torstai 8. marraskuuta 2018

"Hyvää syntymäpäivää"

Tänään toivottaisin hyvää syntymäpäivää Vaarilleni, isäni isälle. Vuosia tulisi täyteen huimat 107 vuotta - onhan niitä vanhempiakin maailmassa ollut, mutta tuo olisi kyllä huima määrä vuosia.

Joku aina välillä kysyy, mikä on meidän keskussairaalan puhelinnumero ja vaikka paljon asioita ja etenkin puhelinnumeroita olen unohtanut (entinen kävelevä puhelinmuistio), niin sen numeron muistan. Se oli ennen täsmälleen sama kuin Vaarin syntymävuosi, nyt siihen on tullut yksi numero eteen.

Ensi viikolla toivotan hyvää syntymäpäivää Siskorakkaalle. Ja seuraavalla viikolla Pikku Prinssille.
Ja ne kenen syntymäpäivät on menneet ohi, niin heille toivotan hyvää syntymäpäivää näin jälkikäteen.

Sinisen Sohvan väki kävi täällä meidän kylällä teatterissa ja oltiin sovittu tapaaminen hyvän ruuan ääreen. Muutama muukin oltiin saatu houkuteltua mukaan, kiitos teille kaikille mukavasta illasta!
Seuraavalla kerralla varataan jostain koko ravintola tai kartano tai vastaava ja kokoonnutaan ihan koko viikonlopuksi, koko suurella porukalla, Possumunkin Anonyymi -kommentoijaa myöten :)

Sinisen Sohvan Emäntä ja Isäntä toivat mulle tullessaan tällaisen - istuin kotona ainakin puoli tuntia tämän sylissäni ja huokailin ja ihailin tätä (tämä olisi pitänyt pestä ja silittää, mutta arvatkaa vain, maltoinko):


Tekijänä oli muistaakseni Teemu Järvi.

Ja Annelle tiedoksi, heijastin on käytössä takissa, siitä en hoksannut ottaa kuvaa - saati sitten suklaapatukasta 😋

Hän, ken sanoo, ettei netin kautta voi saada oikeita ystäviä, on väärässä.

Minimalismi -peliä en ole unohtanut, tavaroiden kuvaaminen tuntuu vaan niin työläältä. Tai paremminkin niiden kuvien siirtäminen koneelle. Mutta homma on edelleen työn alla ja tavaroiden "hävitys" on meneillään.
Palapelit, jotka oli jo jonain aikaisempana päivänä poistossa, vein eilen kirjastoon. Meidän kirjasto kerää tällä viikolla yhdessä Hope ry:n kanssa pelejä vähävaraisille perheille ja vein kaikki palapelit eilen sinne. Ottivat ne ilomielin vastaan. Ja minä luovutin ne ilomielin,

Pitää ottaa enemmän selvää tuosta Hope ry:stä, josko veisi enemmänkin tavaraa sinne. Mm. astioita ja sen sellaista.

Minimalistihaasteen päivälle 18 lisään eilisen käsityökerhon "saldon": pääsin eroon isosta pinosta Novitan lehtiä.  Ja oikeastaan nuo Tieteen kuvalehdetkin voisin laittaa sinne, kun nekin sain menemään - osan vien sinne ja loput vien sairaalaan niiden viisi vuotta vanhojen lehtien tilalle 😉

Nyt ei oikeastaan juttu luista enempää; otin äsken illan viimeisen lääkkeen ja tuntuu, että pää on taas ihan sekaisin.

Tunnustan kuitenkin, että olin taas "pahanteossa". Mutta tällä kertaa vähän niin kuin asiallisessa pahanteossa. Eli kävin taas ottamassa yhden tatuoinnin, jota olen miettinyt pitkän aikaa. Tämä on minusta ihan asiallinen; tarvittaessa ensihoitajat tms. näkee, että sairastan epilepsiaa, vaikka ranteessa ei olisi kumpaakaan ranneketta (mulla on olemassa silikoninen sekä hopeinen laattaranneke).




14 kommenttia:

  1. Asiallinen on tatuointi ja asiallinen pöllö. Ja Pöllö ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjasin kummalliset virheet :) Se viimeinen lääke, jolloin jo pitäisis mennä nukkumaan, pistää pään ihan sekaisin. Ja sen huomasi taas.

      Poista
  2. Päksi alkaa 819, kaupunginsairaala 818 ja muut kaupungin virastot 814.
    Kaheksankytäluvulla tulivat nuo kasit eteen. :D

    Hieno tatska, missä otit ja paljonko makso??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päksin puhelinnumero oli aikanaan 1911 - Vaarin syntymävuosi. Sitten tuli tuo 8 siihen eteen, mutta edelleen sen muistan, tuosta Vaarin syntymävuodesta.

      Kiitos - tatska on tehty Other Side Tattoossa, tällä kertaa tekijänä oli Joni.

      Poista
  3. Kartanon tarttet kohta noille kaikille sun pöllöilles! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllöille mä haluisin jonkun vanhan kansakoulun tai jonkun. Sinne voisi kyllä sitten järjestää sen tapaamisenkin :)

      Poista
  4. Nyt vain pöllö käyttöön! Minullakin on heijastin takissa ja herättää ihastusta. Järjestetään oikein Käsityö tapaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin pöllön keittiön naulakkoon käyttöä odottamaan - muiden pöllöjen kaveriksi: sammutuspeitto ja essu on on siinä vieressä :)

      Poista
  5. Just yks ystävä sanoi, että tuttavansa oli ottanut samanlaisen tatuoinnin, koska ne ranneketjut menee aina rikki ja katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silikoninen kestää kyllä, mutta jos on vähän juhlavampi tilaisuus, niin silikoninen ranneke ei välttämättä sovi kimaltavan jakun kanssa :) Minä kun se jatkuvasti juoksen juhlissa....krhm.... :D :D
      Ja vaikka en niin kauhean tarkka olekaan, niin jotenkin tuntuu hullulta, että toisessa ranteessa on hopeinen laattaketju ja vihkisormukset ja toisessa ranteessa on kultainen ranneketju (AM:lta synttärilahjaksi saatu).

      Ja suoraan sanottuna; se epiliiton hopeinen ranneketju on hävyttömän kallis - se jos katoaa, niin ei kyllä heti tee mieli ostaa uutta :(

      Poista
    2. Mun mies on kerran hukannut epiliiton hopeisen ranneketjunsa. Tilasin hänelle uuden ja tämän nykyisen lukkoa on korjautettu ainakin pariin kertaa kultasepällä.

      Poista
    3. Seuraavalla kerralla kun ranneketju hukkuu tai hajoaa, niin kannattaa miettiä, josko koruliikkeeltä löytyisi vastaavanlainen laattaketju kunnon lukolla ja kaiverruttaa siihen itse tuo teksti. Tulee halvemmaksi kuin uuden ketjun tilaaminen ja hyvin moni tekee sitä tänä päivänä.

      Munkaan ranneketjussa ei ole sitä liekkitunnusta lainkaan (on niin vanha) joten se ei ole välttämätön.

      Poista
  6. Oli mukava tavata. Kiitos järjestämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Pitäisi tapailla useamminkin :)

      Poista