Lukupiirin kirjana oli norjalaisen Maja Lunden
http://hpollolukee.blogspot.com/2018/11/maja-lunde-mehilaisten-historia.html
Mielenkiintoinen kirja, joka sai paljon keskustelua aikaan.
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Mobiililaajakaista - tai puhelin - joku hilavitkutin kuitenkin, meni nurin. Puhelimen pitäisi olla 4G-verkossa, mutta jostain syystä se o...
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, pistän listalle.
VastaaPoistaUuden kirjan nimi on Lumen taju - sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta, tosin olen lukenut sitä vasta muutaman sivun alusta.
PoistaLukemattomia lukemattomia kirjoja mitkä pitäisi lukea - ja niin vähän aikaa, vaikka ei olekaan mitään erityistä tekemistä :)
Luin Lumen tajun aikoinaa, kun siitä paljon kohkattiin enkä kovin perustanut. Niin mulle yleensä käy näiden hypetyskirjojen kans.
PoistaAlku ainakin tuntuu tarvitsevan googlen ja kartan - että pysyy kartalla; tietää missä oikein ollaan.
PoistaKirjoissa on se paha juttu että kun on niin monta hyvää kirjaa lukenut, lukenut uudestaankin ja tekisi taas mieli lukea että uutuudet jää listalle joka pitenee ...pitenee...loputtomaksi. Elämässä kun pitäisi tehdä muutakin...kai ;) Mehiläisistä en ole lukenut kuin Nalle Puhissa.
VastaaPoistaSepä se :)
PoistaLukemista ja käsitöitä; mulla on se "hyvä" puoli, ainakin vielä vuoden loppuun, kun olen saikulla ja osatk-eläkkeellä, että on päivät aikaa - eikä mua varmaan vuoden vaihteen jälkeenkään kukaan töihin ota.
Mutta silti mä en ehdi - en muka kumpaakaan, en ymmärrä miten.