Jätän vieläkin oodin Oodille odottamaan - jos vaikka huomenna, kun luulen, ettei huomiselle ole mitään sen erityisempää. Ellen sitten eksy lankaostoksille. Voi käydä vahinko, kun on tarjous, eurolla kerä. Voi tosin olla, ettei niitä enää huomenna ole tai niissä ei ole sellaisia lankoja mistä on minulle iloa. Mutta jos löytyisi puikkoja. AM lupasi viedä katsomaan.
Vaan kerron ja esittelen teille sukat, jotka putkahti eilen esiin. Kyllä minä niiden olemassa olon muistin, ne osuu silmiin aina kun avaan vaatekaapin.
Nämä olen tehnyt monta vuotta sitten, silloin kun en oikeastaan vielä edes neulonut juuri lainkaan. Sen verran, että mummu, Äitirakkaan äiti ja meidän serkusten, tätien ja enojen varpaiden ja sorpien lämpimänä pitäjä oli ehtinyt saada sen neulomisen taidon minunkin kovaan kalloon.
Ja Pojalle olin joten kuten saanut neulottua pari pienen pojan paitaa. Toisessa taisi olla smurffi ja toisessa ralliauto 😁 Niin ja yhden riemunkirjavat, raidalliset villahousut!
Mutta nämä tämän päivityksen sukat tuli esiin taas eilen, kun päätin viimeinkin vaihtaa seiskaveikkani korista tähän Pojan koulussa tekemään työkalupakkiin. On siis viimein työkalupakki arvoisessaan käytössä ja esillä:
Aiemmin siinä siis oli sukkia ja se oli tuolla vaatekaapissa. Ja sieltä löytyi nämä kaksinkertaisesta seiskaveikasta (siitä vanhemmasta siis) neulotut ison miehen sukat. Kyllä se vähän hymyilyttää, kun näitä katselee 😂
AM pyysi neulomaan itselleen lämpöiset saapassukat ja minä tein työtä käskettyä. Oikeasti hänellä ei kyllä ole ihan noin iso jalka, mutta on kuulemma hyvät sukat 💟
En tiedä, mutta omasta mielestä on jälki vuosien varrella vähän, sanoisinko kehittynyt. Mutta hyvin mummu opetti; kantapään ja kärkikavennuksen.
Ihan niin kuin lapaseen peukalon teon, Äitirakas varmaan kotona auttoi molemmissa, kun hampaat irvessä niiden kanssa sitten taistelin.
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
19 tammikuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Ihan huippu pakki <3 Itsellä käytössä pojan peruskoulussa tekemä pikku tikasjakkara, en yletä keittiössä muuten mihinkään. Sukkamuisto on kiva... huomaa kuinka asioiden oppimisen jälkeen voi/tapahtuu edistystä :)
VastaaPoistaKiitos <3 Tuolla se on sukkia säilönyt vaatekaapissa; työtä tehnyt siis kyllä, mutta nyt joulun aikaan tuli ajatus, että onhan se nyt esiin otettava ja mikä onkaan paras tehtävä sille, kuin säilöä sukkalankoja :)
PoistaTikasjakkara kuulostaa myös ihanalta ;)
meillä pakki meni ukille, mutta mulla on kans jakkara käytössä ja monta-monta paistinlastaa ja leikkuulautaa, mitä "pikkuiset" omin kätösin väsäsivät <3
VastaaPoistaMeillä ei Poika oikein ollut varsinaisia käsityöihmisiä, jotain on tehnyt kuitenkin ja tallessa toki. Keittiössä pieni hylly ja kirjahyllyssä hai :)
PoistaJa jonkinlainen pattereilla vedessä (kai) kulkeva vekotin löytyi, kun tavaroita siivoiltiin. Ja runo, ei varsinainen haiku, mutta ehkä se jo silloin antoi osviittaa siitä, mitä nyt opiskelee, ei vaan silloin vielä ymmärretty.
Ja tietenkin tuon nyt tärkeään käyttöön tulleen työkalupakin lisäksi on ihan oikea käsityöpussi, jossa voin kuljettaa keskeneräistä (mullahan on aina vain yksi kerrallaan...) käsityötä mukanani.<3
Upea lankapakki ja söpöt sukat.
VastaaPoistaKiitos - minäkin tykkään lankapakistani :) Sukat enempi naurattaa.. :D
PoistaIhana pakki! Jonakin päivänä viet sen Pojalle itselleen täytettynä jollakin kivalla. Huomaat kyllä, kun on oikea aika tehdä niin.
VastaaPoistaKiitos :) Jotain nostalgista pakista tosiaan on, ja toden totta, ehkäpä joskus vielä tulee se päivä, kun voin viedä sen täytettynä hänelle takaisin.
Poista