Niin meistä kai voisi tänään ajatella. Saa nähdä päädytäänkö paikallislehden tekstiviestipalstalle.
Meillä siis oli tänään käsityökerho kirjastossa. Sen alkamisajaksi on merkitty klo 18, mutta kun meitä tulee vähän sieltä ja täältä, niin osa on jo hyvissä ajoin paikalla. Lyhin matka taitaa olla mulla. Nyt me oltiin siellä hyvissä ajoin, mutta paikalla oli jo muutama ennen meitä.
Pari poikaa norkoili ko. tilan oven suussa ja kysyin ensin, että ovatko tulossa meidän kanssa tekemään käsitöitä.
- Ei kun tultais pelaamaan...
Muilta sen kummemmin kysymättä lupasin, että jos ovat nätisti, voivat tulla vähäksi aikaa pelaamaan - arvasin, että lähtevät kyllä, kun väkeä tulee lisää ja meidän melutaso nousee 😃
Pojat pelasivat ihan nätisti, ei mitään sanomista. Vaan kuinkas sitten kävikään. Yhtäkkiä pelilaatikko sekä pelikortit ryminällä lattialle!
Toinen pojista rupeaa vetämään takkia päälleen, toinen istuu paikallaan. Siinä vaiheessa sanoin napakasti, että peli ja kortit on siivottava paikalleen, ennen kuin lähdette.
- En minä niitä kerää, toi ne heitti.
- Ei sillä ole väliä, yhdessä pelasitte, yhdessä keräätte.
Siitäpä sitten vähän porukalla väiteltiin, toinen istuu hiljaa paikallaan, toinen tekee lähtöä ja ämpyilee vastaan.
Sitten tulee kirjastonhoitaja kärryn kanssa tuomaan meille teevettä ja ihmettelee mitä oikein on tapahtunut ja komentaa myös siivoamaan paikat. Vaan eipä tapahdu mitään. Toinen pojista pääsee lopulta luikahtamaan karkuun ja toinen jää yksin.
Hänet saimme sitten siivoamaan sotkun, mutta tiukille se otti. Ja äkkiä jalat alle, kun tavarat oli paikallaan.
Kirjastohan on totta kai kaikkien käytössä, mutta eihän tuollainen käytös sovi - ei siitäkään huolimatta, että meistä vanhoista tädeistä lähtee paljon ääntä 😄
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
16 tammikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Ilkeät vanhat pöllöt ja varikset kiusaavat nuorisolaisia??;DD
VastaaPoistaHyvä kun ojensitte! Etää pelasivat ihan korteilla? Outoja nuorisolaisia....;O
Juuri näin, meitä on parikin pöllöä siellä (kilpaillaan aina nähdessämme "kato, mulla on tämmönen pöllö", "mutta mullapa onkin tämmönen"). Sitten on ne kiltit tädit, ja sitten on niitä...
PoistaKimbleä ja Unoa pelasivat ja lopulta peli ja kortit kauhealla kolinalla lattialle. Nyt ei tämä Pöllö pelkästään huhuillut, vaan jo naksuttelikin nokallaan.. :( :(
Te kuitenkin yrititte koko kylän voimin kasvattaa?
VastaaPoistaMeillä on kasvatettu jo kotona siihen, että kaikki tehdään yhdessä ja kyllä mä sanon jos vaikka kaupassa joku lapsi sotkee hyllyjä, että ei saa. Mutta mä olenkin nipo kirjastotäti :P
Kyllä, koko kylä kasvattaa :)
PoistaSilloin kun Poika oli pieni, asuttiin talossa jossa asui enemmänkin lapsia ja meillä oli sanomatta selvää tuo "koko kylä kasvattaa" -meininki. Lapset tiesi sen - mutta lapsilla oli myös turvallinen olo: he tiesivät, että jos on joku hätä ja omat vanhemmat ei ole kotona, voi soittaa kenen tahansa ovikelloa ja pyytää apua. Ja aina sai apua. Eikä lasten tarvinnut pelätä ketään naapureista - vaikka minä olinkin se talon nipo :D
Minä olin aina komentamassa - ja pitämässä huolen siitä, että kaikkia kohdeltiin kavereiden kesken tasapuolisesti.
Kun on itse lapsena asunut keskellä metsää ilman kavereita, musta on tullut hiljainen ja kiltti, ja mulla on kai sen takia jonkilainen "kiltin tytön" syndrooma? Sen takia sitten kai kärsin niin paljon itse niistä ystäväjuttuista, mistä oon täällä blogissa usein avautunut :D
Käsityökerhon ilkeät tädit... niinpä!
VastaaPoistaNii-in.. saa nähdä kuinka meidän käy ;) Tuleeko parin viikon päästä joku äiti pitämään meille puhuttelun, kun on uskallettu komentaa heidän poikiaan...
PoistaKässäkerhon kasvattajat nostan teille hattua! Tänä päivänä monet "kasvattajatkin" kääntävät katseensa muualle, kun eivät muka näe tilannetta. Tosin kyllä nuo nuoretkin ovat tulleet "juputtavimmaksi", siis ne juputtajat. Tytöt tuntuvat olevan pahimmillaan pahimpia.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMe ollaan kaikki jo sen ikäisiä, että meidän ollessa lapsia "lapset sai näkyä muttei kuulua" vai miten se sanonta menikään :D
Minäkin kävin koulua mummolasta käsin, niin kuin oon tainnut kertoakin, ja oli pakko käyttäytyä - auta armias jos olisin käyttäytynyt huonosti: tieto siitä olisi ehtinyt vaarille ja muorille ennen minua ja olisi kyllä luettu sellaiset madonluvut ettei tosikaan. Ja sitten illalla kun isä ja äiti tuli hakemaan kotiin, olisi teon vakavuudesta riippuen asia otettu uudelleen esiin.
Ja tuo tuntuu olevan totta, että tytöt tuntuvat olevan niitä pahimpia juputtajia pahimmillaan. Niiden pitää niin kovasti esittää; mitä ne nykyään ovatkaan, ennen olivat koviksia.
Kauhee, kyllä mä tosiaan oon vanha :D :D
Yleisesti ottaen nykynuoriso on minusta fiksumpaa kuin es omana aikanani vaan sitten on nämä muutamat yksilöt jotka on sitäkin huonompia.
PoistaMinähän olen vapaan kasvatuksen saanut, ihan ihminen tuli vaikka rajoja olisin vähän tarvinnutkin, toisaalta osaanpa kantaa huolen itsestäni, vapauden mukana kun tulee vastuu, mikä on kantapään kautta, kuinkas muuten, opittu.
Kaikki vaan kun ei muista sitä, että vapaus tuo mukaan myös vastuuta ja velvollisuuksia :(
Poista