*pyyhkii roskia silmistään*
Kirjastommehan on siis vanhustentalon yhteydessä, niin kuin jo aikaisemmin kerroin.
Illalla kuitenkin otimme jälleen suunnan kirjastoon - ei viikkoa ilman kirjastoa 😊📚
Kuten viime joulunkin alla, niin nytkin, kävimme nukketeatterissa.
Ilpo ja Nukketeatteri PikkuKulkuri oli tänä vuonna vuorossa:
Nukketeatteri PikkuKulkuri on tänään tänne tullut teille vieraaksi
nyt katsokaa ja kuunnelkaa ja nauttikaa ja tarinalle lupa antakaa!
Hän esitti meille ihanan tarinan Tuiki joulupuu, jossa
Iitu-hiiri näkee isänsä kanssa ikkunasta maailman kauneimman joulukuusen. Hän tahtoisi myös koristella oman kuusen, mutta mistä joulupuu ja koristeet?
Tarina saakin sellaisen lopun, jota minäkään en osannut odottaa 😍
Tuiki joulupuu on Gaby Hansenin ja Christine Leesonin lasten kuvakirjaan pohjautuva nukketeatteriesitys.
Luulin, että tarinassa oli pöllökin, mutta se olikin pyryharakka....
Ja siinä Iitu-hiiren unelmien täyttymys: maailman ihanin joulukuusi!
Tarinan ohella ihaninta oli kuunnella lasten eläytymistä tarinaan, miten pienet tytöt pyörivät samaan tahtiin kuin Kettuneiti (Kettuneidiksi sitä epäilin sen hienon hameen perusteella 😊) ja se huokaus kun Iitu kohtasi koiran - kuinkahan nyt käy...
Ja naurua, joka tuli niin sydämen pohjasta, kuin vaan tulla voi.
Ja kun yllätys, tuo kaunis kuusi paljastui Iitulle, lauloimme yhdessä "Tuiki tuiki tähtönen.."
Onneksi ainakaan Meidän Kärpäsen kirjastossa ei ole yläikärajaa nukketeatterille 💖💖
(Kuvat otettu ja julkaistu Nukketeatteri PikkuKulkurin luvalla)
Hän esitti meille ihanan tarinan Tuiki joulupuu, jossa
Iitu-hiiri näkee isänsä kanssa ikkunasta maailman kauneimman joulukuusen. Hän tahtoisi myös koristella oman kuusen, mutta mistä joulupuu ja koristeet?
Tarina saakin sellaisen lopun, jota minäkään en osannut odottaa 😍
Tuiki joulupuu on Gaby Hansenin ja Christine Leesonin lasten kuvakirjaan pohjautuva nukketeatteriesitys.
Luulin, että tarinassa oli pöllökin, mutta se olikin pyryharakka....
Ja siinä Iitu-hiiren unelmien täyttymys: maailman ihanin joulukuusi!
Tarinan ohella ihaninta oli kuunnella lasten eläytymistä tarinaan, miten pienet tytöt pyörivät samaan tahtiin kuin Kettuneiti (Kettuneidiksi sitä epäilin sen hienon hameen perusteella 😊) ja se huokaus kun Iitu kohtasi koiran - kuinkahan nyt käy...
Ja naurua, joka tuli niin sydämen pohjasta, kuin vaan tulla voi.
Ja kun yllätys, tuo kaunis kuusi paljastui Iitulle, lauloimme yhdessä "Tuiki tuiki tähtönen.."
Onneksi ainakaan Meidän Kärpäsen kirjastossa ei ole yläikärajaa nukketeatterille 💖💖
(Kuvat otettu ja julkaistu Nukketeatteri PikkuKulkurin luvalla)
Teatterielämyksen kuvailusi on kiva. Ei tarvitse itse käydä, kun kirjoitat noin elävästi.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaEhdottomasti kyllä kannattaisi; näin kun ikää tulee ja tulee niin ei enää jaksaa välittää siitä, että käy yksin aikuisena lasten jutuissa ;)
Varmasti ihana esitys, kun kuvatkin ovat joulutunnelmaa tulvillaan.
VastaaPoistaSe oli ihana - ja tosiaan se pienten, siis niiden kaikkein pienimpien lasten nauru oli ihanaa kuultavaa <3
PoistaPojan ja naapurin lasten kanssa käytiin useinkin kirjaston nukketeatterissa silloin kun lapset oli pieniä :)
Hyvää mieltä ja nukketeatteria. Joulunodotus <3
VastaaPoistaTuosta taitaa tulla jouluperinne meille "vanhoille", vaikkei AM:ä sinne saakaan. Mutta tuosta se joulunodotus alkaa.
PoistaSeuraavana Jepulis Penjamin Tulitikkutytär. (Tai käy kurkkaamassa vuoden takaa päivitys Jepulis Penjamista :) - "siitä huolimatta, että hän oli kaupungin paskakuski", tarina oli kaunis)
Enpä ollutkaan kirjoittanut itse näytelmästä viime vuonna mitään, mutta Jepulis Penjamista kuitenkin. Varsin originelli herra oli hän :)
PoistaItse olen pohtinut että kehtaisiko talvipuutarhaan lähteä katsomaan nukketeatteria ilman lapsia... viime vuonna en kehdannut...ehkäpä tänä vuonna kehtaisi ;)
PoistaKyllä kehtaat - ja vielä talvipuutarhaan! Voi kun voisin lähteä sun mukaan :)
PoistaMene ihmeessä; jos joku kysyy jotain, voit sanoa, että kun yks tuttu ois halunnut tulla tänne, mutta kun ei päässyt, lupasin tulla katsomaan puolestaan, hys hiljaa nyt ;)