05 huhtikuuta 2017

Lukupiiri - ja minäkin sain postia Repulta

Edellisessä päivityksessä kerroin, että olin menossa käymään Lukupiirissä. Se oli ihan mielenkiintoinen vierailu ja meinaisin kyllä mennä sinne toisenkin kerran. Minun ja kirjastonhoitajan lisäksi oli lukupiirin vetäjä ja viisi muuta naista. Kaksi heistä tunsin ennestään neuletapaamisistamme.

Heidän lukemansa kirja oli John Williamsin Stoner.  Vaikutti ihan mielenkiintoiselta kirjalta, mutta en ottanut kirjaa mukaani nyt luettavaksi, sillä ajattelin, että muiden mielipiteet kirjasta vaikuttaisivat liikaa enkä ehkä pystyisikään lukemaan kirjaa, en "omalla tavallani". Etsisin siitä koko ajan jotain tiettyä sävyä tms.

Mutta se, mikä koko lukupiirissä, ryhmässä - voisi varmaan sanoa KORVIINPISTÄVÄÄ 😏 - oli, että yksi ryhmäläisistä oli lähes koko ajan äänessä, enkä se tällä kertaa ollut minä. Muut ei juurikaan saaneet suunvuoroa, vaan aina kun joku sanoi jotain, jonkun oman mielipiteensä tai ajatuksensa kirjasta tai miten se oli kirjoitettu tms., tämä kyseinen ihminen alkoi puhumaan päälle ja lopulta oikeastaan kävi niin, että jos tämä, joka ehkä olikin vähän eri mieltä tai jolla oli ollut OMA ajatus, olikin täysin samaa mieltä tämän kovaäänisimmän kanssa. Se oli vähän ikävää.
Ja kun toinen näistä ennestään tutuista on kovin hiljainen, hän ei oikein saanut suunvuoroa lainkaan.

Vetäjäkään ei oikein tuntunut saavan ryhmään "kuria" sillä tavalla kuin minä olisin toivonut. Mutta kun olin ensimmäistä kertaa, eikä ollut oikein mitään sanottavaan esittelykierroksen jälkeen, niin mitäpä siinä tein... Näin jälkikäteen ajatellen; olisin tietysti voin sanoa, että voitaisiinko kuunnella x:n mielipide rauhassa loppuun.  Olin siis nössö - niin kuin kirjan päähenkilöä nimitettiin 😊😊

Mutta nyt kun olen kerran siellä käynyt ja tutustunut porukkaan, voin seuraavalla kerralla jo itsekin avata suuni ja sanoa, että hei, saanko puhua loppuun ja hei, annettaisko muiden puhua rauhassa loppuun, kuuneltaisiin mitä muilla on sanottavaa. Silläkin uhalla, että heittävät mut sieltä pihalle. Ensi kerta onkin kevään viimeinen kerta ja sitten on kesätauko, sitten voi jokainen lukea kesäkirjaa ja miettiä asioita.
Semmoinen oli ensimmäinen Lukupiirikokemukseni 😊

Postipoika toi taas pöllöpostia - mitäpä muuta. Repu lähetti postia mullekin:



Kuva on vähän huono, kun otin sen laiskuuttani tätä läppäriä vasten, pahoittelut.





16 kommenttia:

  1. Huoh! Tiedän ihmistyypin. Itse vetäydyin juuri kylätoimikunnan toiminnassa hieman sivummalle juurikin parin asiat parhaiten tietäjän takia. Itse olen introvertti vetäytyjä, joten en yksinkertaisesti jaksanut pitää puoliani päällepäsmäreitä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut hiljainen syrjäänvetäytyjä yli puolet elämästäni, mutta sitten kun saivat houkuteltua mukaan yhdistystoimintaan, ja mukavaan porukkaan vielä, niin olen rohkaistunut ja nykyään uskallan avata suuni.
      Ja kun vielä töissä työtiimi oli sellainen jossa oli oikeastaan kaikki hiljaisia ja "puhumattomia", niin jonkin oli rohkaistuttava ja avattava suunsa :D Muuten ei palavereistamme olisi tullut mitään...
      Nyt väittävät, että jopa kaipaavat mun ääntäni työpaikallani ;) - olen ollut kohta 5 vuotta poissa sieltä. Tiedä uskoisko niitä.

      Poista
  2. Kuulostaa just meidän kirjaston lukupiiriltä. Paitsi, että siellä on muutama moottoriturpa, jotka rakastavat omaa ääntään. Toivottavasti sinä rohkaistut seuraavalla kerralla pitämään kaikkien hiljaisten puolta. Varmasti muutkin ovat tyytyväisiä, kun joku uskaltaa puuttua tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan kuinka tuon kirjan kanssa käy - kirjan prologi ei vakuuttanut mua, mutta annan kirjalle toki mahdollisuuden.
      Jos saan kirjan luettua, niin löydän siitä toivottavasti myös jotain sanottavaa, ja kuten olet huomannut, olenhan melkoinen suupaltti :D
      Yritän ainakin pitää myös hiljaisempien puolta, kun nyt olen kerran käynyt siellä.

      Poista
    2. Mikä kirja lukupiirillänne on nyt luettavana?

      Poista
    3. Nyt on luettavana Risto Isomäen Kurganin varjot. En ole vielä aloittanut sitä, kesken on omasta hyllystä löytynyt lukematon Laila Hietamiehen (sillä nimellä hän on vielä silloin kirjoittanut) Vienan punainen kuu.

      Yritin väkertää tuonne ylös ihan oman sivun tuota lukupiiriä varten, katsotaan miten sen päivittäminen onnistuu :D

      Poista
  3. Täytyy myöntää, että tuo teidän lukupiirin kirja piti googlettaa illalla =) jaa-a, enpä tiedä. Ehkä jos kirjan kieli veisi mukanaan niin voisin lukeakin, mutta kuvauksen perusteella päähenkilö vaikuttaa aika saamattomalta. Voi olla etten jaksaisi häntä satoja sivuja. Mutta tänä iltana odottaa avaamistaan todellinen herkku- Milja Kauniston Corpus ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana "nössö" oli kuvaus jota käytettiin kirjan päähenkilöstä meidän lukupiiristä, mutta kirja on kuulemma hyvin kirjoitettu. Mutta nämähän on mielipide asioita. Ja kuten kerroin, en halunnut vielä tarttua kirjaan, koska pelkään muiden vahvojen mielipiteiden vaikuttavan liikaa kirjan lukemiseen. Kunhan aikaa kuluu, niin varmastikin tartun kirjaan. Lukijat löysivät kirjasta myös paljon hyvää; hyvin kirjoitettu ja paljon hienoja kielikuvia. Ja kirjan loppu on kuulemma on hyvä :)

      Otan vinkin myös tuosta sinun kirjastasi; mulla on muistikirja johon kerään vinkkejä muilta hyvistä kirjoista :D

      Poista
    2. Minä olen lukenut kaikki Milja Kauniston kirjat.jos pidät historiasta ilman turhan tärkeää pönötystä niin suosittelen. Niinkuin myös Kauniston lapsuudenystävän Emmi Itärannan kirjoja. Hän kirjoittaa ehkä kauneinta kieltä mitä tiedän! Teksti ikäänkuin virtaa eteenpäin.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä, täytyypä tutustua :)

      Poista
  4. Huhuu, plö? =)
    Oon säästelly kommenttia, outo ilmiö. heheh... Kuuntelen just nyt Gong - shamall -levyä. Suosittelen.

    Huhuu?

    -Aouu.uuuu!!

    (heh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistänpä...onko pöllöillä korvia?.. korvan taakse ja käyn illalla kuuntelemassa - kiitos vinkistä!

      Kerron kyllä sitten osuiko - napsahtiko vain vai upposiko myös ;)

      Huhuu :D

      Poista
  5. Sus' palkitsee Helwetin Pöllön virallisesti lAUMAn pronssisella ansiomitalilla, nettiystävyyden merkikiksi ja kunniaksi.
    Vuh!

    -Ei pöllömpi virtuaalilahja??!! ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ystäviä, hyviä sellaisia, ei ole koskaan liikaa.
      Lahja on hieno, kerrassaan upea!

      Poista
  6. Hassua. Yksi ystäväni juuri kertoi eronneensa yhdestä lukupiiristä sen takia, että siellä oli aina sama henkilö äänessä, puhui muiden päälle, hallitsi keskustelua. Oli joskus aiemmin kertonut, että on kaikki päivät yksin ja pääsee puhumaan vain lukupiirissä. Hyvä olisi, jos joku huomauttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin ystävääsi; minusta tuollaisessa ryhmässä kaikkien pitää ehdottomasti kaikkien, halukkaiden, saada sanoa oma mielipiteensä ja niin, ettei sitä tyrmätä ja käännetä toisin päin.
      Itsellekin tuli sellainen olo, että en välttämättä haluakaan käydä siellä.

      Vastaavasti taas meidän käsityökerho, jossa on väkeä paljon ennen, kaikki - nooh.... :D - saavat suunvuoron. Siis kaikilla on juttukaveri, ja jos joku haluaa puhua kaikille yhteisesti, niin voi reilusti sanoa, että hei, mulla olisi asiaa, kuunteletteko hetken ja muut kyllä hiljenee ja kuuntelee.

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)