Ei ole reilua, että Su'elta varastetaan Tassu, tai ylipäätään kenenkään kulkuvälineiden varastaminen - ei ole reilua ei. Mutta lupasin kertoa miten kävi, kun...
Itse asiassa en olisi tätä tarinaa muistanutkaan, ellen olisi tavannut vanhaa työkaveria tuossa joulun alla, mutta hänpä muisti ja muistutti. Näin siinä kävi:
Olin edellisenä päivänä ostanut uuden polkupyörän, hienon, väriltään (muistaakseni) oranssin. Menin sillä tietenkin töihin ja hehkutin sitä työpaikalla ihan täysillä. Odotin työpäivän loppumista, että pääsen fillaroimaan kotiin. Vihdoin päivä päättyi ja astuin ovesta ulos. Vaan MITÄ?!?!?!?
Missä pyörä? Telineessä tyhjä aukko. Ei pyörää missään, ei vaikka kuinka etsittiin. Oli aikuisella ihmisellä itku lähellä. En edes vuorokautta ehtinyt pyörää omistamaan.
Itku kurkussa lähdin kotiin. Seuraavana päivänä kerroin töissä mitä oli tapahtunut. Sain paljon myötätuntoa. Ja..
- Hetkinen, kerros uudelleen, millainen se sun pyörä olikaan.
Ja minä kerroin
- Kuule, tänään kun lähdet töistä, niin kävelepä tuosta Rautatienkatua, XXX-baarin edestä. Näin siinä eilen sellaisen pyörän kun kävelin kotiin. Katselin sitä ja mietin, että miten ihmeessä se Pöllö on tohon baariin mennyt, mutta mitäpä se mulle kuuluu.. Mutta käypä kattomassa.
Työpäivä päättyi ja lähdin kävelemään kohti XXX-baaria. Siinähän se mun fillarini oli! Mutta mitä tehdä? En uskaltanut ottaa sitä siitä ihan noin vaan, kun ikkunasta tuijotteli..krhm..noh, väkeä. Kävelin vähän eteenpäin, kukkakauppaan ja kysyin saanko soittaa, soittaisin poliisille. Rouva katsoi vähän pitkään ja oli aika epäröivä, joten kerroin hänelle mistä oli kysymys.
- No ilman muuta saat soittaa, ole hyvä!
Minä soitin poliisille, kysyin mitä tehdä.
- Oletko ihan varma, että se on sinun polkupyörä?
- Olen.
- No sitten voit mennä ja ottaa sen mukaasi, ei siinä sen ihmeempää.
- Entäs jos se on lukossa? Tai joku lähtee perään?
- Jos se on lukossa, soita uudestaan. Ja jos joku lähtee perään, niin jos vaikka se kukkakauppias voisi soittaa meille?
- Selvä, tehdään niin, kiitos.
Jotenkin noin se keskustelu meni.
Kiittelin kukkakauppiasta, kerroin mitä poliisi oli sanonut. Kukkakauppias sanoi, että hän vahtii siinä ovellaan ja jos joku lähtee mun perään, hän soittaa poliisille.
Menin baarin luo, katsoin pyörää uudestaan, kyllä, se oli minun pyöräni eikä ollut lukossa. Sydän jyskyttäen otin pyörän telineestä, hyppäsin satulaan ja lähdin hullun lailla polkemaan kotia kohti. Kadun kulmassa liikennevaloissa käännyin katsomaan taakseni: baarista ei ollut tullut ulos ketään, kukkakauppias seisoi ovellaan ja heilautti kättään 😃😃
Toivottavasti Su'ella käy yhtä hyvä tuuri ja Su'en Tassu löytyy vielä!
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
15 tammikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Takaisinvarastus=) Toivotaan parasta ja pelätään uutta pyörää.
VastaaPoistaPoliisin luvalla :D
PoistaOmastaan saa pitää huolta. Sen jälkeen on meidän pyörissä ollut niin järeät lukot, että päivän saa töitä tehdä jos ne haluaa varastaa.
Ihana tarina <3
VastaaPoista:)
PoistaAinakin sillä oli onnellinen loppu <3
Hyvin kävi, onneksi oli sellanen pyörä, mikä erottui joukosta! Ja tarkkasilmäinen työkaveri :)
VastaaPoistaSilloin kun asuin Hyvinkäällä (ja Hyvinkäähän on Suomen Kiina; melkein kaikki pyöräilee) niin siellä oli huligaaneilla ikävä tapa heitellä läheisen pyöräparkin pyöriä sillalta alas junaraiteille. Jos oli pyörä kiinni eturenkaasta telineessä, väänsivät vanteen kahdeksikoksi. Sinne raiteille joutui mun eksänkin pyörä.
Pyörä oli niin postinvärinen, että pisti helposti silmään :) Ja kai se sitten oli jäänyt mieleen, kun olin koko päivän sitä hehkuttanut, uutta pyörääni :D :D
PoistaNoita "kahdeksikkopyöriä" näkee täällä meilläkin vielä silloin tällöin - en voi käsittää tuollaista. Niin kuin en muutenkaan toisen omaisuuteen kajoamista.
Siellä se on meidän mökkikin odottamassa kevättä ja valoa, että saadaan lopultakin ne ikkunat sinne ja päästään siivoamaan - varkaitten jäljiltä toissa syksylstä....
Voisin jotenkin ymmätää lainaamisen, tai just mökillä nukkumisen tms. mutta en sitä, että pitää sotke ja rikkoa.
Multa on kanssa joskus varastettu (lainattu) fillari, olin murkkuikäinen. Voi kamalaa miltä se tuntui. Olisi pitänyt kotiin lähteä ja miten selität kotona, että laitoin sen fillarin siihen baarin takaseinää nojaamaan.... se löytyi sitten parin päivän päästä yhden riihen luota. Oli lainaaja laittanut sen sinne katokseen odottelemaan. Sulla kävi kyllä melkoisen hyvä tuuri!
VastaaPoistaHyvin kävi sullakin. Olisi siinä ollut selittämistä "no kun tuota, en nyt just muista mihin sen jätin.. varmaan Mirkun luokse vai olikohan se Leila vai Liisa.. Kun kello oli jo niin paljon, niin tulin juosten kotiin etten myöhästy, unohdin kokonaan, että mulla olisi ollut se pyöräkin.." :D :D
PoistaSokeakin kana = Pöllö löytää joskus jyvän = myyrän ;)
Ihana tarina 😍
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaNämä on niitä niiiin vanhoja muistoja, että nämä vielä muistuu mieleen ;)