Pöllö on taas kotipesässä: kylässä hyvä, kotona paras

Pitää oikein tarkistaa, että mitä sitä tuli lähtiessään kirjoittaneeksi.. Olin siis reissussa Isolla Kirkolla, lähdin viime viikon tiistaina ja tulin eilen, sunnuntaina, illalla takaisin kotiin.  AM jo eilen iltapäivällä laittoi viestiä, että koskas ajattelit tulla kotiin 😂

Tarkoitushan oli aloitella Myyntisirkkusten seikkailuja 2019 heti keskiviikkoaamuna, vaan kuinkas meidän kävikään: tiistai-iltapäivänä tuli viesti, että tapaaminen on peruttava; koskahan meille sopisi lähiaikoina uusi tapaaminen. No, minä en ole saanut omaan vastaukseeni vastausta, joten tulin siltä osin tyhjin taskuin kotiin. Mutta en muuten:  paljon muita asioita tehtiin.

Olin siis mennyt ystäväni luo jo silloin tiistaina, jotta menemme yhdessä hänen luotaan sinne tapaamiseen. No, nyt oli hyvää aikaa rauhassa syödä aamupalaa ja..

Kaikista (tai ainakin melkein) kaikista asioista löytyy jotain hyvää, kaunista, iloista, jos vain haluaa niin nähdä. Niin löytyi tuosta peruutuksestakin.

"Hei, nyt kello on..." Ystävä alkoi hyräillä Mendelssohnin häämarssia ja Pöllöllä kostuivat silmäkulmat..  SISKORAKAS JA LANKOMIES MENIVÄT NAIMISIIN!
Miten onnellinen olenkaan heidän puolestaan 💖💖

Jos Siskorakas ei lukisi tätä blogia, kertoisin pidemmän tarinan tästä hys-hys -työstä, joka valmistui niinkin ajoissa kuin perjantai-iltana, vietiin postiin lauantaina, lähti matkaan maanantaina ja oli kuulemma mennyt perille torstaina. Siinä se nyt kuitenkin on, ilman kehyksiä tosin:

Tuon hys-hys -työn - siis Siskorakkaan ja Lankomiehen häälahjan valmistumisen lisäksi sain vihdoin viimein valmiiksi jotain muutakin, kerroinkin siitä jo: meillä kaksi vuotta valmistumista odottanut KuljettajaSirkkusen suvun kastemekon kirjailun. En ole lainkaan tyytyväinen siihen. En yhtään. Mutta kyllä se kelpasi. Siitä meinasi meillä melkein riita tulla. AM sanoi, että enää uudestaan et sitä ota. Mutta kun..kun...kun sitä jo varmaan ennen syksyä taas käytetään ja alustavasti jo anovasti kysyttiin, että jos sitten kuitenkin. Kun ei muka muutkaan. Mutta toivon, että jos jostain löytyisi joku parempi. Tuommoisen osaan, mutta en semmoista kirjonta-kirjomista. *huokaa syvästi*

Kun vihkiminen oli ohi ja kuviakin saatu, oli päivä jo niin pitkällä, että lähdettiin kylille. Käytiin....juu käytiin jossain syömässä sushia, oikein hyvää sellaista ja sitten olikin kello jo sen verran, että oli aika kipaista Kiasmaan tapaamaan Puskissaa.
Istuimme Kiasman kahvilassa parisen tuntia - ainakin, aika lensi hyvässä seurassa, hiljaista hetkeä ei tullut, niin kuin arvelinkin.

Repu, anteeksi! En päässyt puhelimella vastaamaan kommentteihin, enkä lukenut blogeja puhelimella, kun on niin pieni näyttö. Salasanoja en muista ulkoa, joten en päässyt ystävänkään koneella isommalle koneelle. Harmittaa suunnattomasti, sillä olisi voitu tavata vaikka Oodissa - meillä kun ei ollut mitään erityistä ohjelmaa kun se tapaaminen peruuntui.
Seuraavalla kerralla kun tulen sinne Isolle Kirkolle muutakin kuin kääntymään, koetetaan löytää aikaa tapaamisella - vaikka koivun juurelta!

Torstaina lampsittiin katsomaan Itäkeskusta - ihan kuin muistista puuttuisi pala? Noh. Illalla kuitenkin käytiin lähellä kylässä yhteisellä melontaystävällä ja jos kerran nauru pidentää ikää, niin sitä kyllä tuli taas lisää, takuulla.

Perjantai oli sitten varattu Oodille. Sitä ennen käytiin pienemmässä kirjastossa, Roihuvuoren kirjastossa. Se oli kuin olisi kotiin mennyt. Pieni, kotoisa, tuttu ja turvallinen. Ja heti kun näin tämän ihanan kassin, niin se oli pakko ostaa. Ihan kuin meillä ei olisi ennestään kangaskasseja... Mutta ei ole tällaista.

Luulin ensin, kun näin tämän kauempaa, että ovat herra Hakkaraisen hahmoja, mutta eivätpä olleetkaan.

Luettavaksi osui silmiin tällainen kirja, löytyy varmaan omastakin kirjastosta. Tässä vaiheessa kun
ei vielä ollut sitä kirjastokorttia, sen sain vasta sieltä
Oodista.



Teen siitä Oodista ihan oman päivityksen, nyt vastaan edellisen päivityksen kommentteihin näin tässä yhdessä päivityksessä, kun ette varmaan enää siellä edellisessä välttämättä käy. Pääsen helpommalla - ehkä - itsekin 😄

 Cara: kiitos, vastausta odotellessa, kyllä kai ne joskus sen eläkkeen antaa. Lääkäri varmaan soittaa niille, jos ei vielä tälläkään kertaa tule myönteistä vastausta. Vaikka yritän olla positiivisella mielellä, on pakko varautua niin, että "turpaa tulee".
Mä aloitin SMeloossa vuonna 2003, eli ei ilmeisestikään olla oltu samaan aikaan. Käypä kurkkaamassa tämän vuoden reittiä - ensimmäinen suunnitelma reitistä tuli nettisivuille perjantaina. Osutaanko kohdalle; tehdäänkö treffit tai tuletko muuten katsomaan?  😃

Puskissa: kiitos myös sulle. Mehän jo kuulumiset vaihdettiinkin 😊 Katsellaan kuin käy. Pidän kyllä ajan tasalla, pari-kolme kuukautta joudun odottelemaan. Kiitos viimeisestä, oli kiva tavata.
Katsotaan, mistä löytyisi mukava paikka, joka olisi "keskellä" kaikkia.

Repu: Niin kuin jo kirjoitin, oli kyllä harmi, että taas mentiin ristiin.

Suttastiina: Kiitos. Kyllä se vielä jonain päivänä napsahtaa! Niin kauan niitä papereita laitan, että jompikumpi antaa periksi, ne tai minä. Ja minä se en ole 😝

Onneli: Kiitos Onneli. Näin monet peukut kuin täällä on, niin jotain on tapahduttava! Katsotaan mistä löytyy tapaamiselle mukava ja mahdollisimman monelle sopiva paikka - ja voihan siellä olla vaan vähän aikaa. 😊

Possu Munkki: Kylä Pöllö = kyläpöllönen = otus scops 😂😂

Susanna Maalta: Kiitos Susanna. Katsellaan sitä tapaamispaikkaa jostain, mistä teidän koko perhe voi tulla mukaan ja viettää siellä aikaa tai sitten keksitään muunlainen ratkaisu. Kyllä me jotain keksitään 😊

En ole vielä(kään) meidän epiyhdistyksen jäsen, mutta katsotaan kuinka käy, kun sihteeri muuttaa kokonaan pois paikkakunnalta, monen sadan kilometrin päähän. 😋

Marjaana: Kiitos Marjaana! Kuopusdilemma järjestyy kyllä, jos tapaaminen saadaan muuten järjestymään. Ei tehdä lapsista (eikä muistakaan ongelmaa) kyllä niille paikka ja tekemistä keksitään 😊

Anteeksi taas kaikki kauheat kirjoitusvirheet - lupauksista huolimatta, se paha lääke on otettu jo tunti sitten ja olo on melkoisen huima.... Ovenpielet on taas liian kapeat ja lattia keinuu... eikä tämä kirjoittaminen oikein suju....