18 lokakuuta 2018

Virkkaamisesta

Niin kuin tuossa taisin jo kertoa, menossa on taas keskeneräisten käsitöiden valmiiksi saattamisprojekti, jotta voi aloittaa uusia töitä. Siis pitäähän sitä olla tilaa uusille keskeneräisille käsitöille 😜😏

Simpukkahuivi alkaa olla melko lailla valmis, montaa kerrosta ei enää puutu. Sitä virkatessa tuli mieleeni, että millä tavalla te virkkaatte? Siis pidätte virkkuukoukkua kädessä; siihen on eri tyylejä/tapoja.

Pistin AM:n kuvaamaan oman tapani (ihan alun perinhän tämän nimittäin piti muistaakseni olla enimääkseen niin kuin käsityöblogi, mutta olen vähän livennyt aiheesta vuosien varrella 😂)

Mutta minun virkkausotteeni on siis tämä "kynäote" - mikä on sinun?



Olen myöskin vaihtanut pikkuhiljaa virkkuukoukkujani noihin Knit Pron Waves -koukkuihin, jotka tuntuvat kädessä mukavammalle kuin vanhat alumiiniset ja/tai metalliset koukut.
Jos haluat niitä vanhan mallisia koukkuja, niin laita viestiä, katson löytyykö kokoa.

Nyt kutsuu Nukkumatti, hyvää yötä!

11 kommenttia:

  1. Varmaan tolleen samalla lailla mie piän.
    Musta on ihana kattoo jotain englantilaisia sarjoja, missä mammat kutoo polven päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut pitää virkkukoukkua sillain "kourassa" - tiiätkö mitä tarkoitan? Kokeilin yhtenä päivänä silleen, mutta en saanut oikeen mitään aikaiseksi sillä tavalla.
      Minusta amerikkalaiset kutookin jotenkin jännästi. Tuota englantilaista tapaa en nyt saa mieleeni, täytyy ruveta katsomaan taas enemmän niitä sarjoja, että saisi jonkun "kiinni" :) Katson kyllä aika paljon brittisarjoja, mutta nyt en hoksaa miten ne kutoo... Jäi vaivaamaan :D

      Poista
    2. Ainakin neiti Marplen oon nähny joskus kutovan. Tai jotenkin oudosti ne ainakin kutoo, nyt aloin miettiä että oliko se polvella kuitenkaan (vai johtuiko sellanen tapa ikänäöstä, kun ei enää lähelle näe) mutta puikot oli hassusti väärällä puolen kättä. Kutova puikko peukalonhangassa kuin kynä, eikä kämmenen sisällä kuten meillä.

      Poista
    3. No tässä oli kyllä perin erikoinen tapa :)

      https://www.youtube.com/watch?v=6Mu-i9gzeUI

      Poista
  2. Mähän opettelin joskus kymmenisen vuotta sitten kutomaan, kun ex anoppi opetti esikoisen. Ja mä sisuunnuin, kun en ollut vasenkätisenä koulussa oppinut, että jos mun poika oppii niin kai mäkin opin. Mutta virkkaamaan mä en oikein koskaan oppinut. Isoäidinneliöitä, joo, mutta siihen se jää.
    Ja nyt on jäänyt molemmat, kun langat maksaa ja villa on mulle vähän hankala materiaali... siihen tarttuu kaikki "hiukkaset" ja aina ei voi oikein pestäkään, kaikkia. Jotkut takit oon onnistunu huovuttamaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaksi tätiäni on vasenkätisiä, mutta kuinkahan on.. luulen, että molemmat kutoo ja virkkaa (jos virkkaa) oikeakätisesti. Ovat käyneet koulua siihen aikaan, kun vasenkätiset opetettiin väkisin oikeakätisiksi.

      Langat on kieltämättä aika kalliita; mulla on hyvä kun meiltä ei ole pitkä matka tuonne Orimattilaan jossa on Megamyyntiareena ja siellä on aivan valtava lankaosasto.
      Siedätkö sä merinovillaa? Sehän on ihanan pehmeää, eikä siihen mun mielestä tartu oikein mitään. Vauvalankaa :)

      Poista
    2. Minä olen vasuri ja kudon ja virkkaan. Ala-asteen kässän ope on ollut todella edistyksellinen tai sitten vasuri kun kärsivällisesti minut opetti kutomaan vasuristi, kudon siis eri suuntaan kuin oikea kätiset. Joskus olen hitaanlaisesti oikea kätisesti, mutta enää en. Muistan kyllä ne hikikarpalot käsityötunneilla. Sitten innostuin yllättäin yla-asteella kutomaan. Valmiiden ohjeiden tulkinta on joskus hankalaan kun pitää kutoa eri suuntaan.

      Poista
  3. Mä virkkasin aiemmin kynäotteella. Sitten virkkasin joskus paksusta kuteesta isolla koukulla koreja. Se oli niin kovaa hommaa, että pakko oli virkata veitsiotteella, eli koukku nyrkissä, kuten sinä sen sanoit. Siitä se on jäänyt ja nykyisin virkkaan aina veitsiotteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritin tehdä niitä koreja siitä paksusta kuteesta, mutta juuri sen takia kun se oli niin rankkaa ja kovaa hommaa, se jäi, en oikein osannut sillä veitsiotteella virkata. Jotenkin se ei vaan lähtenyt sujumaan.
      Nyt talvella sitten annoin ne kuteetkin pois ystävälleni.
      Tuo virkkausote ylipäätään tuli mieleeni, kun olen katsellut ja kuunnellut Riikan "Palasia arjestamme" -podcasteja, ihan sieltä alusta alkaen, samalla kun tein sitä simpukkahuivia (joka muuten on nyt valmis!) ja niitä katsellessa jäi jotenkin sellainen mielikuva, että Riikka virkkaa tuolla veitsiotteella.

      Kokeilin nytkin tuota veitsioteta, mutta se tuntui minusta hitaalta, ainakin nyt, ehkä harjoittelemalla se nopeutuu?

      Toinen mitä kokeilin, oli se Riikan tapa neuloa sileää neuletta; hän kun jättää nurjat silmukat neulomatta ja neuloo oikeaa vasemmalta oikealle - minusta erikoinen tapa, mutta ei hassumpi, ehkä senkin oppii sujuvasti.

      Poista
  4. Silloin, kun virkkasin, niin kynäotteella pidin koukusta. Pitäisi opetella uudelleen pylväät ja muut, alakouluikäisen virkkasin nukeille vaatteitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoäidin neliöstä on varmaan helpoin aloittaa uudelleen opettelu.
      Uskon, että muistuu nopeasti mieleen, jos kerran olet ennenkin virkannut, ei muuta kuin koukku ja langat käteen.
      Vaan kun niitä tunteja jostain saisi - ja sinäkin kun olet vielä töissä.... Mulla ei muka riitä tunnit ja mä en ole töissä :)

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)