Aina ei onnistu - ei edes joka toinen kerta

Juutuupi on täynnä mitä hienoimpia käsitöitä, mukavien podcastien lisäksi. Muutama meidän käsityökerholainen jakaa fb:ssä noita youtuben käsityövideoita, pääosin siksi, että ne jäävät heille sinne itselleen muistiin.

Tänään aamupäivällä jumituin sinne sitten minäkin ja löysin sieltä kivan ja helpon - tai ainakin se näytti helpolta - virkaten tehtävän kukan. Ohje löytyy tämän linkin takaa, jos joku kiinnostui:

https://www.youtube.com/watch?v=Jr21rlengOY

Helppo kuin mikä. Yhden TOSI tärkeän vinkin annan: koska kukkaan käytetään kahta eri väristä lankaa, varmista, että ne ovat saman paksuisia. Muuten käy hullusti.

Ei se näytä ihan siltä miltä pitäisi. Ja vähän takapuolelta sitä "retusoin". Mutta kyllä tätä varmaan jossain voi käyttää. Vaikka johonkin pipontekeleeseen kiinnittää tai jotain.

Mutta kun olin siellä youtubessa, niin sieltä löytyi vaikka mitä muuta, mitä voisi kokeilla,

Vaan arvatkaa mitä? Kehuin teille, kuinka mun työlistani lyheni/lyhenee? No periaatteessa kyllä joo, yhtä vaille ne mitä on pyydetty on nyt tehty, mutta kun keskeneräisten läjä vaan taas lisääntyy. Miten ihmeessä siitä pääsisi eroon? Siis siitä tavasta, että ei aina aloittaisi uutta kun näkee jonkun kivan ohjeen?
Mistä saisi lisää tahdonvoimaa?
Nytkin on kesken vaikka mitä ja silti sormet syyhyä aloittaa uudet lapaset ja uudet sukat ja toiset lapaset ja ja ja ja....

Ja tekisi mieli mennä ostamaan kangaskaupasta kangasta, johon voisin harjoitella kirjomista, että voisin sitten syksyllä tai joskus kirjoa siihen ystävän kastemekkoon sen uuden nimen ja saisin siitä nätimmän kun tästä edellisestä.

No, jotain on onnistunutkin, jotain mitä en ole teille näyttänyt, en ainakaan löytänyt näistä kuvaa mistään. Eli toiset Riikka -sukat. Yhdet tein jo aikaisemmin ja osallistuin niillä arvontaan Palasia arjestamme -podcastin ja Ravelryn kautta, Tykästyin tähän malliin, joka on helppo ja nopea tehdä.

Nyt kun käsityöt on tehty, mennäänkö käymään Oodissa? En tiedä millä ylisanoilla sitä kuvailisin, mutta olin mykistynyt, kun pääsin sinne kolmanteen kerrokseen, varsinaiseen kirjastoon. Se on kuin taivas.  Näytän teille ensimmäisenä Oodi -pullan, vaikka se ei ollutkaan meidän ensimmäinen kohteemme 😊 Mutta hyvää se oli, ja valtavan kokoinen. Söimme sen puoliksi.


Tämän kun syö, niin varmasti jaksaa kiertää vielä vaikka kuinka. Me oltiin oikeastaan kierretty jo koko kerros, lasten satuhuonetta lukuunottamatta.

Satuhuoneenkin kävimme katsomassa, ja saimmepa siitä vielä oikein esityksenkin, olin taas kovin otettu. Siis siellä on ihan tavallinen leikkitila lapsille, mutta sen lisäksi vielä erillinen satuhuone, jonne EI saa mennä kengät jalassa (se oli erityisen tärkeää huomioida...) Kurkistimme ovelta ja katselimme, että mitäs täällä oikein onkaan, kun pieni poika esitteli huonetta meille: miten huoneen valojen värejä voi vaihtaa! Olin aivan mykistynyt - ehkä enemmänkin siitä, että tämä pieni poika pyytämättä tuosta vaan mitään sanomatta esitteli huonetta meille 💖



Mutta todellinen taivas kyllä avautui kun menimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja astuimme itse kirjastoon ja näin sen upeuden! Jos Roihuvuoren kirjastoon sisään meneminen oli kuin olisi kotiin mennyt, oli tämä kuin unta, jotain....  Hyllyjä silmänkantamattomiin! Ja vaikka kaikki eivä vielä olleetkaan saaneet kirjojaan, ensimmäinen ajatukseni oli "mihin voisin piiloutua ja jäädä yöksi"





























Tuolla pallotuolissa, mistä pilkottaa jalat, luettiin Risto Räppäjää 😍




Ja tässä osa niistä "kohutuista" portaista. Nyt kun näin ne ihan itse livenä, niin tykästyin niihin. Kuvia niistä ei oikein saanut, kun joko aurinko paistoi niin ettei tekstit näkyneet tai portaissa kulki ihmisiä, niin ettei kuvia voi julkaista.
Katselin noita sanoja ja mietin, että itseeni noista sopii ainakin sanat: äänekkäille, tavallisille, hyväuskoisille, kummajaisille, tärähtäneille, äkäisille, henkilöille 😉😋



Ja mitäpä olisi ollut mun Oodi -retkeni ilman... nämä oli siinä heti ulkopuolella... Niitä oli useampiakin, mutta kun siinä oli kaikenlaisia tolppia ja muita, niin en saanut niistä kuvia, nämä kolme vain:






Ja kaiken kruunasi tämä: