Kun et ole ihan varma kumpi vie voiton

Te kaikki varmaankin tiedätte ne hetket, ne päivät, kun on paljon hyviä asioita, niitä jotka tuovat hyvää mieltä ja saa hymyn huulille. Saa nauramaan.
Mutta samaan aikaan on asioita, jotka saavat kaiken kaiken kaatumaan päälle. Kun toinen ihminen yrittää pitää sitä hyvää mieltä yllä, laskea leikkiä ja johon normaalisti lähtisit mukaan tuosta noin vaan, mutta nyt joudut tekemään oikein töitä, ettet tiuskaise mitään ikävää, ellet peräti ilkeää. Koska kurja olo ei ole hänen syytään. Se vaan on. Ja hän on jo tehnyt eteesi vaikka mitä.

Tänään on ollut sellainen päivä. Se alkoi jo eilen, vaikka se sitten paranikin. 

Koska perusluonteeni on ällöpositiivinen, makeaa kuin supermakea mansikkahillo - olin sitä työssä ja olin siksi joskus työkavereiden mielestä ärsyttävä. Asia jolle nauroin lisää. 

Siksi en haluaisi valittaa nytkään, mutta joskus ON vaan saatava valittaa.  Valivalivalivalivali.

Ärsyttää. Hain viime vuoden puolella Kelalta matkakorvauksia TAYS:n käynnistä. Tuli kysely, miksi siellä kävin.
- No ihan vaan huvikseni, minusta on niin kiva käydä eri puolilla Suomea yliopistollisissa sairaaloissa. Seuraavaksi ajattelin mennä Turkuun tai Ouluun. 
Skannaamani hoitajan todistus tai-mikä-se-nyt-on katosi koneeni uumeniin ja jouduin odottamaan joulua ja Poikaa; hän teki taikojaan ja nyt kaikki skannaukset menee samaan paikkaan ja niin, että löydän ne. Vaan kas, hakemus ehti vanhentua - se hylättiin.
Tein uuden hakemuksen, nyt liitin mukaan sen tarvittavan todistuksen (Kelakin voisi tehdä paremman ohjeet matkakorvausten hakemista varten). Hups, Katsoin kilometrit VÄÄRÄSTÄ välimatkataulukosta ja kilometrejä tuli liian vähän, korvattava summa jäi liian pieneksi - hakemus hylättiin.
Oma moka, en jaksanut enää alkaa vääntää, ja onhan siinä kai joku omavastuukin tai jotain.

No vastaavasti kyllä täytyy antaa kiitoksiakin Kelalle: soitin tällä viikolla ja kysyin mikä on tilanne verokortin/veroprosentin kanssa. Mitä pitäisi ja mitä kannattaisi tehdä. Sain erittäin ystävällistä palvelua ja hyviä neuvoja, joiden pohjalta tein päätökseni.
Olen siis edelleen Ystävä Kelan kanssa 👍

Eilen tuli taas postiluukun täydeltä kaikenlaisia virallisia kirjeitä. Ihan ok kirjeitä, mutta siitäpä tuli sitten mieleen, että soitanpa sairaan sos.työntekijälle, jotta mitä tekisin sen avustaja-asian kanssa. Aikaisemmin oli meillä neurolla oma sos.työntekijä, vaan nytpä ei ollutkaan. Haussa kyllä. No ei se mitään, tämä "koko sairaalan" sos. työntekijä jutteli kyllä kanssani ja siinä jutustelun kanssa kävi selville, että tälle tiistaille varattu lääkärin soittoaika sekä helmikuulle varattu lääkärin vastaanottoaika oli varattu juurikin sille lääkärille josta olin ilmoittanut, että EN halua hänelle. Skriik.  Siispä soittamaan poliklinikalle. Ja joka paikassahan on nykyään takaisinsoittopalvelu.

Nauroin Äitirakkaallekin, että hänkin varmaan kohta ottaa käyttöön sellaisen takaisinsoittopalvelun...

No polilta soitettiin kyllä aika pian ja syykin siihen väärään lääkärin selvisi, asia on nyt korjattu eikä tällaista pitäisi enää päästä tapahtumaan. Toki kiireellisissä tapauksissa kuka tahansa lääkäri kelpaa. Eikä lääkäriaikojakaan tarvinut muuttaa kuin vastaanottoaikaa myöhäistää puolella tunnilla.
Mitä siis tässä valitan?
No sitä, että asioita ei oltu hoidettu niin kuin olin pyytänyt ja pelkäsin, että asiat viivästyy ja venyy ja tämän päivän puhelinsoitto oli mulle tarpeellinen.
Mutta sehän siis järjestyi. On vaan tylsää odottaa lääkärin soittoa KOKO päivä, kun ei koskaan tiedä milloin he soittaa. Se ON ÄRSYTTÄVÄÄ.

Ja tänään se oli erityisen ärsyttävää, koska olin nukkunut huonosti selän takia. Vanha ystäväni selkäkipu on palannut ja pitää hereillä aamuöisin. Kummallisella tavalla. Ylösnousu vie kymmenen minuuttia - onneksi muistin ystävän tekemän kävelykepin! Ah mikä onni ja ilo, kun on jotain mihin nojata kun hiipii sängyn vierestä sohvan viereen pöllöillä koristeltuun kävelykeppiin nojaten 😊

Selkäsäryn lisäksi on vaivannut päänsärky kohta viikon verran. Sekin on kivaa. Ja siihen päälle kummallinen kipu, joka tulee aivastaessa, niistäessä, yskiessä, kumartuessa ja nauraessa. Jos ei ala kohta mennä ohi, on mentävä päivystykseen - en kyllä tiedä mitä siellä tekevät.

Riittäisikö valitukset jo nyt? Aa - yksi valituksen aihe vielä 😂😂
Yritin neuloa Repun lähettämistä Baby Merino -langoista pipoa. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin. Neuloin. Purin.  Luovutin. Nyt en tiedä mitä niistä langoista neuloista.
Tummansininen. 100g. Antakaa ideoita?

Tänään oli käsityökerho ja meillä oli virkailijana "vaihtari". Oli varmaan ihmeissään siitä metelistä, ressukka. Siellä kirjastossa, mistä hän tuli, on käsittääkseni aika hiljaista.
Meidän kirjastoa on tällä viikolla jo KAHTEEN kertaan kehuttu paikallisen lehden tekstiviestipalstalla!  JES!

Ai niin. Tämän iltalääkkeen vahvuutta pienennettiin. Mutta koska saan tilattua uudet lääkkeet  vasta huomenna ja ne tulee vasta... torstaina... ne luultavasti alkaa vaikuttaa vasta viikonloppuna. Koettakaaa kestää.

Piiiitkä valitusposti, mutta en ota tätä tavaksi. Huomenna on Novellikoukku ja jos ollaan ajoissa liikkeellä, niin mennään AM:n kanssa ostamaan kirjastolle uusi pumpputermos.