05 tammikuuta 2018

Hitaasti mutta varmasti (otsikko kuulostaa jotenkin tutulta?)

Otsikko kuulostaa tosiaan jotenkin tutulta, ehkä olen käyttänyt sitä joskus aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa? 

Otsikko liittyy tällä kertaa aiheeseen neuleet. Olen..hmm..OTTANUT TAVOITTEEKSENI (en siis päättänyt enkä luvannut) tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Ainoa lupaus, minkä käsitöihin liittyen tein, on se, että jokaista uutta työtä kohden tulisi olla tehtynä kolme keskeneräistä työtä. 
Eli siis ennen ei aloiteta uutta työtä, ennen kuin vanhoista keskeneräisistä on tehty kolme valmiiksi.
Tilaustyöt menevät toki muiden edelle. 

Pienen lisähaasteen tähän antaa se, että keskeneräisiä töitä on muitakin kuin neuleita. Ristipistotöitäkin on kesken vaikka kuinka. Ja sitten on yksi, mikä on IHAN PAKKO ottaa työn alle tässä lähiaikoina. Siis ei sillä muuten mikään kiire ole, mutta kun se on odottanut tekemistä vaikka kuinka ja kauan. Hävettää oikein, kun en ole tehnyt sitä.
Olen luvannut ystävälle kirjoa heidän sukunsa kastemekkoon viimeksi kastetun tytön nimen ja syntymäajan. Minun onneksi uutta kastettavaa ei ole vielä tulossa, mutta kyllä se nyt jo pitää ottaa työn alle. 

No. Nyt olen saanut jotain valmista sen jälkeen kun tein ne Su'en lapaset. Nyt on työn alla syksyllä kesken jääneet Metsäretket. Jos ne viikonloppuna valmistu, niin ehkä mahdollisesti jopa ensi viikolla. Olen toiveikas. 

Tämmöisen ihanan pehmeän ja ihanan värisen kaulaliinan tein lähetettäväksi Prinsessalle. Hän itse kesällä valitsi langan, katsoi tätiä hellyttävästi silmiin sanoen, että tämä lanka on niin IHANAA. Kun kysyin mitä siitä voisi tehdä, hän sanoi, että hän haluaisi kaulaliinan. Toimitusaika on ollut pitkä, mutta onneksi heillä ei kai ole ollut ihan tällaisia kelejä kuin meillä. Ensi viikolla laitan sen postiin:

 Kaulaliina näyttää lyhyeltä, mutta se venyy ja käyttäjähän on kuitenkin vielä kovin pieni vaikka onkin jo iso tyttö ❤❤

Toivottavasti se on käyttökelpoinen. 









Kaulaliinan lisäksi olen neulonut kahdet sukat. Toiset on ihan perussukat seiskaveikan Viidakko -langasta. Tämä oli sellainen lanka, jota en olisi ostanut jos ei olisi ollut vähän niin kuin "pieni pakko". Siitäkin episodista opin jotain...
Erään ystäväni tytär kysyi, onko mulla tuota lankaa, edes vähän. Ei ollut, mutta lupasin kysyä meidän käsityökerholaisilta, josko joltain löytyisi. Melkein arvasinkin keneltä löytyy - ja niin löytyikin. Ja hän lupasi kerän myydä. Sillä aikaa kun asiasta sovittiin ja että saan kerän illalla, kun sattui kerhoilta olemaan juuri ko. iltana, niin tämä tytär olikin jo saanut lankaa mummoltaan, mutta eipä viitsinyt/huomannut ilmoittaa siitä mulle.... No, minä en kehdannut enää perua "kauppoja" vaan lunastin langan itselleni, ajattelin, että kyllä niistä varmaan tulee sukat tehtyä ja joku "reppana" joutuu ne sitten pitämään 😏😏
Ai mitäkö opin? Opin sen, että olen tarkempi sen kanssa, ketä autan ja miten autan - autan kyllä edelleenkin, mutta ei pidä olla liian kiltti. 

Murrr....tiikerin raapaisu....tiikeriä tankkiin.. Vai miten se oli?
Laiskuuttani taas kuvasin sukat tässä sohvalla ja mikä on tulos? Se, että näyttää siltä kuin varret olisi suhteettoman lyhyet... grrr..
Ihan kuin noi olisi eri paria!
Ne on kyllä ihan saman kokoiset, saman malliset, varret on ihan oikean mittaiset suhteessa terään. 
Tarvii varmaan huomenna ottaa uusi kuva ja laittaa teille uusi kuva mistä näkee, että on ne ihan "oikeat" sukat 😏😏


Ja kolmantena puikoilta on tipahtanut nämä: 

Näyttää ehkä vähän hassuilta, mutta piti tunkea noi tikrut sisälle, että saan tuon kuvion näkyviin. Ja koskaanhan ei kai pitäisi tunnustaa, että on tehnyt virheitä, mutta kun on tehnyt niin on tehnyt, siksi ne ei näytä ihan siltä, kuin ehkä jonkun muun tekemät 😏  Eli varressa ehkä n. 10-15 kerrosta kuviosta on keturallaan - mun ongelma on se, etten osaa tehdä langakiertoa oikein päin 😊 Tässä se oli ollut tärkeää, niin kuin oikean puoleista sukkaa katsoessa huomaatte.
Toista virhettä ei välttämättä niinkään huomaa, mutta kantapään jälkeen jatkaessani huomasin jatkavani kuviota väärästä kerroksesta. Se ei haittaa, koska tein sitten tarkoituksella toiseen sukkaan saman virheen 😏 - mutta sukat siis näiltä parilta osin poikkeavat ohjeesta. 
Malli on NIINA LAITINEN DESIGNS     "RUUSUNNUPUT" 

Lankana on Viking Alpaca Sport, jonka sain viime kevään Salaiselta Neuleystävältäni eli Reppanaiselta. Ohjekin on Niinan viime vuoden sukkakalenterista, jonka sain Reppanaiselta. Vielä on siis 11 ohjetta kalenterista tekemättä 😏  Tuo ohje muuten oli helppo ja kiva tehdä. En vaan viitsinyt ruveta purkamaan tuota virheellistä alkua. Ja vähän isommatkin sukista ohjeella tulee (ohjeen mukaan lankana seiskaveikkaa tai 6-säikeistä Regiaa), jätin pari mallikertaa pois, kun en ollut ihan varma riittääkö lanka. Olisi ehkä riittänyt. 

Ja nyt takaisin Metsäretkelle 😊😊

11 kommenttia:

  1. Oi, noi tikrut on aivan iiiihanat <3

    VastaaPoista
  2. Kivat sukat ja aivan hurrrmaaava kaulahuivi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Harmittaa kun en osaa kunnolla kuvata (pitäisi harjoitella...) ja kun ei tässä blogissa voi koskettaa tuota huivia - se on i-ha-nan pehmeä :)
      (Onneksi mulla on itselläni jossain samanlainen ruskea...)

      Poista
  3. Mä olen aina kadehtinut ihmisiä jotka osaavat kutoa.
    Kerran, muistaakseni Luostarin aikaan yritin virkata matonkude"langasta" ihan tavallista, pyöreää pannulappua ja otin siitä muutaman kuvankin blogiin, mutta siitä tuli sellainen tuorekurkun lämmittäjä (khihii) koska en tajunnut lisätä tarpeeksi? silmukoita työn edistyessä. Toki olin ylpeä siitä että ensimmäinen pannulappuni oli lähes virheetön putkilo ja ketuttaa kun heitin suutuspäissäni kaikki langat menemään koska tuota virkkausta voisi kokeilla joskus toiste. Ihan vaan ommistumisen ilosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin uusi yritys - täältä löytyy lankoja :) Ja tuorkurkkukin tarvitsee lämmittäjän, varsinkin näin talvella ;)
      Niin ja kiitos :)

      Poista
  4. Hienoja ovat kaikki mutta tuo kaulaliina suloisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minustakin tuo kaulaliina on söpö - tytöllä on selvästi värisilmääkin :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Näiden kaikkien kommenttien perusteella mä uskon, että Prinsessa rakastuu tuohon :) :)

      Poista
  6. Sinisen sohvan Emännän kommentti on kadonnut johonkin taivaan tuuliin (en kyllä voi vannoa, ettenkö olisi vahingossa painanut väärää "nappulaa" jossain kohtaa, kun oli niin monta välilehteä koneella auki)

    Kiitos kehuista myös Siniselle sohvalle; täytyy huomenna etsiä omakin kaulaliina jostain kaapin perukoilta esille; nuo pörrölangasta tehdyt huivit on kyllä tosi ihania ja pehmeitä.
    Vielä on Metsäretket kesken - löysin niistä ennen nukkumaan menoa virheen ja piti purkaa. Tämä päivä on mennyt taas kaikessa turhanpäiväisessä, en ole vielä muka ehtinyt puikkoihin tarttua. Mutta jospa kohta :)

    VastaaPoista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)