Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Olin taas maailmanparannusreissulla Isolla Kirkolla - lähtö tuli niin äkkiä, että en ehtinyt muuta kuin nopeasti vain pakata vähän tavaroita kassiin muutamaksi päiväksi "avaamattoman" lankakerän kanssa ja keskeneräiset sukat matkaevääksi.

Täti oli sairaslomalla ja soitti, että nyt olisi oiva hetki tulla parantamaan maailmaa, hyppääpä junaan ja tule tänne. Ei kun tiistaina tuumasta toimeen, Pojan kanssa ehdin tehdä lounastreffit keskustaan.

Ennen lähtöä ehti Posti Pate kolauttaa postiluukkua, mutta aikaa oli niin vähän, että en ehtinyt muuta kuin pikaisesti avata saamani kirjeen ja hetken huokailla ihastuksesta - en edes kuvaa ottaa, kun AM jo huomautti, että kohta tulee kiire....

Osakainen oli laittanut Posti Paten ja Kissan kyytiin kirjeen josta löytyi kortti:

Ja huonomuistiselle muistikirja:

Kiitos Osakainen - olet kyllä IHANA!
Huippuluokkaa olette te kaikki ♡

Menomatka junassa meni nopeasti sukan vartta tehdessä, kaupungissa käytiin lounaalla Pojan kanssa ja sitten kello olikin jo sen verran, että oli aika suunnistaa Tädin luo. Siellä katseltiin telkkaa, paasattiin ja kudoin sukkaa.

Seuraavana aamuna lähdettiin ajoissa kaupunkiin, Täti työterveyteen ja minä kulutin siellä aikaa sukkaa tehden - sukka siis eteni vauhdilla ☺ Siinä odotellessa hiljaisena hämäläisenä rupesin taas höpöttelemään toisen asiakkaan kanssa ☺. Miten tämmöisestä hiljaisesta hämäläisestä onkin tullut näin suulas iän myötä?
Sieltä sitten suunnistettiin serkkuni luo - oli kiva nähdä taas pitkästä häntäkin vaikka kolmen lapsen kanssa päivä oli melkoista huisketta ja hulinaa ☺ Serkku tilasi lapsille pitkävartisia villasukkia ja minähän teen mielelläni, ihan perussukkia. Pienet sukat valmistuu nopeasti.
Ja "reissutyösukat" valmistui siinä höpöttäessä ja kun ne oli sopivat serkulle, niin sinnehän ne jäi, kun lanka oli hänelle mieleistä ☺ Unohdin vaan ottaa kuvan niistä, mutta eipä tuo haittaa.

Torstai meidän piti ihan vaan olla Tädillä, tekemättä yhtään mitään. Mutta lähdettiinkin käymään kaupungissa ja auttamassa hänen ystäväänsä ja kaikenlaista. Ja kaiken sen lisäksi ennen "kotiinmenoa", sain sitten vielä Riesan kaverikseni eli kun piti mennä tiettyyn bussiin, niin eipä sitten mentykään vaan taidettiin odottaa parikin seuraavaa ☺

Tänään sitten tulin kotiin - junan konduktööri oli juuri sen vaunun ovella josta olin menossa sisään ja Täti ehti muutaman askeleen ennen mua siihen ovelle, hän kun on semmoinen sähikäinen... ja ehti siinä sitten pyytää konnaria vahtimaan, että olen varmasti poistunut junasta oikeassa paikassa ☺
Konduktööri lupasi pitää huolta ☺♡ ♡
Ja ystävällisesti myi lipunkin siinä junan eteisessä, ettei tarvinut lähteä etsimään lipunmyyntivaunua.
Asiakaspalvelua ja huolenpitoa siis vielä on.

Niin ja siinä kun konduktööri jutteli Tätini kanssa, nuorehko nainen oli mitä ilmeisimmin tulossa kysymään neuvoa, hänen jalkansa lipesi junan ja laiturin väliin! Pelottava tilanne, kun jälkikäteen ajattelin, että mitä tuollaisessa tilanteessa voikaan tapahtua, jos konduktööri ja/tai junakuljettaja (tai ylipäätään kukaan!) ei huomaa! Hrhrhrhrr - tekeee pahaa vieläkin ajatella asiaa.