🌞🌞

Kävimme myös meren äärellä, satamassa. Väkeä oli sielläkin valtavasti, kuuma päivä kun oli ja koululaisilla lomaa. Ja meitä turistejakin varmaan...

Jonkinlainen Akvaario tms. siellä oli myös, mutta tulimme siihen tulokseen, että emme taida olla kohderyhmää - tarkoitettu vähän nuoremmille kuin me 😊

Eikä ollut kummastakaan meistä menemään tähän Big Wheeliin, vaikka sieltä varmasti upeat näkymät yli kaupungin olisi ollutkin. Pupu meni pöksyyn molemmilla..


Niinpä tyydyimme vain jatkamaan kaupungilla kävelyä, talojen ihailua ja niiden kirjakauppojen etsiskelyä.. Kirjastokin löydettiin, muttei poikettu sisään.

Vielä ennen kuin Siskorakas pääsi töistä, pysähdyimme keskustaan virkistäytymään ja siinä samalla Poika katseli viikon aikana erittäin tutuksi tulevasta Google Mapsista, että missä niitä kirjakauppoja oikein olisi... Ja niitä löytyi vaikka kuinka ihan siitä vierestä - ovat vain niin hyvin piilotettu.
Ehdittiin vielä käydä parissakin kirjakaupassa, ennen kuin tuli kysely, että missä ootte, nyt olis kyyti tarjolla... Mun varpaat alkoi olla jo siinä vaiheessa muusina, joten kyyti kelpasi, kiitos vain.

Google Maps ja Whatsapp - siinä vasta oiva pariskunta! Niiden käytön nuoret opettivat mullekin ja kyllä vain oli kätevää ilmoittaa missä ollaan ja mihin pitää tulla ja missä kukakin on menossa.

Poika taisi jäädä vielä vähäksi kaupungille, lupasi selviytyä omin voimin tädin luo 😉 - meidän piti mennä päästämään Lankomies töihin ja katsomaan samalla miten ovat siellä mummo ja lapset/vävy ja anoppi selviytyneet. Hyvin olivat pärjänneet, seinät oli pystyssä ja lapset ja Lankomies järjestyksessä.


Kommentit

  1. Hauska taulu. Possu on joskus syntymäpäivänä saanut kahvit sänkyyn, mutta Possu kyllä mieluummin nousee itse pöydän ääreen kahvittelemaan. ensinnäkin herätessä on yleensä aina ensimmäiseksi vessahätä ja kahvin juominen sängyssä on muutenkin aika hankalaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole tainnut saada koskaan kahveja/teetä sänkyyn, mutta olet kyllä oikeassa: ihan ekana herätessä pitää päästä vessaan ja kahvin juominen sängyssä on hankalaa. Ja ne leivänmurut - ei kiva.
      Mä istun kaupunki-kodissa tässä sohvan nurkassa ja katson telkkaa samalla kun juon aamukahvin ja syön voileivät - tai syön puuroa.

      Poista
  2. Voi mikä kyltti :D Kyllä tuo Englantilainen aamiainen on tuhti, peukut nostan Pöllön papujen syöntiin!! Kirkoissa on hauska käydä kurkkaamassa, niissä on niin paljon historiaa ja yleensä kaunista käsityötä lattiasta kattoon, voi vaan ihmetellä toisten taitavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo kyltti kruunasi loistavan aamiaisen, joka oli niin erilainen kuin meidän perinteinen kotiaamiainen kahvia ja voileipää :)
      Vanhat kirkot ovat upeita ja ne tosiaan on täynnä historiaa ja kaunista käsityötä. Tuollakin oli vaikka mitä upeaa, mutta kun kirkossa oli eräs nainen rukoilemassa, tuli tunne, etten tohdi kävellä Pojan perässä kuvaamassa samoja kohteita - ihailimme niitä vain yhdessä.
      Niin ja ne pavut. Nehän olikin oikeastaan ihan hyviä ;)

      Poista
  3. Minustakaan ei saanut teen juojaa vaikka kaksi vuotta siellä yrittivät. Kohteliaisuudesta sanoin aina yes please kun tarjottiin ja pyysin milk and sugar, että ei niin tee maistusisi :) Kotimaassa käydessä jo lentokoneessa tilasin äkkiä suomalaista kahvia, jos oli Finskin kone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskorakas on onneksi suomalaisena ehta kahvinjuoja, vaikka usein juokin lattea tms. Mutta musta kahvi maidolla ja sokerilla - helpotti kummasti :)
      Itse asiassa olin elämäni ensimmäiset 15 vuotta armoton kahvin juoja: "mummo, anna edes tippa", pyysin kun olin jo kahvini saanut.
      15-vuotiaana lopetin kahvinjuonnin ja siirryin teenjuojaksi, sitä kesti seuraavat 15 vuotta, mutta sitten tuli mieleen, että no on se vähän noloa, kun aina kylässä pitää muiden mua varten erikseen laittaa teetä, kyllä se kahvikin menee kun vaan treenaa. Nyt sitten menee molemmat :)

      Poista
  4. Ihan matka teillä! Kirkot ovat täynnä taidetta, niissä on mukava vierailla hetki hiljentymässä ja lepuuttaa jalkojaan. Valokuvaamisen sijaan voi aina ostaa kortteja, ei häiritse ketään ja saa ammattivalokuvaajan työn. Kuvasi oli kyllä kiva yllätys kirjoituksessasi. Aamiainen on helpointa nauttia pöydän ääressä sisällä tai ulkona picnic tyyliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin koen kirkot paikkoina, joiden kauneuden imen itseeni paikan päällä, harvoin otan yhtä, kahta kuvaa enempää. Ja varsinkin, jos paikalle on joku tullut hiljentymään ja minä olen siellä vain turistina; en halua häiritä muita.

      Poista
  5. Nykyään onneksi saarivaltakunnassakin saa kunnollista kahvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin Alpron vaniljan makuista soijajuomaa koko viikon ajan, mutta mistään ei löytynyt... ennen kuin toiseksi viimeisenä päivänä :) No, onneksi mun kahvini menee alas tavallisellakin maidolla, tuo vanilja vain olisi tehnyt siitä hitusen parempaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)