lauantai 20. tammikuuta 2018

Karhukirjeitä, käsityölehtiä ja melkein tulipalo

Oletteko koskaan lukeneet tai kuunnelleet Jukka Parkkisen Karhukirjeitä?

Ovat aivan loistavia tarinoita, myös aikuisille - ehkä jopa enemmänkin aikuisille kuin lapsille, sillä jotkut sanankäänteet ovat sellaisia, etteivät lapset niitä ymmärrä. Tai ymmärtävät ne juuri niin kuin ne on kirjoitettu, eivät niiden vivahteita.

No, miten sattuikaan, tässä lauantai-illan ratoksi kaivoin keskeneräisten neuleiden korista esille eräät vuoden verran valmistumista odottaneet sukat ja ajattelin tehdä ne nyt valmiiksi, kuunnellen samalla Karhukirjeitä Kaukomailta.
Heti kirjan alussa yksi tarinan päähenkilöistä, räväkkä Amalia-täti, tilaa KESKENJÄÄNEET KÄSITYÖT -LEHDEN, sillä hän haluaa voittaa maailmanympärysmatkan.
Ja voittaa myös. Hän lähtee matkalle sisarenpoikansa Otson ja konstaapeli Karhusen kanssa. He kokevat matkallaan melkoisia seikkailuja - kannattaa lukea, tai kuunnella.

(Ainoa oikea Karhukirjeiden lukija on Juho Milonoff, mutta valitettavasti Celiasta ei ainakaan tuota kirjaa hänen lukemanaan löytynyt. Yle Areenasta löytyy Karhukirjeitä Kuntolomalta, siitä voi vaikka aloittaa 😃😃😃

Mutta miten sattuikaan juuri tähän iltaan: keskenjääneet käsityöt...

Onko teille koskaan tullut tarjousta tuollaisesta Keskenjääneet käsityöt -lehdestä?



*********************

Lauantai-illan tunnelmaa pilaa vähän palaneen käry... Ja ei, nyt se ei tule keittiöstä, eikä se ole varsinaisesti kenenkään syy. Tai on se vähän. Yhden pöllön. Siis pöllön. Harmittaa.
Vahinkoja:
- AM:n palaneet sormen päät
- lattiasta pieneltä alalta, ehkä n. 5x5 cm lakka pois ja pari naarmua - ei haittaa, koska lattia muutenkin huonossa kunnossa
Sain kesällä kavereilta synttärilahjaksi ripustettavan pöllön, jonne voi laittaa lämpökynttilän palamaan. Olen polttanut siellä kynttilöitä ennenkin, mutta jostain syystä nyt tänä iltana kynttilä päätti viime metreillä roihahtaa palamaan oikein isolla liekillä. AM tietysti meni yrittämään sen sammuttamista, mutta eihän se onnistunut vaan se piti saada sieltä pois. Eli "ruuvata" se pidike sieltä pohjasta irti - ja se on tiukka! Siinä sitten paloi sormet, ennen kuin keksin sopivan patalapun, siis jonkun tarpeeksi ohuen mutta jonkun mikä kuitenkin suojaisi sormia irrottaessa.
Puhaltamalla kynttilä ei enää sammunut vaan se olisi pitänyt saada äkkiä keittiöön tms. ja siinä se sitten tipahti lattialle 😢😢 Onneksi ei tapahtunut sen pahempaa; patalapulla saatiin tuli tukahdutettua ja sitten vietyä kuumat kappaleet lavuaariin ja kylmää vettä sormille jne.
Mutta onhan ne sormet nyt kipeät ja huushollissa kamala katku 😨

**************

Mutta nyt jatkan sukkien tekemistä, että saan teille näytettävää ja keskeneräisiä käsitöitä pois - ja jatkan Amalia-tädin, Otson ja konstaapeli Karhusen maailmanympärysmatkan kuuntelemista.




36 kommenttia:

  1. Olen kuullut että kys lehdestä on k-18 versio, mistä kertonee.....;DD
    Tulipalohälytysapuapalokuntapöllöläpalaaiikkauheaa!!!! No jopas oli sähäkkä tilanne, johtuiko se kynttilästä vai jotenkin siitä pöllötelineestä? Steariini pääsi jotenkin höyrystymään ja leimahti...no huh, olen kuullut kyseisestä ilmiöstä vaan en nähnyt.
    Karhukirjeisiin lienee syytä tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtui varmaan molemmista. Pöllöllä lienee osuutensa sillä, ettei sinne kulkeutunut kunnolla happea, kun siinä oli niin pienet reiät.
      Työssään se kuitenkin oli - kynttilöiden polttoon ja nimenomaan lämpökynttilöiden se on tarkoitettu.
      Opetti ainakin sen, että ihan kaikkein halvimpia kiinasta tuotuja kynttilöitä ei kannata ostaa; luotamme oman kaupungin kynttilätuotantoon tai Havin kynttilöihin.

      Poista
    2. Niin ja kyllä, karhukirjeisiin kannattaa tutustua,
      https://areena.yle.fi/1-2524171
      En kyllä ymmärrä miksi ei ala ensimmäisestä kirjeestä vaan keskeltä kirjaa - tai minä en löytänyt niitä ensimmäisiä. Onneksi on hyllyssä cd-levyinä lisää ;)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hops, vaihdoin sivua ennenkuin hidastakin hitaampi blogger ehti julkaista kommentin ja sit se tais hävitä, mutta ei se ollu tärkee. Onneksi huomasitte allaspalon ajoissa ettei tullu isompia tuhoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sit se tietysti tulikin julki kun laitoin uuden. Poistin kun näytti tyhmältä.

      Poista
    2. Höpö höpö, ihan aiheellinen ja hyvä kommentti (näkyy mun s-postissa).
      Yritän tosiaan ollaa varovainen kynttilöiden kanssa, harvoin poltan niitä paikoissa joissa en niitä itse näe - eihän niistä oikein ole silloin iloakaan, mutta aina välillä tulee esim. keittiöön laitettua kynttilä palamaan.
      Ainakin tuo taas muistutti siitä, että kynttilöitä poltetaan vain "silmien alla".

      Onnen onnettomuudessa - jos noin voi sanoa - aiheutti se, että jonkinlaista käryä tuli nenään jo paljon aikaisemmin, ei vain tajuttu, miksi se käry sieltä kynttilästä/pöllöstä oikein tulee "no, se vaan käryää".
      Vähän osaa varoa ja katsella aina ympärilleen ja noiden kynttilöiden palamista.
      Mutta kyllä se säikäytti silti.

      Poista
    3. Jotkut ihmiset on niin kummallisen ajattelemattomia sen tulen kans... luin kerran jutusta, missä joku oli pannu tuikun palamaan piparkakkutaloon. Sellaseen pieneen, missä on katto. Ei ajatellu, että palaahan se pipari jos tulen sen alle panee. Onneksi nykyään on ledituikkuja pantavaksi omituisiin paikkoihin.

      Poista
    4. No tuossa ei kyllä ole käytetty järkeä yhtään! Nuo ledivalot on kyllä hyvä keksintö, mutta ei minusta ihan yksin pidä jättää kotiin palamaan. Tai ei pitäisi.
      Illalla mietittiin, että missä meillä voisi nuo loput metallikupeissa olevat tuikut polttaa - sisällä ei oikein missään. Kaikki tuikkukipot on joku lasisia tai keraamisia eli jos tulee vastaava "ylikuumenemistilanne" niin nehän halkeaa. Vain yksi metallinen ja siinä on samalla tavalla pieniä reikiä eli ilma ei kunnolla kulje enkä halua pilata sitä. Parvekkeellekaan ei oikein voi viedä, sielläkään ei ole mitään missä polttaa.
      Eli joka heittää roskikseen tai viedä kesällä mökille ja polttaa jossain vanhassa peltipöntössä.

      Poista
  4. Pelottava tilanne ollut teillä! Itse olen t.o.s.i varovainen tuikkukynttilöiden kanssa ja nykyisin poltankin vain niitä muovikuorisia. Joskus kauan kauan sitten on eräänä jouluna ollut just tuollainen allaspalo. Havahduin lahjakirjani ääreltä outoon "humphump"-ääneen ja kun nousin istumaan huomasin pöydän tuikkutelineessä todella korkeat liekit! Onneksi oli hyllyllä koristeena vanha emalikattila, jonka kannella sain liekit tukahtumaan.
    Ps. Karhukirjeet ovat tuttuja, niitä tuli joskus radiosta. Itse kokeilin eilen Bookbeat-äänikirjaa-Mielensäpahoittajan vuosisata. Aivan mainio keksintö! Se vain että uudet kuulokkeeni ovat toivottoman isot, tai pää liian pieni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, läheltäpiti -tilanne on ollut sullakin!
      Kyllä se säikäytti - onneksi AM oli kotona, sillä yksin ollessani olisin kyllä ollut melko avuton :( Tai no, kyllähän hätä aina keinot keksii ja onhan meillä sammutuspeitekin, vaikka ei sitä olisi oikein tuossa voinut käyttää. Jotain olisin keksinyt kuitenkin.
      Mutta tosiaan; oppia taas ikä kaikki. Kynttilöiden polttamisessa ollaan tarkempia.

      AM sai joululahjaksi jonkun Mielensäpahoittajista, en vain nyt muista minkä. Täytyisi lukea se, oli kuulemma hyvä.

      Karhukirjeet on ihania <3
      Ja äänikirjat on käsitöiden tekijöille ihan paras keksintö!
      Ensi viikolla on kirjastossa taas Novellikoukku, saapa nähdä mitä kuullaan ja kuka tuleekaan lukijaksi.

      Poista
    2. Siis sen kirjan nimi on Mielensäpahoittajan Suomi. Muistin nimen väärin. Aikaisemmin kuuntelin useastikin äänikirjoja, mutta nyt autoradioni ei jätä cd:n kohtaa muistiin, joten se on jäänyt. Nyt sitten tilasin bluetooth-kuulokkeet ja kokeilujakson tuota Bookbeat-palvelua. Aamulla hain postin kuulokkeet päässä =D pipon kanssa kuulokkeet olivat just sopivat.

      Poista
    3. Mun piti käydä katsomassa se AM:n kirjan nimi :D Se oli Mielensäpahoittajan Olympiamatka.
      Mä haluaisin kanssa noi bluetooth -kuulokkeet tai ylipäätään langattomat (onko ne sama asia?). Mietin, että kehtaisinko kysyä, josko miniäkokelas toisi mulle sellaiset tullessaan, kun tulee kotiin sieltä vaihdosta Japanista. Jos olisivat siellä halvempia... Täytyy kysyä Pojalta :)

      Poista
    4. Juu, on langattomat. Tosi kätevät! Ihan tulee lapsuus/nuoruus mieleen kun kulkee kuulokkeet päässä =) se oli sitä korvalappustereoiden aikaa.

      Poista
    5. Mulla on puhelimen nappikuulokkeet ja sitten on "isot" kuulokkeet jolla kuuntelen tällä läppärillä.
      Korvalappustereoiden jälkeen jossain vaiheessa tuli MP3-soittimet :D Niitä löytyy vieläkin, mutta kun en osaa enää ladata niihin musiikkia tai mitään muutakaan...

      Poista
    6. Piuha koneeseen, avaat tiedostot, siihen viereen avaat toisen ikkunan missä on ne mitä haluat siihen ämpäriin ja sit vaan hiirulla kiinni ja raahaa sen siihen viereiseen, tai copy/paste toimii kans.
      Mä en osaa kävellä ulkona kuulottimet päässä, joskus kesällä huudatan puhelinta rintataskussa.

      Poista
    7. Sus' kyllä mä penskana osasin, mutta nyt kyllä tuntui tosi oudolta kävellä kuulokkeet päässä-varsinkin kun mun kuulokkeet ovat isot sankamalliset. Tuli olo, että mitä ne naapuritkin ajattelee, jos joku näkee mun kävelevän "kuulosuojaimet" päässä =D niinkuin täällä muka kukaan näkisi. Tai tapasin mä äsken lenkillä naapurin laumanvartijakoiran, jonkinlaisen hiiren ja rusakon ;)

      Poista
    8. Sus' - mä luin ton sun kommentin ensin sähköpostista, hoksaamatta mihin se liittyy ja ihmettelin, että mitä ihmettä se nyt horisee ämpäreistä ja ikkunoista :D :D
      Sitt tuli mieleen ne jugurttipurkki + naru -puhelimet mitä lapsina rakenneltiin.
      Onneksi ei ollut mitään suussa, muuten olisi taas ollut nenähuuhtelun paikka :D :D

      Mutta siis kiitos neuvoista - mun täytyy perehtyä asiaan joku päivä. Kun naurultani omaan hölmöyteeni liittyen pystyn ;)

      Täällä kaupungissa ei kukaan ihmettele vaikka huudatat musiikkia kuinka kovaa ja minkälaisilla kuulokkeilla tahansa. Ei välttämättä edes silloin, vaikka laulaisit välillä mukana.. :D

      Poista
    9. Mulla se liittyy siihen että haluan ennakoida liikennettä ja jos on kuulottimet päässä ni jää näön varaan se reagoiminen. pöllö: "reps"

      Poista
    10. Kaupungilla liikkuessa kuuntelen musiikkia pääsääntöisesti nappikuulokkeilla ja kun jään bussista pois, otan toisen napin pois korvasta eli kuuntelen toisella korvalla liikennettä. Ja oikeasti kuuntelen kyllä aika hiljaisella. Bussissa kuuntelen kovemmalla, kun en jaksa välttämättä kuunnella niitä puhelimiin kailottavia (keski-ikäisiä) naisia. Meidän juttuja ei nimittäin jaksa kuunnella kukaan ;)

      Poista
  5. Meillä kuopus kuunteli noita yhteen aikaan ja minä hykertelin mukana. Just sellasia ihania sanaleikkejä, että lapsi ymmärtää kirjaimellisesti ja me aikuiset sitten vähän toisella tavalla.

    Onneksi ei käyny pahemmin kynttilän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan - lapsi ymmärtää ne niin kuin ne on kirjoitettu, mutta aikuiset löytää niistä sen... ;) Ja muutenkin, ihan ilman mitään "aikuisten" juttujakin niissä on hauskoja oivalluksia. Kuten kysymys konstaapeli Oiva Karhuselle:
      "Oiva, oliko sinulla lapsenakin aina nälkä? -Kyllä, aina ruoka-aikojen välissä."

      Onneksi Pöllö oli metallinen (tai jotain sellaista, ei mitään puuta tai palavaa kuitenkaan!)

      Poista
    2. Äsken kävin lainaamassa kirjastosta ensimmäisen karhukirjeitä-kirjan töihin unisaduksi. En muistanutkaan niiden noin hauskoja olevan =D pitää ensin lukea kirja yksin etten ala kesken rauhallisen lukutuokion nauramaan =)

      Poista
    3. Voisi jäädä päiväunet nukkumatta, kun rupeaisit hihittämään kesken kaiken :D

      Poista
  6. Äitini oli saanut Tallinnantuliaisina ystävältään sellaisen talonmallisen tuikkusysteemin, missä ilmeisesti ei kynttilä saanut tarpeeksi ilmaa. Erään kerran, kun äiti oli veljeni kanssa keittiössä, oli tuikku sitten leimahtanut olohuoneessa, mutta onneksi siinä oli alla palamataon alusta puupöydän ja kynttilän välissä, niin ei tullut tulipaloa. Äiti kyllä säikähti ja veli samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeestaan tällaiset tapaukset opettaa sen, että tommosia nättejä ja kivoja kynttiläjuttuja ei pidä sittenkään käyttää kynttiläalustoina, ne on vaan koristeita.
      Ja pöydällä tosiaan pitää olla joku alusta sen kynttelikön tai mikä se nyt sitten onkaan, alle.

      Poista
  7. Nuo koristekynttilä sydeemit on kivoja, mutta niiden kanssa saa olla tarkkana.

    Jos yhtään lohduttaa, niin täälläkin on käräytelty... Kärvensin leipää vähän liian kauan mikrossa. Kämppä oli täynnä katkua ja savua. No, tuli tämäkin koettua ja pelkällä säikähdyksellä (ja ankaralla tuuletuksella) tästäkin selvisi. Tosin perheen armoton kuittailu ottaa koville 😂.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts... Täältä saat vertaistukea <3
      Mä en onneks saanut kuittailua - ja onneks muuten ei palohälytin ruvennut huutamaan! Se se ois vielä puuttunut!

      Huomenna alkaa uusi viikko - ollaan reippaampia ja tarkempia kaiken vaarallisen kanssa!

      Poista
  8. Auts, onneks ei palannu koko kämppä!!
    Meille on kerran, ainaki 20 vuotta sitte, käynny samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kävi ensimmäisenä mielessä... Pari kertaa kun olen meinannut sytyttää tulipalon keittiössä :( Siksi ei AM nykyään juurikaan anna mun käyttää hellaa, vedenkeitin on se ainoa vekotin mitä saan keittiössä käyttää :D

      Onneksi ei teillekään käynyt kuinkaan - onni matkassa!

      Poista
  9. Tänään just mietin keskeneräisyyttä. Käsityöt taitaa olla se alue, jolla minulla on vähiten keskeneräisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä kuulut niihin, jotka malttaa tehdä yhden kerrallaan loppuun ja aloittaa sitten vasta uuden?
      Mulla ei ole neuleita nyt kesken "kuin" yhdet lapaset: puuttuu toinen lapanen (toivottavasti lanka riittää), yhdet perussukat Nallesta - ne on Novellikoukkua ja neulekerhoa varten, ei tarvi ajatella sen kummempia kunhan vaan tekee. Ja ne yhet pahuksen sormikkaat mun kaverille, niihin pitäisi silmukoida yksi kuvio.
      Sitten on sekalainen läjä ristipistoja yms. :D
      Ja jos joulukortit tälle vuodelle tekis hyvissä ajoin.... ;)

      Poista
  10. Olipa onni matkassa, ettei käynyt pahemmin. Ihme, ettei palohälytin huutanut. Meillä huutaa tosi herkästi. Alakerran palohälytin ilmoittaa, kun joku tulee saunasta iho köyryten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on palohälytin ihan siinä yläpuolella missä se kynttilä putosi, mutta ei se sitten enää kärynnyt niin paljon. Haju vaan jäi.
      Täytyy pyytää AM:ä tarkistamaan palohälyttimet, että patterit on kunnossa.
      Ei ole partiolaisia käynyt moneen vuoteen tarkistamassa palohälyttimiä, parina vuotena ne aikanaan kävi.
      Teillä on kyllä tosi herkkä palohälytin.

      Poista
    2. Hei Pöllönen, meillä oli muutama vuosi sitten mökillä palohälytin, joka aloitti tuhannenmoisen piipityksen aina kun suudeltiin =D

      Poista
    3. Ohoh :D Siellä on käyty tosi kuumana =D

      Poista

Jepulis Penjamin Pieni tulitikkutytär

Meille on tullut talvi! Ihanaa, joka puolella vihdoinkin näyttää siltä miltä talvella pitääkin ja on pikkuisen pakkasta. Juuri sen verran, ...