Kun et ole ihan varma kumpi vie voiton

Te kaikki varmaankin tiedätte ne hetket, ne päivät, kun on paljon hyviä asioita, niitä jotka tuovat hyvää mieltä ja saa hymyn huulille. Saa nauramaan.
Mutta samaan aikaan on asioita, jotka saavat kaiken kaiken kaatumaan päälle. Kun toinen ihminen yrittää pitää sitä hyvää mieltä yllä, laskea leikkiä ja johon normaalisti lähtisit mukaan tuosta noin vaan, mutta nyt joudut tekemään oikein töitä, ettet tiuskaise mitään ikävää, ellet peräti ilkeää. Koska kurja olo ei ole hänen syytään. Se vaan on. Ja hän on jo tehnyt eteesi vaikka mitä.

Tänään on ollut sellainen päivä. Se alkoi jo eilen, vaikka se sitten paranikin. 

Koska perusluonteeni on ällöpositiivinen, makeaa kuin supermakea mansikkahillo - olin sitä työssä ja olin siksi joskus työkavereiden mielestä ärsyttävä. Asia jolle nauroin lisää. 

Siksi en haluaisi valittaa nytkään, mutta joskus ON vaan saatava valittaa.  Valivalivalivalivali.

Ärsyttää. Hain viime vuoden puolella Kelalta matkakorvauksia TAYS:n käynnistä. Tuli kysely, miksi siellä kävin.
- No ihan vaan huvikseni, minusta on niin kiva käydä eri puolilla Suomea yliopistollisissa sairaaloissa. Seuraavaksi ajattelin mennä Turkuun tai Ouluun. 
Skannaamani hoitajan todistus tai-mikä-se-nyt-on katosi koneeni uumeniin ja jouduin odottamaan joulua ja Poikaa; hän teki taikojaan ja nyt kaikki skannaukset menee samaan paikkaan ja niin, että löydän ne. Vaan kas, hakemus ehti vanhentua - se hylättiin.
Tein uuden hakemuksen, nyt liitin mukaan sen tarvittavan todistuksen (Kelakin voisi tehdä paremman ohjeet matkakorvausten hakemista varten). Hups, Katsoin kilometrit VÄÄRÄSTÄ välimatkataulukosta ja kilometrejä tuli liian vähän, korvattava summa jäi liian pieneksi - hakemus hylättiin.
Oma moka, en jaksanut enää alkaa vääntää, ja onhan siinä kai joku omavastuukin tai jotain.

No vastaavasti kyllä täytyy antaa kiitoksiakin Kelalle: soitin tällä viikolla ja kysyin mikä on tilanne verokortin/veroprosentin kanssa. Mitä pitäisi ja mitä kannattaisi tehdä. Sain erittäin ystävällistä palvelua ja hyviä neuvoja, joiden pohjalta tein päätökseni.
Olen siis edelleen Ystävä Kelan kanssa 👍

Eilen tuli taas postiluukun täydeltä kaikenlaisia virallisia kirjeitä. Ihan ok kirjeitä, mutta siitäpä tuli sitten mieleen, että soitanpa sairaan sos.työntekijälle, jotta mitä tekisin sen avustaja-asian kanssa. Aikaisemmin oli meillä neurolla oma sos.työntekijä, vaan nytpä ei ollutkaan. Haussa kyllä. No ei se mitään, tämä "koko sairaalan" sos. työntekijä jutteli kyllä kanssani ja siinä jutustelun kanssa kävi selville, että tälle tiistaille varattu lääkärin soittoaika sekä helmikuulle varattu lääkärin vastaanottoaika oli varattu juurikin sille lääkärille josta olin ilmoittanut, että EN halua hänelle. Skriik.  Siispä soittamaan poliklinikalle. Ja joka paikassahan on nykyään takaisinsoittopalvelu.

Nauroin Äitirakkaallekin, että hänkin varmaan kohta ottaa käyttöön sellaisen takaisinsoittopalvelun...

No polilta soitettiin kyllä aika pian ja syykin siihen väärään lääkärin selvisi, asia on nyt korjattu eikä tällaista pitäisi enää päästä tapahtumaan. Toki kiireellisissä tapauksissa kuka tahansa lääkäri kelpaa. Eikä lääkäriaikojakaan tarvinut muuttaa kuin vastaanottoaikaa myöhäistää puolella tunnilla.
Mitä siis tässä valitan?
No sitä, että asioita ei oltu hoidettu niin kuin olin pyytänyt ja pelkäsin, että asiat viivästyy ja venyy ja tämän päivän puhelinsoitto oli mulle tarpeellinen.
Mutta sehän siis järjestyi. On vaan tylsää odottaa lääkärin soittoa KOKO päivä, kun ei koskaan tiedä milloin he soittaa. Se ON ÄRSYTTÄVÄÄ.

Ja tänään se oli erityisen ärsyttävää, koska olin nukkunut huonosti selän takia. Vanha ystäväni selkäkipu on palannut ja pitää hereillä aamuöisin. Kummallisella tavalla. Ylösnousu vie kymmenen minuuttia - onneksi muistin ystävän tekemän kävelykepin! Ah mikä onni ja ilo, kun on jotain mihin nojata kun hiipii sängyn vierestä sohvan viereen pöllöillä koristeltuun kävelykeppiin nojaten 😊

Selkäsäryn lisäksi on vaivannut päänsärky kohta viikon verran. Sekin on kivaa. Ja siihen päälle kummallinen kipu, joka tulee aivastaessa, niistäessä, yskiessä, kumartuessa ja nauraessa. Jos ei ala kohta mennä ohi, on mentävä päivystykseen - en kyllä tiedä mitä siellä tekevät.

Riittäisikö valitukset jo nyt? Aa - yksi valituksen aihe vielä 😂😂
Yritin neuloa Repun lähettämistä Baby Merino -langoista pipoa. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin.  Luovutin. Nyt en tiedä mitä niistä langoista neuloista.
Tummansininen. 100g. Antakaa ideoita?

Tänään oli käsityökerho ja meillä oli virkailijana "vaihtari". Oli varmaan ihmeissään siitä metelistä, ressukka. Siellä kirjastossa, mistä hän tuli, on käsittääkseni aika hiljaista.
Meidän kirjastoa on tällä viikolla jo KAHTEEN kertaan kehuttu paikallisen lehden tekstiviestipalstalla!  JES!

Ai niin. Tämän iltalääkkeen vahvuutta pienennettiin. Mutta koska saan tilattua uudet lääkkeet  vasta huomenna ja ne tulee vasta... torstaina... ne luultavasti alkaa vaikuttaa vasta viikonloppuna. Koettakaaa kestää.

Piiiitkä valitusposti, mutta en ota tätä tavaksi. Huomenna on Novellikoukku ja jos ollaan ajoissa liikkeellä, niin mennään AM:n kanssa ostamaan kirjastolle uusi pumpputermos.

Kommentit

  1. Hyvä että sait valitettua! Blogi on siihen ihan mainio alusta. Ja hyvä, että lääkäriasia hoitui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oisin vielä siinä iässä, niin sanoisin, että nyt on pahat PMS-oireet... Rähisin lähimmällä kioskilla ja annoin sen jälkeen palautetta poliisille...

      Mutta muut asiat alkaa olla kunnossa - kohta taas kirjastoon!

      Poista
    2. Soititko poliisille, että "joku nainen rähisi kauheasti R-kioskilla"? :D
      Toivottavasti kerrot tapahtuneesta täälläkin!

      Poista
    3. :D
      Kioskin hlökunta ei ainakaan ehtinyt soittaa poliiseja mun perään... :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kyllä tuo helpotti, kieltämättä :)
      Mutta tänään on jo kivempi päivä, vaikka rähisinkin kioskilla. Sain oikein yleisöä :D

      Poista
  3. minulla on semmoinen kokemus takaisinsoittopalvelusta, että yleensä soittavat takasin silloin, kun on täysin tapojensa vastaisesti kaupan sovituskopissa sovittamassa numeroa liian pientä vaatetta ja käsi on jäänyt jumiin sen vaatteen uumeniin, eikä löydä tietä ulos.

    Ja sitten toinen semmoinen että takaisinsoittaa joku joka puhuu hyvin hiljaa ja jonka äidinkieli ei ole suomi ja itse on bussissa eikä saa mitään selvää.

    Niin että nykyään istun ja odotan takaisinsoittoa hiljaa ja rauhallisesti jossain keittiön pöydän lähettyvillä.


    Joskus valittaminen on suorastaan välttämätöntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmaan opin ylipäätään tuon "lääkäri soittaa teille" ja siinä ohessa sitten tuon takaisinsoittopalvelunkin silloin n. kuusi vuotta sitten kun olin just ollut vuoden vaihteen sairaalassa tän epin takia ja mun lääkäriä yritettiin vaihtaa.
      Ammattitaitonsa varmaan on oikein hyvä, mutta kuvittele tilanne:

      Lääkäri joka puhuu huonoa suomea potilaalle, jonka ymmärryskyky on (oikeasti) pahvimukin luokkaa. Nämä kaksi yrittävät selvittää vähän väärin kirjoitettua reseptiä eli molemmille erikoisia sanoja PUHELIMESSA. Ja kun toisella vielä on tinnitusta: korvissa kohisee ja vinkuu koko ajan. Meinasi itku päästä, kun ei asia tahtonut selvitä.
      Pakko oli soittaa lopulta epilepsiahoitajalle, selvittää asiaa hänen kanssaan ja lopuksi sanoa, että mä haluan mun vanhan lääkärin takaisin ja piste. En suostu hoitosuhteeseen kenenkään muun kanssa. Hoitaja ymmärsi asian ja vaihtoi lääkärin.

      Ja siksi osasin vaatia samaa nytkin.

      Ja aina kun on lääkärin soittoaika, istun sohvalla puhelimen vieressä, tuijotan sitä käskevästi "soi, soi, soi, soi".
      Jatkan hengittämistä vasta sitten kun lääkäri on soittanut.

      Nyt kun mietin, valittaminen ei aina ole valittamista, vaan asioiden oikealle tolalle saattamista ja palautteen antamista :)

      Poista
  4. Toivottavasti helpotti!

    Inhoan noita takaisinsoittopalveluja, täälläkin on. Ensin istun tunnin pöydän ääressä eikä kukaan soita. No, sitten menen esim WC:hen ja aivan varmasti puhelin soi. Kotoa ei voi lähteä mihinkään kun sitä samperin soittoa odottaa. Nimittäin autolla ajaessa en vastaa puhelimeen.

    Parempia päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, kyllä helpotti :)

      Aina kun odotan sitä lääkärin/sairaalan puhelua, kuljetan puhelinta mukana kaikkialle. Eikä voi mennä suihkuunkaan, vaikka kuinka kutittaa ja kihisee, kun vaan odottaa ja odottaa... Ja sitten kun annat periksi, se soi just.

      Tai sitten kun olet siellä kaupassa, ne soittaa muuten vaan yllättäen. Yrität etsiä hyllyvälin jossa ei ole ketään eikä sinne varmaan just nyt tulekaan ketään... Tietenkin sinne silloin tulee se viisilapsinen perhe etsimään jotain mitä siellä ei todellakaan ole :)

      Kyllä tämä tästä, kiitos Cara <3

      Poista
  5. Mites avustaja- asiasi? Selkiskö?
    Se on kanssa kumma, että lääkäri soittaa vain kerran. Jos et silloin syystä x vastaa, lukee kanta.fi: ssä ettei potilasta tavoitettu. No ei tavoitettu ei, kun en ole edes kuullut puhelimen soivan. Mrrr...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avustaja-asia, niin.
      Nyt kun tämä pää on taas aiheuttanut harmia viimeiset 2-3 viikkoa; silloin sen "kirkonkylä -reissun" ajan oli niitä ennakkotuntemuksia ja sen jälkeen on ollut päänsärkyä ja sitä ihmeellistä paineentunnetta aivastaessa, niistäessä jne; nauraessakin! Niin päädyttiin siihen, että katsellaan ja kuulostellaan tätä tilannetta sinne lääkärikäyntiin asti, kun eihän sinne ole enää kuin kolme viikkoa. Hän kirjoittaa sitten uuden lääkärinlausunnon ja haen sillä sitten sitä avustajaa uudestaan.
      Varaan ajan sille sos. työntekijälle ja täytän hakemuksen hänen kanssaan, että tulee kaikki mahdollinen ja tarpeellinen kirjattua ylös.
      Ja jos ei eläkkeestä kuulunut mitään, niin voisin sen lausunnon lähettää niillekin.

      Poista
    2. Ja nyt vaadit avustajatunteja enemmän ja niin, että saat itse päättää, mihin tarvitset avustajaa. Eli myös siivoukseen ja kotihommiin, ym. mikä aiheuttaa sinulle oireita!

      Poista
    3. Täytyy jutella sen sos.työntekijän kanssa - nythän tilanne on kaikin puolin muuttunut, kun AM joutuu pitämään huolta (myös) äidistään, joka sai silloin loppukesästä sen aivoveritulpan.
      Ja AM:llä on omat vaivansa ja ongelmansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)