27 tammikuuta 2019

Aina ei onnistu - ei edes joka toinen kerta

Juutuupi on täynnä mitä hienoimpia käsitöitä, mukavien podcastien lisäksi. Muutama meidän käsityökerholainen jakaa fb:ssä noita youtuben käsityövideoita, pääosin siksi, että ne jäävät heille sinne itselleen muistiin.

Tänään aamupäivällä jumituin sinne sitten minäkin ja löysin sieltä kivan ja helpon - tai ainakin se näytti helpolta - virkaten tehtävän kukan. Ohje löytyy tämän linkin takaa, jos joku kiinnostui:

https://www.youtube.com/watch?v=Jr21rlengOY

Helppo kuin mikä. Yhden TOSI tärkeän vinkin annan: koska kukkaan käytetään kahta eri väristä lankaa, varmista, että ne ovat saman paksuisia. Muuten käy hullusti.

Ei se näytä ihan siltä miltä pitäisi. Ja vähän takapuolelta sitä "retusoin". Mutta kyllä tätä varmaan jossain voi käyttää. Vaikka johonkin pipontekeleeseen kiinnittää tai jotain.

Mutta kun olin siellä youtubessa, niin sieltä löytyi vaikka mitä muuta, mitä voisi kokeilla,

Vaan arvatkaa mitä? Kehuin teille, kuinka mun työlistani lyheni/lyhenee? No periaatteessa kyllä joo, yhtä vaille ne mitä on pyydetty on nyt tehty, mutta kun keskeneräisten läjä vaan taas lisääntyy. Miten ihmeessä siitä pääsisi eroon? Siis siitä tavasta, että ei aina aloittaisi uutta kun näkee jonkun kivan ohjeen?
Mistä saisi lisää tahdonvoimaa?
Nytkin on kesken vaikka mitä ja silti sormet syyhyä aloittaa uudet lapaset ja uudet sukat ja toiset lapaset ja ja ja ja....

Ja tekisi mieli mennä ostamaan kangaskaupasta kangasta, johon voisin harjoitella kirjomista, että voisin sitten syksyllä tai joskus kirjoa siihen ystävän kastemekkoon sen uuden nimen ja saisin siitä nätimmän kun tästä edellisestä.

No, jotain on onnistunutkin, jotain mitä en ole teille näyttänyt, en ainakaan löytänyt näistä kuvaa mistään. Eli toiset Riikka -sukat. Yhdet tein jo aikaisemmin ja osallistuin niillä arvontaan Palasia arjestamme -podcastin ja Ravelryn kautta, Tykästyin tähän malliin, joka on helppo ja nopea tehdä.


Nyt kun käsityöt on tehty, mennäänkö käymään Oodissa? En tiedä millä ylisanoilla sitä kuvailisin, mutta olin mykistynyt, kun pääsin sinne kolmanteen kerrokseen, varsinaiseen kirjastoon. Se on kuin taivas.  Näytän teille ensimmäisenä Oodi -pullan, vaikka se ei ollutkaan meidän ensimmäinen kohteemme 😊 Mutta hyvää se oli, ja valtavan kokoinen. Söimme sen puoliksi.


Tämän kun syö, niin varmasti jaksaa kiertää vielä vaikka kuinka. Me oltiin oikeastaan kierretty jo koko kerros, lasten satuhuonetta lukuunottamatta.

Satuhuoneenkin kävimme katsomassa, ja saimmepa siitä vielä oikein esityksenkin, olin taas kovin otettu. Siis siellä on ihan tavallinen leikkitila lapsille, mutta sen lisäksi vielä erillinen satuhuone, jonne EI saa mennä kengät jalassa (se oli erityisen tärkeää huomioida...) Kurkistimme ovelta ja katselimme, että mitäs täällä oikein onkaan, kun pieni poika esitteli huonetta meille: miten huoneen valojen värejä voi vaihtaa! Olin aivan mykistynyt - ehkä enemmänkin siitä, että tämä pieni poika pyytämättä tuosta vaan mitään sanomatta esitteli huonetta meille 💖



Mutta todellinen taivas kyllä avautui kun menimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja astuimme itse kirjastoon ja näin sen upeuden! Jos Roihuvuoren kirjastoon sisään meneminen oli kuin olisi kotiin mennyt, oli tämä kuin unta, jotain....  Hyllyjä silmänkantamattomiin! Ja vaikka kaikki eivä vielä olleetkaan saaneet kirjojaan, ensimmäinen ajatukseni oli "mihin voisin piiloutua ja jäädä yöksi"





























Tuolla pallotuolissa, mistä pilkottaa jalat, luettiin Risto Räppäjää 😍




Ja tässä osa niistä "kohutuista" portaista. Nyt kun näin ne ihan itse livenä, niin tykästyin niihin. Kuvia niistä ei oikein saanut, kun joko aurinko paistoi niin ettei tekstit näkyneet tai portaissa kulki ihmisiä, niin ettei kuvia voi julkaista.
Katselin noita sanoja ja mietin, että itseeni noista sopii ainakin sanat: äänekkäille, tavallisille, hyväuskoisille, kummajaisille, tärähtäneille, äkäisille, henkilöille 😉😋



Ja mitäpä olisi ollut mun Oodi -retkeni ilman... nämä oli siinä heti ulkopuolella... Niitä oli useampiakin, mutta kun siinä oli kaikenlaisia tolppia ja muita, niin en saanut niistä kuvia, nämä kolme vain:






Ja kaiken kruunasi tämä:




25 kommenttia:

  1. Ihanat Riikka-sukat! Kiitos Oodi-esittelystä, olen vaikutettu. Lapset ovat niin aitoja, tuokin esittely... hymy huulilla sitä luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Voi kun olisin malttanut ottaa enemmänkin kuvia tuolta Oodilta, tärkeitä ja hienoja paikkoja jäi kuvaamatta. Tosin syynä oli sekin, että siellä oli niin paljon ihmisiä, ettei kaikista paikoista voinut ottaa kuvia tai ei voi julkaista.
      Ehdottomasti kannattaa käydää tutustumassa paikkaan, jos vain Isolle Kirkolle menee ja aikaa on :)

      Poista
  2. Minäkin kiitän Oodin esittelystä, avaruus ja valoisuus välittyvät tänne asti. Tuolla olisi kiva päästä itse käymään, mutta on melkoisen matkan päässä :) Tuo on käsityörintamalla aivan totta, että uudet ideat valtaavat tilaa vanhoilta. Minulla on yleensä kaksi tai kolme käsityötä kerrallaan kesken, teen niitä limittäin. On telkunkatseluneule ja joku enemmän seurailua vaativa juttu jne. Jos en saa niitä ajallaan valmiiksi, niin alkaa puuduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja :)
      Ehkä sinäkin vielä joskus pääset sinne käymään.
      Ajattelin tänään käydä tuon (nuo) käsityökorini läpi ja purkaa sieltä ne kesken jääneet työt, jotka eivät varmasti valmistu koskaan. "Vapautan" langat johonkin muuhun ja samalla mielenikin, kun ei enää ole niin paljon keskeneräisiä.
      Noita keskenolevia ristipistotöitä kun ei oikein voi purkaa, ne olisi vaan sinnikkäästi tehtävä loppuun :) - ennen uusien aloittamista, ja niitäkin on vaikka kuinka paljon, jotka huutelee työn alle pääsemistä..

      Poista
  3. Voi, mäkin pääsin Oodiin vähän niin kun vahongossa ja oli oikein esittely ja kaikki. Aika upea paikka, teki kyllä muhun suuren vaikutuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain? Siitä keskimmäisestä kerroksesta tekniikoineen en niin perustanut, siksi sieltä ei ole kuvia enkä siitä kirjoittanut. Ja varsinkaan kun ei kukaan niitä vempaimia meille esitellyt.

      Poista
    2. Musta siellä oli hienoa ne istuskeluportaat ja -paikat. Ja se "kaari" tai tukirakenne jonka päällä koko kolmas kerros lepäsi.

      Poista
    3. Niistä mäkin pidin, mutta silloin kun me käytiin siellä, siellä oli sen verran väkeä, en saanut niistä sellaisia kuvia, jotka olisin voinut julkaista täällä. Enkä eilen muistanut niitä, kun olin jo poistanut kuvat; olin näyttänyt niitä vain Jarille.

      Kirjastontäti-siskon ;) ja lasten kanssa täytyy käydä siellä keväällä, jostain on revittävä yksi päivä aikaa ja lähteä käymään siellä.

      Poista
    4. Hei käypä kurkkaamassa hassuja pöllöjä täällä: https://nensarjakuvat.wordpress.com/2019/01/27/2897/

      Poista
    5. IHANIA <3 Kiitos, ihan parhaita :D Tuo Tunturipöllö vei voiton!

      Poista
    6. Ei ollu tunturiruipeloa mutta kyllä Tunturipöllö vei voitin munkin mielestä!!!

      Poista
    7. Ei ollut ei :) Mutta Tornipöllö muistuttaa ulkoisesti Tunturiruipeloa ;) Suht pitkä ja hoikka.

      Poista
  4. Minä pyrin nauttimaan käsitöissä enemmän matkasta, eli tekemisen riemusta, kuin valmiista lopputuloksesta. Joskus neule valmistuu, joskus se päätyy purkuun. Välillä nautitaan vain uusien aloittamisesta. Minulle käsityöt on ihana harrastus. Ei siis stressiä käsitöistä! Siihen pyrin, mutta välillä kyllä ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri oikea asenne sulla Susanna! Joskus vain tulee luvattua, että teen sen tai sen ja siitä tahtoo aiheutua vähän stressiä, kun sitten väliin "änkeekin" just joku kiva homma :D
      Niin kuin nyt se hihatin; siihen oli ostettu langat jo melkein vuosi sitten ja kaikkea muuta tein tässä välissä. Nyt puski jo tämä talvi päälle ja syksyllä tuli ne Riikka -sukat jotka vei ihan mennessään.
      Hihatin on niiiiiin nopea tehdä, että olisin ehtinyt hyvin tehdä sen siellä reissussa ja saanut jätettyä sen saajalleen, mutta en vaan tiedä mihin meidän illat meni :)

      Ja arvaas vaan sainko tuon purkuhomman nytkään tehtyä kun olin yksin kotona? No en, kun pidettiin taas puhelinmaraton... :D
      No ehkä myöhemmin illalla, jos Riesa tänään antaa olla rauhassa. Eilen illalla kiusasi.

      Poista
  5. Aivan tunnistettava on kukkanen. Itse aloin kerran virkata ihan ohjeen mukaan pöytäliinaa, joka muotoutui lähinnä pipoksi ja päätyi sipulipussiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suttastiina :) Ky-yllä se kai vähän kukkaselta näyttää, mutta ei yhtään sinne päinkään miltä sen pitäisi :D Ehkä kokeilen joku päivä uudestaan.
      Minun ensimmäistä sipulipussia olisi voinut käyttää vaikka verkkosukkana ja kaikki sipulinkuoret oli pitkin keittiön lattiaa. Nyt on hyvä sipulipussi, kun tein omalla ohjeella, enkä yrittänytkään tehdä minkään ohjeen mukaan. Joskus oma ohje paras ohje ;)

      Poista
  6. Vielä on käymättä, vaikka samassa kaupungissa asun... säästelen ;) Mutta kylläpä toi pulla on oikeasti nätti <3 Oliko mahdollisesti Oodissa palautelaatikkoa? Voisit ehdottaa sinne tapahtumaa "yö kirjastossa" ja että mielellään tulisit pöllöilemään koko yöksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin herkullinen oli tuo Oodi -pulla, ei yhtään kuiva. Mmm....
      Jos olisi semmoinen "yö kirjastossa" -tapahtuma, voisiko ottaa vielä oman pöllön kaveriksi (ei elävää)?
      Meillä oli pääkirjastossa sellainen pehmolelujen yö - vai millähän nimellä se oli - jonne sai viedä pehmolelunsa yöksi. Eväät ja ohjeet mukaan, jos halusi. Siitä oli juttua ja kuvia kirjaston sivuilla, se oli aivan ihana. Minäkin olisin halunnut viedä oman pöllöni sinne (sen mistä kaikki on saanut alkunsa) yöretkelle.

      Poista
    2. Miten ihana juttu :) Kaikki tuollainen kiva "ylimääräinen" mukava on hauskaa, tarvitsee vain ihmisiltä ideointia ja viitseliäisyyttä <3

      Poista
  7. Kiva, että pieni käyttäjä itse opasti teitä :)

    Mun kukkasista tulisi varmasti huonompia, en ole virkannut sitten yläkoulun.. Pitäisi opetella sekin uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tuli niin hyvä mieli, suloinen pieni herrasmies.

      Ohje on helppo ja kyllä se varmaan onnistuu, kun tosiaan ottaa saman paksuista lankaa, nyt vaan oli peffa niin painava, että otin sitä mikä oli käden ulottuvilla ;)

      Poista
  8. Oodi vain on hieno. Antaa uskoa arkkitehteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno! Rakennusvaiheessa oli omat epäilykseni, hinku oli päästä katsomaan kun se oli valmis, enkä pettynyt!

      Seuraavalla kerralla kun tulen Isolle Kirkolle, tehdään sinne treffit?

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)