Tänään, kun vietetään viimeistä kertaa Kansallista Veteraanpäivää, kävin kaupungissa. Bussipysäkillä seisoessani katselin läheisen kerrostalon pihalla liehuvaa Suomen lippua.
Sillä hetkellä kauneinta mitä tiesin ja osasin ajatella, oli se tuulessa liehuva sinivalkoinen lippu heleän kirkkaan sinistä taivasta vasten auringon paisteessa.
Päästyäni kotiin, sain Siskorakkaalta kaksi viestiä. Toisessa oli Duracell -pupu. ❤ Kasvanut pituutta niin, että on jo kohta yhtä pitkä kuin tätinsä, vaikka ikää ei ole vielä viittäkään.
Toisessa viestissä oli kuva Pikkuveljestä. ❤ Ikää 5 kuukautta. Miten suloisen hymyn olikaan Siskorakas onnistunut vangitsemaan kuvaan.
Mielessä tietenkin Poika, jolla viimeinen työpäivä (kai) ennen lomaa. Huomenna tähän aikaan matkalla lentokentälle.
Kauniita asioita on paljon, mutta nämä on viisi kauneinta asiaa minun maailmassani.
Surullista, että Kansallista Veteraanipäivää vietetään tänään viimeistä kertaa. Veteraaneja kuitenkin vielä on, mutta ehkä he eivät sitten enää jaksa juhlia. Tai ehkä he sitten jatkossa mahtuvat kaikki Itsenäisyyspäivänä Linnaan juhlimaan.
Mutta siitä olen iloinen, ja vähän ylpeäkin, että itse sain aikanaan seurata sivusta ensimmäisen Kansallisen Veteraanipäivän juhlallisuuksia ja isäni vanhemmat pääsivät osallistumaan tilaisuuteen.
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Siniristilippu tuulessa, taivasta vasten on kyllä elähdyttävän kaunis näky!!
VastaaPoistaSe on, siitä ei pääse mihinkään.
PoistaHarmi vain, että olin liian myöhään liikkeellä, enkä ehtinyt tavata syksyistä herrasmiesystävääni; olisin halunnut toivottaa hänelle hyvää veteraanipäivää ja kiittää häntä siitä, että tuo kaunis lippu sai liehua tuulessa vapaana.
Isovanhempiani kun saatoin kiittää vain ajatuksissani.
Käsitin, että päivää vietetään kyllä edelleenkin, mutta uudistetulla tavalla.
VastaaPoistaAa - toivottavasti näin ja että minä olen käsittänyt väärin.
PoistaSiniristilippu hulmusi minun työpaikallanikin ja loi juhlaa ja tunnelmaa. Aina yhtä ilahduttava asia.
VastaaPoistaSe on - ja vielä kun se liehui kirkasta sinistä taivasta vasten eikä vain roikkunut tankoa pitkin; se oli NIIN kaunis.
PoistaToki jokaisena liputuspäivänä jo ajatuskin siitä, että meillä on oma kaunis lippu, on yhtä ilahduttava.
Minun työpaikallani ei valitettavasti lippu heiluvat, kun lumen auraaja teloi lipputangon talvella. Fiilistelin päivää kuuntelemalla Veteraanin iltahuuto-laulua.
VastaaPoistaVoi - eikö teille ehditty hankkia uutta lipputankoa?
PoistaVeteraanin iltahuuto - siinä on laulu, jota en voi kuunnella koskaan ilman, että silmäkulmat kostuisivat, laulaa sen kuka tahansa. Jo pelkkä ajatuskin saa palan kurkkuun..
Paljon on kauniita asioita elämässä meillä kaikilla, jokaisella omansa.
VastaaPoistaEdellisestä postauksestasi voin sanoa, että minä en selvästi ole älykäs, sillä kovin vähän oli yhteneväisyyksiä. Tuo suurkaupungeissa tuntemattomana viihtyminen kyllä kolahti ja joku muukin.
Juuri näin; jokaisella on omat kauniit asiansa, jokainen näkee maailman juuri niin kauniina kuin osaa sitä katsoa. Kauneus piilee pienissä asioissa eikä ne aina edes niitä konkreettisia asioita.
PoistaJa mitä tuohon älykkyyteen tulee, siihen sanoisin että höpö höpö :D Minä puolestani tunnen välillä itseni ihan hölmöksi sinun kirjoituksiasi lukiessani - siksi en osaa niihin oikein mitään kommentoidakaan!
Aurinkoista vappua!
VastaaPoista