Vielä reilusti yli kolmesataa käyttämätöntä päivää

Maanantaina tässä kalenterissa oli vielä 371 käyttämätöntä päivää. 
Kohta niistä on käytetty neljä eli jäljellä on vieläkin aika paljon, 367. 
Laskin, että noin 30 päivälle on jo valmiina ohjelmaa, siis niin, että ne on ehdottomasti varattuja.  Sitten vähennetään vielä kaikki mahdolliset lääkäri- ja muu käynnit, kaikkea sellaista mikä on pakko hoitaa. Siltikin jää vielä n. 300 päivää milloin voi tehdä ihan mitä haluaa. 
Siis käsitöitä, lukea tai kuunnella kirjoja. 
Kirjoittaa vaikka kirjeen. Mennä metsään jos saa kaverin. 



Kaikea kivaa on tiedossa, ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana. 

Melontahommat on jo alkaneet ja ensi viikolla lähden Isolle Kirkolle Kuljettaja-Sirkkusen luo - meillä on ihan oikea 
BUSINESSTAPAAMINEN. Mua kyllä vähän jännittää, että mitä siitä oikein tulee, nämä hommat kun on yleensä hoidettu muiden toimesta ja nyt meidät pistetään tuleen. Heitetään leijonille. Skriik. 
No, eihän siinä mitään, menoksi vaan, kai sitä kaksi kovasti puhuvaa naisihmistä jotain saa aikaiseksi. Jos ei muuta, niin pikaisen ulos ohjauksen 😂😂

Ja Oodin ajattelin käydä katsastamassa samalla. Taidan ottaa oman kortin sinne, ihan vaan siksi, että voin täällä sitten esitellä sitä 😜

Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä piti käydä täällä omassa kirjastossa, sain onneksi autokyydin, ettei tarvinut siinä kauheassa lumipyryssä tallustaa. Ei sillä, ei mua tuuli mukanaan vie, mutta se naamalle tuiskuava lumi ei ole kiva.
Kuski käväisi kaupungissa ja lupasi tulla hakemaan mut kyytiinsä, että käydään yhdessä kaupassa ja tuovat sitten kotiin eli maleksin siellä kirjastossa sitten sen aikaa. Löysin ihanan lastenkirjan. Selasin sitä jonkun aikaa - kirjastossa ei ollut yhtään lapsia, ei tietenkään sellaisella kelillä.  Takakannessa oli sinfoniaorkesteri. Selasin kirjaa pitkään ja mietin, kehtaanko, tohdinko... Mutta en vaan voinut itselleni mitään. Oli ihan pakko kokeilla - painaa ensin yhtä nappia, sitten toista...
Hieno sinfoniaorkesteri - suosittelen 😄😄



Olin alkuviikosta vähän kiukkuinen, kärttyinen. Voisi melkein sanoa, että vihainen. Ja vielä tuolloin keskiviikkoaamunakin. 
Sain maanantaina, joulukuun viimeinen päivä, lopputilin. No, summa oli pienempi kuin syksyllä saamani arvio. Ymmärsin ja ymmärrän toki, että se oli arvio, mutta ero oli huima. Odotin postia "kieli pitkällään", että saan palkkalaskelman. Vaan mitäpä siitä kostuin: se oli englanninkielinen! Ja kun kuuteen vuoteen ei palkkalaskelmassani ole ollut mitään luettavaa, niin enpä tosiaankaan ymmärtänyt siitä mitään, varsinkaan sitä miinusriviä! Skriiiiik!
Yritin soittaa palkanlaskentaan. Ei ole meidän palkanlaskijat paikalla vasta keskiviikkona. No, minäpä soitan sitten uudestaan, ei kai tämä tästä kahdessa päivässä mihinkään muutu. 
Soitin keskiviikkona heti aamusta. Aamupalaverissa. Soitin palaverin jälkeen uudestaan. Voitko tehdä tiketin/työpyynnön. No en, kun minut on irtisanottu, kerroinhan jo, että kyse on LOPPUtilin selvityksestä. Pyynnöstä annoin henkilötunnuksen. Hetki, ole hyvä.
Ja mikä oli tulos: Eivät ottaneet puheluani vastaan!!!! 😡😡😡 Verenpaine oli aika korkea.
Soitin siis entiselle esimiehelleni, joka lupasi hoitaa asiaa - ja muutaman tunnin kuluttua sain puhelun talon sisältä; käytiin palkkalaskelma läpi, miinusrivin sisältö selvisi ja on ihan ok ja sain heti puhelun perään palkkalaskelman spostiin suomeksi.  Jos se olisi tullut suomeksi alunperinkin, niin koko ruljanssilta ja pahalta mieleltä olisi vältytty.
Mutta onneksi yhdessä palkkalaskelman kanssa tuli paketti, jota siinä puhelimessa odotellessa yksikätisenä avasin - lapsethan ei malta odottaa 😋 ja mitä sieltä löytyikään: 


Sieltä löytyi kaksi kerää laivastonsinistä Baby Merinoa (näyttää tässä kuvassa mustalta) ja ihana  pöllökortti:
"ONNI koostuu pienistä hetkistä... hymyistä ja hyvistä ystävistä."  Kiitos Repu 💝
Langat laitan puikoille, kun keksin mitä niistä tekisin - jotain kivaa itselleni, ja kun muut jonossa olevat on valmiina.

Nuo puikot - ne piti käydä ostamassa kun kerran sain uutta lankaakin 😊 Noita ChiaoGoon pyöröpuikkoja on kehuttu paljon ja monessa paikassa, niiden kaapelilla kun ei ole "muistia". Eli vaikka ne nyt on tuossa paketissa tuolla tavalla - öö, kerällä? - ne oikenee ihan suoraksi kun ne ottaa sieltä pois. Sopii oikein hyvin mulle; muisti puuttuu sekä puikoilta että neulojalta 😉 Puikot on oikeastaan joululahja A-nopilta. 

Tämmöinen pitkä ja varmaan hirvittävä määrä kirjoitusvirheitä vilisevä päivitys tänään, koettakaa taas kestää. Nyt sentään kirjoitin hyvissä ajoissa ilman lääkepöhnää... 


Kommentit

  1. Yhteen aikaan Possu keräili kirjastokortteja. Niitä on aika kauniitakin, esim Porin kortissa kuva Yyteristä. Jossain laatikon perällä taitaa olla nekin kortit. Nykyisin Possulle riittää ihan oman lähikirjaston ja kaapungin kortti (koska sillä pääsee vessaan). Tietty jos matkalla jossain päin Suomea näkyy kiva kirjastokortti, niin voihan sen hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen aikanaan hankkinut naapurikunnan kirjastokortin, kun kävin siellä usein, samalla kun kävin tien toiselle puolella uimahallissa. Sitten tuli mahdollisuus, että ko. kunnan ja meidän kaupungin kirjastokortit voi yhdistää - voi käyttää kumpaa vaan. Naapurilla oli siihen aikaan nätimpi kortti, joten otin käyttöön sen, meidän kortti oli tooosi tylsän näköinen. Ja uudet taitaa olla vieläkin... Käytän edelleenkin sitä naapurikunnan hienoa korttia.

      Poista
  2. Älypyöröt siis :D

    Mikähän päivä olet täällä? Voisin tuppautua kahviseuraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo äly ei kyllä sovi muhun..

      Mä tulen sinne tiistaina, keskiviikkoaamuna on se tapaaminen - jossain, krhm... - ja kotiinpaluuta mä en itse asiassa ole vielä päättänyt.

      Meillä on lukupiiri 15. päivä, joten kai mun siihen mennessä pitää palata kotiin :)

      Poista
    2. Niin ja siis olis kyllä kiva nähdä, jos vaan ehdit jossain välissä kahville; meillä ei periaatteessa ole mitään muuta aikataulutettua kuin tuo keskiviikkoaamun tapaaminen.

      Poista
    3. Mulle kävis keskiviikkona mut vasta joskus viiden maissa, meneekö liian myöhään sulle?

      Poista
    4. Tai sit lounastreffit jossain Kalliossa?

      Poista
    5. Sopiiko sulle, että tää mun ystävä, "Kuljettaja-Sirkkunen" :) tulee meidän kanssa, sillä mä osaan kulkea tasan ja vain päärautatieasemalta mun tädin luo Pukinmäkeen ja sinne mä en ole nyt menossa :D

      Se meidän tapaaminen on silloin keskiviikkoaamuna klo 10, se on Vantaan puolella. Kyselin tuossa AM:ltä, joka tuntee Kirkonkylän paikkoja ja hän oli sitä mieltä, että nuo lounastreffit ei varmaankaan onnistu; meillä varmaan menee matkoineen niin paljon aikaa koko reissuun?
      Mutta jos ystävälleni sopii - ja sinulle sopii, että hän on mukana, niin me hänen kanssaan voitaisiin käydä syömässä ja siellä Oodissa ja tavata sitten sinut jossain kahvilla? Miltä se kuulostaa?

      Poista
    6. Ihan vain sellainen nopea tunnin puhelu "ostanko jugurttia" soitettiin äsken ja tuo jälkimmäinen suunnitelma vaikuttaisi toimivalta :)
      Olettaen, että kun on yksi mies ja kaksi puheliaista naista, niin siinä menee vähintään pari tuntia...hmmm... ollaan jo iltapäivän puolella, kun ollaan takaisin kaupungissa ;)

      Poista
  3. I-HA-NA kalenteri - ja hassu kirja ;-)

    Toivon kaikkiin 361 jäljelläolevaan päivään riesatonta eloa ja oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sain kalenterin syksyllä tuliaisiksi Englannista ja arvaa vain kuinka olen odottanut uutta vuotta, että saan sen käyttööni :)
      Tuo kirja on tosiaan hassu, kertoo varmaan paljon minusta, kun tuommoisia luen ;)

      Toivottavasti Riesa ymmärtäisi olla siivosti, vähän se yrittää pelotella, mutta yritän pistää hanttiin.

      Poista
  4. Rivien vilinästä vastailen "konserttiosioon"....töissä, pottakansalaisten keskuudessa nuo äänikirjat on ihan parhautta. Yksi painaa, muut kuuntelevat ja sitten yhdessä nauretaan. Uudestaan ja uudestaan...monesti se on se yksi ja sama ääni :D lapset on kyllä sitten hauskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sulautuisin hyvin muuten paitsi kokoni puolesta sinne pottakansalaisten joukkoon :D
      On ihanaa käydä siskon luona, kun saa aamuisin herätä siihen kun joku pieni ja lämmin kömpii saman peiton alle ja ottaa kaulasta kiinni ja kuiskaa "Minä rakastan sinä" ja kihertää päälle <3 Ja vähän ajan päästä kuiskaa "Mennäänkö syömään mummon puuro?"

      Meillä kotona reilu 25 vuotta sitten kuunneltiin kirjaston satukasetti Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä lähes puhki. Onneksi oli se kasetti, sillä mä en olisi jaksanut sitä lukea niin montaa kertaa :)

      Poista
  5. Muistittomat pyöröt sopis mullekin! Just kun riitelin niiden muistillisten kans aika kauan. En kyllä heti muistanu, mitä olin niillä kutonut... otti hetken muistaa että sitä neulegraffitia. Jos satut oleen näillä kulmilla joskus liikkeellä ja näet neulotun talonnumeron niin se voi olla meän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pitää muistissa (hah, anteeksi, mun muistini on kuin kultakalalla, joka on kuulemma noin 3 sekuntia. Se muuten pitäisi kai kirjoittaa tuohon eläkehakemukseen. Auttaisikohan se?), meistä ei koskaan tiedä mistä meidät löytää.
      Nytkin kun ollaan oltu päiväkausia kotona, niin välillä pitäisi päästä jo vähän maailmalle, oikeasti.

      Poista
  6. Ihanan paljon päiviä, jolloin voi tehdä ja kokea kaikkea uutta ja kivaa. Muistamaton kaapeli kuulostaa hyvältä. Minulla taitaa olla sellainen. Unohdin yhden lastenhoitokeikan ja nyt poikani on selvästi päättänyt, että dementia on tullut sukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain - voidaan tehdä vaikka mitä!
      Mulla on välillä vähän turhan pitkät kaapelit, kun ei asiat tahdo mennä perille, ei sitten millään.
      Vai vielä dementia. Pyh.

      Poista
  7. Ihana tapa lähestyä aikaa. Huippua, että on noin monta päivää jona voi tehdä mitä huvittaa tai vain nauttia olemisesta, joka on myös tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Musta on aina ihanaa, kun saan avata uuden kalenterin, on se sitten seinäkalenteri tai taskukalenteri. Usein mulle käy taskukalentereiden kanssa niin, että niiden käyttö jää - käytän puhelimen kalenteria. Mutta uusi tyhjä kalenteri täynnä tyhjiä päiviä: parasta!

      Poista
  8. Joko on suunnitelma langoille?
    Kello on nyt vartin yli kolme. Söin aamupalan ja päiväkahvin heti siihen perään. Eli oon istunut keittiön pöydän ääressä koko päivän tänään. Ihanaa, kun voin tehdä, mitä haluan. Nyt ajattelin suunnata suihkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että teen langoista pipon itselleni, semmoisen "siistin vieraspipon". Löysin ohjeen, Baby Merinolle, palmikkopipo, johon tuo lanka riittäisi.
      Mutta tein "nämä työt on tehtävä" -listan ja siinä on ainakin 8 työtä ennen kuin pääsen noihin lankoihin käsiksi. Yksi on kohta tehty, se kirjontatyö. Ystävän suvun kastemekko on odottanut KAKSI vuotta, että kirjon siihen suvun nuorimmaisen nimen ja syntymäajan. Nolottaa. Nyt päätin sen tehdä, ennen kuin teen mitään muuta.

      Mä heräsin tänään ennen kellon soittoa, söin aamupalan, otin torkut, katsoin Hakekaa kätilö, kävin suihkussa. Sitten täytettiin meidän dosetit, tehtiin ruoka ja keskusteltiin Norjan bruttokansantuotteesta :D
      Äsken soitti meidän Epilepsiayhdistyksen puheenjohtaja; keskiviikkona olisi hallituksen kokous, mutta enpä pääse kun olen poissa kotoa.
      Nyt voisi ottaa iltapäivätorkut :D

      Poista
    2. Ihanaa, että sait kastemekon pois mieltäsi painamasta. Kummasti vapautuu energiaa muuhun elämään.
      Oletko nyt epiyhdistyksenne hallituksen jäsen? Mitäs tykkäät?
      Meillä oli eilen hallituksen kokous. En ollut mukana, kun puheenjohtajamme ei ollut lähettänyt minulle tietoa koko asiasta...

      Poista
  9. Ihanaa saada yllätyspaketti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, olen kyllä onnekkaista onnekkain, kun posti tuo mukavia yllätyksiä tylsien kirjeiden lisäksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)