Vielä reilusti yli kolmesataa käyttämätöntä päivää

Maanantaina tässä kalenterissa oli vielä 371 käyttämätöntä päivää. 

Kohta niistä on käytetty neljä eli jäljellä on vieläkin aika paljon, 367. 

Laskin, että noin 30 päivälle on jo valmiina ohjelmaa, siis niin, että ne on ehdottomasti varattuja.  Sitten vähennetään vielä kaikki mahdolliset lääkäri- ja muu käynnit, kaikkea sellaista mikä on pakko hoitaa. Siltikin jää vielä n. 300 päivää milloin voi tehdä ihan mitä haluaa. 

Siis käsitöitä, lukea tai kuunnella kirjoja. 

Kirjoittaa vaikka kirjeen. Mennä metsään jos saa kaverin. 

Kaikea kivaa on tiedossa, ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana. 

Melontahommat on jo alkaneet ja ensi viikolla lähden Isolle Kirkolle Kuljettaja-Sirkkusen luo - meillä on ihan oikea 

BUSINESSTAPAAMINEN. Mua kyllä vähän jännittää, että mitä siitä oikein tulee, nämä hommat kun on yleensä hoidettu muiden toimesta ja nyt meidät pistetään tuleen. Heitetään leijonille. Skriik. 

No, eihän siinä mitään, menoksi vaan, kai sitä kaksi kovasti puhuvaa naisihmistä jotain saa aikaiseksi. Jos ei muuta, niin pikaisen ulos ohjauksen 😂😂

Ja Oodin ajattelin käydä katsastamassa samalla. Taidan ottaa oman kortin sinne, ihan vaan siksi, että voin täällä sitten esitellä sitä 😜

Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä piti käydä täällä omassa kirjastossa, sain onneksi autokyydin, ettei tarvinut siinä kauheassa lumipyryssä tallustaa. Ei sillä, ei mua tuuli mukanaan vie, mutta se naamalle tuiskuava lumi ei ole kiva.
Kuski käväisi kaupungissa ja lupasi tulla hakemaan mut kyytiinsä, että käydään yhdessä kaupassa ja tuovat sitten kotiin eli maleksin siellä kirjastossa sitten sen aikaa. Löysin ihanan lastenkirjan. Selasin sitä jonkun aikaa - kirjastossa ei ollut yhtään lapsia, ei tietenkään sellaisella kelillä.  Takakannessa oli sinfoniaorkesteri. Selasin kirjaa pitkään ja mietin, kehtaanko, tohdinko... Mutta en vaan voinut itselleni mitään. Oli ihan pakko kokeilla - painaa ensin yhtä nappia, sitten toista...
Hieno sinfoniaorkesteri - suosittelen 😄😄

Olin alkuviikosta vähän kiukkuinen, kärttyinen. Voisi melkein sanoa, että vihainen. Ja vielä tuolloin keskiviikkoaamunakin. 

Sain maanantaina, joulukuun viimeinen päivä, lopputilin. No, summa oli pienempi kuin syksyllä saamani arvio. Ymmärsin ja ymmärrän toki, että se oli arvio, mutta ero oli huima. Odotin postia "kieli pitkällään", että saan palkkalaskelman. Vaan mitäpä siitä kostuin: se oli englanninkielinen! Ja kun kuuteen vuoteen ei palkkalaskelmassani ole ollut mitään luettavaa, niin enpä tosiaankaan ymmärtänyt siitä mitään, varsinkaan sitä miinusriviä! Skriiiiik!
Yritin soittaa palkanlaskentaan. Ei ole meidän palkanlaskijat paikalla vasta keskiviikkona. No, minäpä soitan sitten uudestaan, ei kai tämä tästä kahdessa päivässä mihinkään muutu. 

Soitin keskiviikkona heti aamusta. Aamupalaverissa. Soitin palaverin jälkeen uudestaan. Voitko tehdä tiketin/työpyynnön. No en, kun minut on irtisanottu, kerroinhan jo, että kyse on LOPPUtilin selvityksestä. Pyynnöstä annoin henkilötunnuksen. Hetki, ole hyvä.
Ja mikä oli tulos: Eivät ottaneet puheluani vastaan!!!! 😡😡😡 Verenpaine oli aika korkea.
Soitin siis entiselle esimiehelleni, joka lupasi hoitaa asiaa - ja muutaman tunnin kuluttua sain puhelun talon sisältä; käytiin palkkalaskelma läpi, miinusrivin sisältö selvisi ja on ihan ok ja sain heti puhelun perään palkkalaskelman spostiin suomeksi.  Jos se olisi tullut suomeksi alunperinkin, niin koko ruljanssilta ja pahalta mieleltä olisi vältytty.

Mutta onneksi yhdessä palkkalaskelman kanssa tuli paketti, jota siinä puhelimessa odotellessa yksikätisenä avasin - lapsethan ei malta odottaa 😋 ja mitä sieltä löytyikään: 

Sieltä löytyi kaksi kerää laivastonsinistä Baby Merinoa (näyttää tässä kuvassa mustalta) ja ihana  pöllökortti:
"ONNI koostuu pienistä hetkistä... hymyistä ja hyvistä ystävistä."  Kiitos Repu 💝

Langat laitan puikoille, kun keksin mitä niistä tekisin - jotain kivaa itselleni, ja kun muut jonossa olevat on valmiina.

Nuo puikot - ne piti käydä ostamassa kun kerran sain uutta lankaakin 😊 Noita ChiaoGoon pyöröpuikkoja on kehuttu paljon ja monessa paikassa, niiden kaapelilla kun ei ole "muistia". Eli vaikka ne nyt on tuossa paketissa tuolla tavalla - öö, kerällä? - ne oikenee ihan suoraksi kun ne ottaa sieltä pois. Sopii oikein hyvin mulle; muisti puuttuu sekä puikoilta että neulojalta 😉 Puikot on oikeastaan joululahja A-nopilta. 

Tämmöinen pitkä ja varmaan hirvittävä määrä kirjoitusvirheitä vilisevä päivitys tänään, koettakaa taas kestää. Nyt sentään kirjoitin hyvissä ajoissa ilman lääkepöhnää...